By Jeriko Fox 
12,73 km (7.9 miles)
15.8 / 2189.8 miles
Gooch Mountain Shelter, GA
I have taken on a routine of stretching each night before getting into my sleeping bag. I listen to Philip Glass, and as the dusk falls I thank my muscles for a hard day’s work with deep stretches. This act creates quite a stir and gets a lot of attention from my fellow campers. I suppose a hiker leaning against a tree with his leg stretched up above his head is not an everyday sight.
In the morning I was one of the last to set off, and I wondered whether I should be getting moving sooner, be faster, something. I decided though, I am not at work here. I can sleep 12 hours and move at exactly the right pace for me. HYOH, hike your own hike is the motto of the AT.
The first few kilometers went briskly even though they were uphill. Then as I was coming over Sassafrass Mountain and Justus Mountain I started feeling tired and my left knee started to hurt. It has never liked long downhill stretches, and had started to let me know this on the previous days. Now it started twinging even on the uphill stretches. The last 2-3 kilometers, along the picturesque Justus Creek, things started to roll along again, and I got to my intended camping spot. Now after being fed, stretched, and a bit sunburned, it’s nice to go to sleep listening to the owl hooting.
Max elevation: 1044 m
Total climbing: 673 m
Total time: 06:58:34
Olen ottanut iltarutiinikseni venyttelyn ennen makuupussiin sujahtamista. Kuuntelen Philip Glassia ja illan hämärtyessä kiitän lihaksia päivän työstä pitkillä venytyksillä. Tämä akti herättää kanssatelttailijoissa huomiota tai huvittuneisuutta. Ehkä puuhun nojaileva ja jalan pään ylle nostava vaeltaja ei ole jokapäiväinen näky.
Aamulla lähdin viimeisten joukossa ja mietin pitäisikö minun olla aikaisemmin liikkeellä, nopeampi, jotain. Totesin, että en ole töissä täällä. Saan nukkua 12 tuntia ja edetä juuri sopivaan tahtiin. HYOH, hike your own hike – vaella omaa vaellustasi, kuuluu AT:n motto.
Ensimmäiset kilometrit menivät ylämäestä huolimatta reippaasti. Sitten Sassafras Mountainia ja Justus Mountainia ylittäessä alkoi uuvuttaa ja särkeä vasempaan polveen. Se ei ole koskaan tykännyt pitkistä alamäistä ja oli huomautellut asiasta jo aiempina päivinä. Nyt tuli vihlaisuja jo ylämäessäkin. Viimeiset 2-3 km, maisemallisella Justus Creekillä, homma alkoi taas rullata ja pääsin tavoittelemaani yöpaikkaan. Nyt ruokittuna, venytelleenä, hieman auringossa palaneena ja pöllön huhuillessa on hyvä käydä nukkumaan.