Moon River and Me

I did second little night trip to Sorsasalo, where I was staying the first time in April. I like this place especially, since it has the best sleeping shelter near Kuopio, beautiful view and it’s not too far away. The plan was to take some star photography, but the clouds were blocking the view. So, I ended up lying in my sleeping bag without being able to catch any sleep. I watched Dexter from Netflix, since I hadn’t brought any book with me. Even though the stars never really appered, I noticed that the moon coming out through the clouds and it was casting a beautiful moon river over the lake Kallavesi. I ended up taking some long exposure photos in the moonlight and got the song that I’m playing with my saxophone stuck in my head:

“Moon river, wider than a mile
I’m crossing you in style some day
Oh, dream maker, you heart breaker
Wherever you’re going, I’m going your way”

Kävin tekemässä toisen kerran pienen yöretken Sorsasaloon, jossa kävin viimeeksi huhtikuussa. Pidän paikasta, koska siellä on mielestäni Kuopion lähialueen paras yösuoja, kaunis näköala ja matka ei ole pitkä. Olin ajatellut kuvata yöllä tähtiä, mutta pilvet kieppuivat kiusallisesti tiellä. Niinpä loikoilin makuupussissani saamatta unta ja katsoin Netflixistä Dexteriä, kun ei tullut kirjaakaan mukaan. Vaikka tähdet eivät näyttäytyneetkään, huomasin kuun pilkistelevän välillä pilvien raosta luoden kauniin kuunsillan Kallaveden ylle. Päädyin ottamaan muutamia pitkän valotusajan kuvia kuunvalossa ja päähäni tarttui saksofoni-harjoitusbiisini:

“Moon river, wider than a mile
I’m crossing you in style some day
Oh, dream maker, you heart breaker
Wherever you’re going, I’m going your way”

Rapid Dreams

I ended up taking off a bit extempore to my second outdoor night in September and thus decided to find an easily accessible lean-to. From the map I found Suovu lean-to that is north from Haminalahti and near a road. The place is equipped with a privy and a wood shed.

The actual lean-to resembles a half-cut goahti that offers a wonderful view over the lake. Right next to the lean-to is a nice small rapid, that helps you fall asleep with its even sound. I’ve found a few hiking trails, that I even didn’t know they existed, when staying at different lean-tos. From Suovu lean-to starts the Suovu-Palonen trail, though now during the moose hunting season it’s not especially recommended for hikers. (I found two hiker stories, in Finnish, from Rento Retkeilijä blog and from Retkipaikka.)

It would be nice to have as good and user friendly database of the Finnish trails as is the Laavu.org database of lean-tos and wilderness huts. In an ideal case this kind of database could also have trackbacks from bloggers who have been hiking on a certain trail. Sometimes these trails are a bit difficult to find, if you don’t know the area very well.

My night was interrupted by a young couple who parked their car nearby and blasted the radio almost for an hour. Enough with the peace and quiet… Anyway the Suovu lean-to is very nice resting place for a hiker or for an overnight stay and also just to come and grill some sausages over the campfire. If you come to Haminalahti for rock climbing (Haminalahti 1 and 2), this might be your million star hotel.

Päädyin lähtemään hieman extempore syyskuun toiselle yöreissulle ja päätin ottaa kohteeksi jonkun helposti lähestyttävän laavun. Löysinkin kartalta Haminalahden pohjoispuolella olevan Suovun laavun, joka on lähes tien varrella. Autolla pääsee siis aivan lähelle ja paikka on hyvin varusteltu puuliitereineen ja huusseineen.

Itse laavu on oikeastaan kuin puolikas kota, josta avautuu kaunis näkymä järvelle. Aivan vierestä kulkee pieni koski, jonka tasaiseen ääneen voi hyvin nukahtaa. Olen löytänyt laavujen kautta joitakin ulkoilureittejä, joista en ole muuten löytänyt tietoa tai joita en ole osannut etsiäkään. Suovun laavultakin lähtee Suovu-Palosen retkeilyreitti, jota tosin ei näin hirvestyskaudella erityisesti suositella. (Löysin pari tarinaa reitiltä Rento Retkeilijä -blogista ja Retkipaikasta.)

Olisi toivottavaa saada yhtä kattava ja helppokäyttöinen tietokanta Suomen ulkoilureiteistä kuin on paljon käyttämäni Laavu.org -tietokanta laavuista ja autiotuvista. Ihannetapauksessa sellaiselle sivustolla voisi myös trackbackien kautta saada linkkejä ihmisten blogiteksteistä. Joskus ulkoilureittejä on vaikea löytää ilman hyvää paikallistuntemusta.

