By Jeriko Fox 
Couple years ago a wind park called TuuliMuukko was built near Lappeenranta. Close to one of the wind turbines was Ilottula’s lean-to and luckily it was preserved. A few trails lead to the lean-to, but you can also park your car next to the wind turbine and walk about 100 m (330 feet) to the lean-to. Even though the wind park does bring some industrial feel to the nature, it is an interesting target per se. Not to mention the benefits of renewable energy sources comparing to the fossil fuels.
I spent the night at the lean-to that has room for only one overnight guest (or more, if you put your mattress on the ground). Making fire is forbidden from May to August due the threat of spreading a wild fire – so you shouldn’t plan to grill any sausages during the summer. You can hear the humming from the wind turbine to the lean-to, but the sound is not any louder than a slight wind. I slept few hours and when I woke up 10 m (32 feet) from me a red fox was staring at me. Before I had a chance to find my camera he was already gone.
When I arrived it was dark, so I didn’t notice a car wreck next to the trail. The cab of a old post van is rusting away straight next to the trail that leads to the lean-to. The trail from the wind turbine to the lean-to is a bit uneven, but wide enough to go with a wheelchair. In that sense this lean-to is accessible.
Lappeenrannan itäpuolelle rakennettiin pari vuotta sitten TuuliMuukko-niminen tuulivoimalapuisto. Yhden voimalan juureen jäi Ilottulan laavu, joka on onneksi säilytetty. Paikalle johtaa polkuja, mutta myös autolla pääsee aivan tuulivoimalan viereen, josta matkaa laavulle on noin 100 m. Vaikka tuulivoimala rikkookin hieman paikan luontoa, on se toisaalta kiinnostava kohde itsessään ja uusiutuva energia on aina fossiilista parempi vaihtoehto.
Majoittauduin siis tuulivoimalan juuressa sijaitsevalle laavulle, jossa on tilaa yhdelle yöpyjälle (tai useammalle, jos patjat asettaa maahan). Laavulla on tulentekokielto touko-elokuussa ilmeisesti maastopalovaaran vuoksi – makkaranpaistoretkiä ei siis kesälle kannata suunnitella. Tuulivoimalan humina kuuluu laavulle, mutta ääni ei ole kevyttä tuulta kovempaa. Nukuin muutaman tunnin ja herätessäni minua tuijotti kettu noin kymmenen metrin päästä. Se jolkotteli matkoihinsa ennen kuin ehdin kaivaa kameran esiin.
Olin saapunut hämärällä, joten en ollut tullessani huomannut polun laidassa olevaa autonraatoa. Vanhan postiauton ohjaamo-osa makaa ruostumassa aivan polun vieressä. Tuulivoimalan luota laavulle johtava polku on hieman epätasainen, mutta niin leveä, että sitä voi uskoakseni kulkea myös pyörätuolilla, joten siinä mielessä tämä laavu on esteetön.