By Jeriko Fox 
0 km (0 miles)
166 / 2189.8 miles
Fontana Village Resort, Fontana Village, NC
Yesterday’s walk back to Fontana was excruciating. I was sore, dehydrated, and weak. I didn’t trust my drinking water since I suspect the whole system is contaminated, but luckily I got clean water from a hiker I encountered on the way. My head hurt, my back hurt, and my legs were quite uncooperative.
I made it back to Fontana Village and my cousin Noora drove up that night and brought me snacks. I ate a few fruits and some strawberries, but nothing else seemed appetizing. I also realized I was a bit fevered. Today I’ve felt somewhat better, and I’ve eaten some real food, too. Most of the day I’ve slept.
I’ve thought a lot about whether I want to keep hiking, because for me the main point in all of this experience is to enjoy it. Glorifying suffering seems absurd to me, and I am not interested in self-torture any way. My opinion has sailed from one extreme to another. At times I’ve been certain that this is over now, and at times I’ve tried to plan the hike forward. The final decision depends on my strength, but I might have caught a small, fragile spark of hope for continuing.
Eilisen päivän kävely takaisin Fontanaan oli tuskallinen kokemus. Olin kipeä, kuivunut ja heikossa kunnossa. En uskaltanut käyttää juomajärjestelmääni, koska epäilin sen olevan kontaminoitunut, mutta sain onneksi ystävälliseltä vastaantulevalta vaeltajalta puhdasta vettä. Päätä särki, selkää särki ja jalat toimivat huonosti.
Pääsin takaisin Fontana Villageen ja serkkuni Noora ajoi illalla luokseni tuoden mukanaan evästä. Sain syötyä vähän hedelmiä ja mansikoita, mitään muuta ei oikein tehnyt mieli. Huomasin olevani myös kuumeessa. Tänään vointi on ollut hieman parempi ja olen syönyt jonkin verran ihan kunnon ruokaakin. Suurimman osan päivästä olen nukkunut.
Olen miettinyt paljon sitä haluanko jatkaa vaeltamista, koska minulle keskeinen asia on nauttia tästä kokemuksesta. Kärsimyksen glorifioimisessa ei ole mielestäni erityisesti järkeä ja en halua mitenkään tarkoituksella itseäni kiduttaa. Mielipiteeni on vaihdellut hyvin voimakkaasti laidasta laitaan. Välillä olen ollut varma, että tämä loppuu nyt tähän ja välillä olen yrittänyt suunnitella vaellusta eteenpäin. Lopullinen päätös on ennen kaikkea voinnista kiinni, mutta minulla on ehkä herännyt pieni, hyvin hauras, toivo jatkamisesta.