Day 45: NC-TN

21,54 km (13.4 miles)
393.7 / 2189.8 miles
Mountain Harbour, Roan Mountain, TN

The young ladies who had hammocked next to me had apparently had enough of the wind overnight, and moved into a more sheltered spot. I myself slept very intermittently because the wind rattled my tent, even though it accepted the beating confidently. Regardless, I had a very satisfied feeling about living (and not just being alive).

The gorgeous sunrise did a little bit to make up for the restless night, and I headed off up and down, toward the treeless balds. I did a small extra loop to Overmountain Shelter, because I wanted to see the shelter made from a barn – and to use the rare luxury of an outhouse.

In the afternoon the intermittent shoe problem started to become more acute. The heel of the right shoe pressed quite painfully into the ligament connecting my achille’s tendon to my heel, and my progress was reduced to limping. I decided to take the shoe off and switch into one of the Crocs I had for camp use. This was surprisingly relieving, even though I had to be more careful with my steps. I may not have been the cover model of a sports magazine with my mismatched shoes, but hiking was possible.

Throughout the day I saw very few hikers and I realized I’m likely between two larger bubbles. I did meet a trail runner at Hump Mountain that had the same day plan as I did. As I descended from that mountain I finally got to the spot where the trail leaves North Carolina for good. The last few weeks have been spent along the North Carolina-Tennessee border, but now I will be full time on the Tennessee side – until I get to Virginia.

For the night I arrived at Mountain Harbour hostel which is almost right on the trail. Because of its great location it offers all the necessary amenities for hikers – a small grocery, laundry facilities, and a shower. I’m interested to see the breakfast that is said to be fantastic.

Telttani vieressä riippumattomajoittuneet nuoret naiset olivat ilmeisesti yön aikana saaneet tuulesta tarpeekseen ja siirtyneet suojaisampaan paikaan. Itse nukuin hyvin katkonaisesti, koska tuuli rätisytti telttaa vaikka se ottikin sään luotettavasti vastaan. Siitä huolimatta minulla oli jotenkin hyvin tyydyttävä elämisen (eikä vain elossa olemisen) tunne.

Huikea auringonnousu palkitsi hieman levottoman yön jälkeen ja lähdin tallustamaan edessä olevia puuttomia baldeja ylös ja alas. Tein pienen ylimääräisen lenkin Overmountain Shelterillä, koska halusin nähdä tuon ladosta tehdyn shelterin – ja myös käyttää yhä harvinaisemmaksi herkuksi käyvää huussia.

Iltapäivällä aiemminkin hetkittäin vaivannut kenkäongelma alkoi akutisoitua. Oikean kengän kantapää nimittäin painoi jotenkin kivuliaasti akillesjänteen liitoskohtaa kantaluussa ja eteneminen hidastui nilkuttamisesksi. Päätin riisua kengän ja vaihtaa jalkaan leirikenkänä käyttämäni Crocsin. Tämä helpottikin oloa kummasti, vaikka tietysti hieman varovaisempi piti olla askeliensa kanssa. En ehkä ollut ihan suoraan ulkoilulehden kannesta eriparikengilläni, mutta vaeltaminen sujui.

Päivän aikana näkyi hyvin vähän vaeltajia ja olenkin huomannut olevani ilmeisesti kahden isomman kuplan välissä. Tapasin kuitenkin Hump Mountainilla erään polkujuoksijan, jolla oli sama päivämatka kuin minulla. Laskeutuessani tältä vuorelta saavuin viimein kohtaan, jossa reitti poistuu lopullisesti Pohjois-Carolinasta. Lähiviikothan olen kulkenut pitkin Pohjois-Carolinan ja Tennesseen rajaa, mutta nyt ollaan täysipäiväisesti Tennesseen puolella – kunnes saavun Virginian osavaltioon.

Yöksi tulin lähes AT:n varrella sijaitsevaan Mountain Harbour -hostelliin. Hyvän sijaintinsa lisäksi paikka tarjoaa vaeltajalle tarpeelliset palvelut – pienen ruokapuodin, pyykinpesumahdollisuuden ja suihkun. Mielenkiinnolla odotan vielä erinomaiseksi mainostettua aamupalaa.