Tämänkertaista yöretkeäni häiritsi hieman lähimaastoon parkkeerannut pariskunta, joka soitatti autossaan musiikkia kovaan ääneen lähes tunnin. Se siitä luonnon rauhasta. Joka tapauksessa Suovun laavu on mukava retkeilykohde, yöpaikka tai ihan vain makkaranpaistopaikka. Esimerkiksi Haminalahden kiipeilykallioilla (1 ja 2) vieraileva voi helposti majoittua tänne.

The night before the Super Moon

During the Two Nights challenge I’ve had a chance to visit several lean-tos near my home. Finally this weekend the weather seemed to be less rainy and I decided to collect one new target to my tick list.

Vuorinen lean-to is located near the eponymous lake, on the way from Kuopio to Karttula. When I was driving there the scenery was almost like from a fairy tale…or a horror story. I was in the middle of the fog, every now and then diving beneath and back inside it. Even though the super moon was supposed to appear during the next night, the moon was unusually bright tonight, too.

The dirt road leads to a gravel pit and the road immediately divides to the right hand side (it’s easy to miss this place). I would recommend leaving the car to the gravel pit unless one has a special reason to drive as close as possible and a very good ground clearance. After another turn to right the road leading to lean-to is full of all kinds of rocks and it has deep ruts. The trail starts at the end of this road.

I have spent a night on several beautiful places, which made Vuorinen lean-to an unpleasant surprise. There are two lean-tos in horrible condition: one has a floor made of wonky thin trees and the tarpaulin roof of the other one is collapsed. Next to these is an old goahti equipped with heavily bent wall panels that are covered with mildew. Also the chimney has collapsed ages ago. Still, I decided to sleep in the goahti, since I didn’t know if it might rain in the morning. I thought that I rather take the risk of the whole goahti collapsing on me than getting wet.

I had planned to walk to the lake Vuorinen, but I didn’t find any trail and finally the roaming around the thick forest in darkness didn’t seem that good of an idea. I really can’t recommend this place, not before at least one of these postapocalyptic shelters is upgraded.

Olen ehtinyt Two Nights -haasteen aikana jo tutustua moneen lähialueen laavuun. Nyt viikonlopuksi luvattiin vihdoin kirkasta säätä, joten päätin lähteä katsomaan taas yhden uuden kohteen.

Vuorisen laavu sijaitsee samannimisen pienen järven lähellä, jonkinmatkaa Kuopiosta Karttulaan päin. Tunnelma oli kuin sadusta tai kauhuelokuvasta ajellessani pimeässä sumun keskellä. Tien kumpuillessa sukelsin välillä usvakerroksen alle ja taas takaisin sen sisään. Seuraavaksi yöksi odoteltu superkuu näytti jo lupaavalta valaistessaan kirkkaasti tänäkin yönä.

Hiekkatie johtaa sorakuopalle, jonne saavuttua tie haarautuu heti (ja huomaamattomasti) oikealle. Auto kannattaa suosiolla jättää sorakuopan aukiolle ellei ole erityistä syytä päästä mahdollisimman lähelle ja hyvää maavaraa. Pian tämän jälkeen itse laavulle johtava tie nimittäin kääntyy oikealle ja kyseinen pätkä on kivinen ja urainen. Tien päästä lähtee laavulle polku.

Olen yöpynyt monella hienolla paikalla, joten Vuorisen laavu oli hieman epämiellyttävä yllätys. Paikalla on kaksi huonokuntoista laavua, joista toisen lattia oli tehty hyvin huteran näköisistä ohuista puista ja toisen pressukatto oli suurelta osin romahtanut. Näiden vieressä oli myös vanha kota, jonka sisäseinät olivat homeessa ja voimakkaasti taipuneet. Myös kodan savupiippu on hajonnut aikoja sitten. Päätin kuitenkin nukkua kodassa, koska en ollut varma sataisiko aamulla vettä. Päätin ottaa mielummin riskin kodan romahtamisesta kuin kastumisesta.

Ajattelin kävellä Vuorisen järven rantaan, mutta en löytänyt polkua ja lopulta pimeässä tiheässä metsässä hortoilu ei vaikuttanut erityisen loistavalta idealta. En voi erityisesti suositella tätä paikkaa ellei ainakin yhtä näistä kolmesta maailmanlopun suojista laiteta kuntoon.

Farewell to the Mountains

In the morning we gathered our belongings and headed to Zermatt’s railway station after a quick breakfast. We rode back to Täsch and continued our journey on our rental car towards Germany. While we drove through the Furka Pass (that some may know from a James Bond classic Goldfinger), we passed an endless line of cyclist who were taking part of some kind of race. Not until we reached the Munich airport did we stop for a lunch. The evening flight back to Helsinki offered us the last glance on the mountains, before returning to the uneventful Finnish landscape.

