Day 62: Road Crossings

20,66 km (12.8 miles)
597.3 / 2189.8 miles
Unnamed campsite, VA

I woke up at six in the morning and when I determined the temperatures to be low, I decide that today would be a good day to sleep in. And so I was getting ready to leave around ten, but the decision felt good. Like many hikers I have found myself slowly letting go of the need to make specific plans, and letting the day run its course.

After yesterday’s rocky terrain today’s trail offered a nice, even path. There were hills, of course, but the trail itself was nice soft dirt. The weather was ideal, too, when the sun was shining and a small breeze kept the temperature perfect. I started to be in a positive mood.

Half way through the day the AT crossed over numerous roads, as well as next to them and along them. Seeing cars was strangely exciting. In a way, a peek into civilization, and on the other hand this peek whizzes by the leisurely hiker at great speed. I often thought of the people in their air conditioned cars, on their way somewhere. Am I a great adventurer in their eyes, or merely a seemingly homeless, pitiful creature? Sometimes it’s hard to remember that the world keeps on going at its normal pace as I’m traipsing through the forest.

As the evening neared I passed Namaste, sitting contentedly in fornt of her tent having dinner, and we chatted a while. We spoke about that wonderful freedom to decide when and where we can camp, and being able to listen to oneself. And that’s exactly what I ended up doing later when I came to a beautiful spot to camp. I would have had time to hike a few more kilometers, but it felt good to stop there.

JFRM-2017-05-7729.jpg

JFRM-2017-05-7730.jpg

JFRM-2017-05-7731.jpg

JFRM-2017-05-7732.jpg

JFRM-2017-05-7734-Pano.jpg

JFRM-2017-05-7741-Pano.jpg

JFRM-2017-05-7745.jpg

JFRM-2017-05-7747.jpg

JFRM-2017-05-7748.jpg

JFRM-2017-05-7749.jpg

JFRM-2017-05-7751.jpg

Heräsin aamulla kuudelta ja todettuani sään viileäksi päätin, että tänään on hyvä päivä nukkua pitkään. Niin olinkin tekemässä lähtöä vasta kymmenen aikoihin, mutta ratkaisu tuntui hyvältä. Monen muun vaeltajan tavoin olen huomannut pikkuhiljaa luopuvani tarpeesta tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia ja annan päivien mennä omalla painollaan.

Eilisen kivikon jälkeen tänään reitti tarjoili miellyttävän tasaista polkua. Toki mäkiä riitti tavalliseen tapaan, mutta itse polku oli hyvää pehmeää maata. Sääkin oli aivan ideaali, kun aurinko paistoi ja pieni tuuli piti lämpötilan sopivana. Aloin olla itsekin jo positiivisemmalla mielellä.

Päivän puolivälissä AT kulki usean tien yli ja vieressä sekä välillä niitä pitkin. Autojen näkemisessä on jotain kummallisella tavalla jännittävää. Tavallaan se on pilkahdus sivistyksestä ja toisaalta tuo sivistys sujahtaa hitaasti liikkuvan vaeltajan ohi hurjaa vauhtia. Mietin usein ihmisiä ilmastoiduissa autoissaan, matkalla jonnekin. Olenko heidän silmissään suuri seikkailija vai lähinnä kodittomalta vaikuttava säälittävä olento? Välillä on vaikea muistaa, että maailma jatkaa menoaan vaikka minä vain huuhailen pitkin metsiä.

Illan lähestyessä ohitin tyytyväisenä telttansa edustalla ruokailevan Namasten ja juttelimme hetken. Puhuimme siitä ihanasta vapaudesta voida valita milloin ja minne haluaa leiriytyä, että saa kuunnella itseään. Juuri näin päädyinkin tekemään hieman myöhemmin tultuani kauniin telttapaikan kohdalle. Olisin ehtinyt vaeltaa vielä muutaman kilometrin ennen pimeää, mutta nyt tuntui hyvältä pysähtyä.

Map

Total Time: 08:28:52

Leave a comment

Leave a Reply