All my blog posts of this journey can now be found under the Alps 2015 category. In addition to the photos already seen in my blog posts, there are tons of more where those came from. See the links below!

All Dima’s photos
Dima’s travel blog: 2015 Alpit Finland

Keräsimme aamulla tavaramme ja suuntasimme nopean aamupalan jälkeen Zermattin juna-asemalle. Palasimme tuttua reittiä Täschiin ja jatkoimme sieltä vuokra-autollamme kohti Saksaa. Alkumatka kulki pyöräkilpailijoita ohitellen pitkin viikon takaa tutun Furkasolan serpentiiniteitä, jotka ovat Bond-faneille tuttuja elokuvasta 007 ja kultasormi. Ajoimme yhtä kyytiä Müncheniin asti ja kävimme syömässä vasta lentokentällä. Iltalento takaisin Helsinkiin tarjosi meille vielä viimeiset näkymät vuorille ennen paluuta tasaisempaan maastoon.

Kaikki tämän reissun blogitekstit ovat nyt luettavissa Alps 2015 -kategorian alta. Lisäksi blogissa nähtyjen kuvien lisäksi aimo annos valokuvia löytyy Diman kuva-albumista.

Kaikki Diman valokuvat
Diman matkablogi: 2015 Alpit Finland

The last day in Zermatt

We decided to spend our last day in Zermatt recovering and walking around the town. The 150th anniversary of the first ascent of Matterhorn inspired us to find the graves of those climbers that are located in Zermatt. In 1865 Edward Whymper, lord Francis Douglas, Charles Hudson, Douglas Hadow, Michel Croz and two Peter Taugwalders (a father and a son) reached the summit of Matterhorn. During the descent Hadow slipped and pulled three others down the mountain – leaving Taugwalders and Whymper the only ones to survive the climb.

Hudson is buried beneath the altar of the English Church and on the wall there is a memorial plaque. In addition he has a small memorial stone at the Mountaineers’ cemetery, that is located behind the church of St. Mauritius. There are also buried the survivors of the first ascent, both Taugwalders, and Michel Croz who died on descent. Hadow’s grave should be outside the English Church, but we were not able to find it (even though there are not that many graves there). Lord Douglas has no grave since his body was never found and Whymper is buried in Chamonix.

There is a Grave of the Unknown Climber at the Mountaineers’ cemetery to remind us of those who have disappeared on the mountains and of those whose remains have been fragmented beyond recognition. At the “normal” local cemetery there is a memorial for mountaineers and for the mountain guides who have died on duty. I find these interesting as a part of the cultural history of mountaineering, but also an important reminding of how dangerous my sport can be.

Dima’s photos

Viimeisen päivän Zermattissa päätimme käyttää palautumiseen ja kävelykierrokseen. Matterhornin ensinousun 150-vuotisjuhlallisuuksien kunniaksi suunnittelimme käyvämme etsimässä kaikki Zermattissa sijaitsevat ensinousijoiden haudat. Huipun saavuttivat 1865 Edward Whymper, lordi Francis Douglas, Charles Hudson, Douglas Hadow, Michel Croz ja kaksi Peter Taugwalderia (isä ja poika). Laskeutuessa kuitenkin Hadow liukastui ja veti mukanaan kolme muuta kiipeiljää – jättäen ainoiksi vuorelta hengissä selvinneiksi Taugwalderit ja Whymperin.

Hudson on haudattu Englantilaisen kirkon alttarin alle ja kirkon sisällä on asiasta kertova kyltti. Tämän lisäksi hänellä on pieni hautamuistomerkki vuorikiipeilijöiden hautausmaalla, joka sijaitsee Pyhän Maurituksen kirkon takana. Vuorikiipeilijöiden hautausmaalle on haudattuna Matterhornin valloituksesta selvinneet Taugwalderit ja laskeutuessa menehtynyt Michel Croz. Hadown hauta pitäisi olla Englantilaisen kirkon pihalla, mutta emme sitä jostain syystä löytäneet (vaikka hautoja ei ole monta). Lordi Douglasilla ei ole hautaa, koska hänen ruumistaan ei ole löydetty. Whymper puolestaan on haudattu Chamonix’in.

Vuorikiipeilijöiden hautausmaalla on myös “tuntemattoman vuorikiipeilijän hauta” muistuttamassa heistä, joita ei ole koskaan löydetty tai joiden jäännökset eivät ole tunnistettavissa. Tämän lisäksi Zermattin “tavallisella” hautausmaalla on vuorikiipeilijöiden muistomerkki ja työssään menehtyneiden vuoristo-oppaiden muistomerkki. Mielestäni nämä paikat ovat paitsi vuorikiipeilyn kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia, myös tärkeitä muistutuksia oman harrastuksen vaaroista.

Diman kuvat