Saariston Rengastie: Day 3 – Kustavi-Turku

100,52 km (62.46 miles)
Railwaystation, Turku

Though I was forced to skip the supper at the Peterzen, the breakfast was at least good and the service also nice. But for the 96 € I was paying that’s the least that I was expecting. After the dull end of the evening I just wanted to get out of there as quickly as I could.

The weather was sunny, but very windy. I started pedalling against the wind and was thinking about the 80 km (50 mi) ahead of me. The most fun parts of the route were already behind me, because I was now on the solid ground and there was no more ferries. Although there is a variant of Saariston Rengastie that takes you from Taivassalo to Velkua and from there a shortcut to Naantali. That offers one extra ferry ride. But me being me, I wanted to do the things hard way and ride the longest route from Taivassalo via Mynämäki and Askainen.

The route had changed from narrow archipelago roads to a usual road and I was steering my bike along the shoulder. Though there was no ferries left, at least there were several bridges to cross. On the way to Naantali there are few larger bridges also. At Taivassalo I got to ride a bike path for a bit before returning to the shoulder of the road.

As I arrived to Mynämäki the weather started to change even more sunnier and warm. The route also took a turn from northeast towards southeast and no longer was I going against the wind. Actually I got to enjoy a bit of going with the wind.

I had rode almost 40 km (25 mi) and 3 hours in one go, when I decided to have the first break. Somewhere near Mietoinen and Askainen I pulled off at a bus stop, because there was conveniently some shade and a bench. Some snacks and I was once again ready to move on.

Saariston Rengastie is mostly pretty straightforward and the turns are mainly indicated with signs. On the way to Merimasku I happened to take an unintentional detour to Livo island. This intersection has signs to both ways and I naturally looked only the one ahead of me, not paying attention to the other. After I had rode the long fast downhill to Livo island I realised that I had took the wrong way. And of course got to ride up that no-so-fast uphill to get back.

When I returned to the intersection I saw that the signs were truly a bit misleading and now I chose the right direction. After passing Merimasku I noticed a small grocery store and decided to have an ice cream break. This break felt very welcome as I bathed in the sun in front of the store, but soon it was time to continue my ride towards Naantali.

The summer house of the president of Finland, Kultaranta, is just a few hundred meters from the Saariston Rengastie. Hence when arriving there I steered towards the Luonnonmaantie and went to see if Sauli and his poet wife Jenni were at home. I was unable to find out if they truly were, when I came to the gates that were framed with rose bushes. There was nothing else to do than to pedal on.

The last leg of the day from Naantali to Turku was 18 km (11 mi). This section has a bike path and is quite uneventful. At times I had to stop to check the way signs to find out which bike path I should be taking. A bit clarity in here wouldn’t do any harm.

When I arrived to Turku I drove back to the Turku cathedral, because it’s the terminus of the trail. At this point my sports watch was showing 98 km (61 mi) and 8 hours 20 minutes (including breaks) for that day. I didn’t have a lot of time to spend at the cathedral, because I was in a hurry to catch my train. I had bought the tickets in advance. When I lifted my bike in to the train my sports watch flipped the numbers to 100 km (62 mi).

Because I have unbelievably bad karma what it comes to the Finnish trains, the journey back home wasn’t as smooth as one would expect. On the way from Turku to Helsinki the engine broke and after the attempt to fix it, it was still running very slowly. It was a touch and go that I caught my transfer in Pasila. In the first train there was no restaurant car and no sales trolley and naturally I had no time to get anything to eat in Pasila. This forced fast after riding 100 km wasn’t a pleasant surprise.

My experience of riding the Saariston Rengastie was anyway positive. Though I’m not a fan of road biking, this Finnish classic can be recommended also for mountain bikers. Especially the ferry rides are fun. What it comes to the landscapes I did expect to see more shores and sea, less fields and forests. I’m in pretty good condition, but I’m not that fast biker and taking that into account the Saariston Rengastie is doable in three days. Scheduling the ferries are discussed more closely in two previous posts. If one wishes to see the sights or stop at interesting places in Finnish archipelago, more days might be required.

Total time: 08:39:03

Vaikka jäin iltaruuatta Peterzenissä, aamiainen oli sentään hyvä ja palvelukin ystävällistä. Toki 96 € hintaan oli mielestäni syytäkin. Edellisen illan tympeän päätöksen jälkeen halusin vain lähinnä mahdollisimman pian pois ja pyörän selkään.

Sää oli aurinkoinen, mutta hyvin tuulinen. Aloitin matkani vastatuleen ja edessä olevan reilun 80 kilometrin polkeminen tuntui isolta urakalta. Matkan hauskimmat osuudet olivat periaatteessa takanapäin, koska olin nyt mantereella, eikä lauttoja enää olisi. Toki Saariston Rengastiestä on variaatio, jonka voi ajaa Taivassalosta Velkuan kautta Naantaliin. Silloin saa yhden ylimääräisen lauttakyydin. Halusin kuitenkin ajaa pidemmän reitin Taivassalosta Mynämäen ja Askaisen kautta.

Reitti oli muuttunut kapeista saaristoteistä tavanomaiseksi maantieksi, jonka pientareella poljin eteenpäin. Vaikka lauttoja ei viimeiselle päivälle ollut niin siltamaisemista pääsin kuitenkin nauttimaan. Naantaliin päin polkiessa matkalla on useampikin iso silta. Taivassalon ohittaessa on hetken matkaa kevyen liikenteen väylää, mutta sitten palataan taas pientareelle.

Mynämäelle tullessani sää alkoi muuttua entistä aurinkoisemmaksi ja lämpimämmäksi. Reitti alkoi myös kääntyä koilisesta kohti kaakkoa ja vastatuuleen polkeminen vihdoin helpotti. Oikeastaan sain jopa hieman nauttia myötätuulesta.

Olin polkenut lähes 40 km ja 3 h yhtäjaksoisesti, kun päätin pitää ensimmäisen taukoni. Jossain Mietoisen ja Askaisen tuntumassa pysähdyin bussipysäkille, koska siinä oli sopivasti varjoa ja penkki. Söin hieman evästä ja lähdin sitten jatkamaan polkemista.

Saariston Rengastie on suurelta osin hyvin suoraviivainen ja merkittävät risteyskohdat on huomioitu kyltein. Matkalla Merimaskuun päädyin kuitenkin tekemään tahattoman mutkan Livonsaarelle. Tässä risteyksessä on kyltit molempiin suuntiin ja katsoin tietysti edessäni olevaa kylttiä, jossa luki Saariston Rengastie, enkä edes huomioinut sivullani olevan toinen samanlainen. Laskettuani pitkän vauhdikkaan alamäen Livonsaareen tajusin olevani väärässä paikassa. Ja nyt sain sitten tietenkin polkea tuon pitkän ei-niin-vauhdikkaan ylämäen päästäkseni takaisin.

Palattuani risteykseen totesin kylttien todellakin olevan hieman harhaanjohtavat ja nyt siis valitsin oikean suunnan. Merimaskun ohitettuani huomasin tien vieressä pienen kaupan ja päätin pysähtyä jäätelölle. Pidin pienen herkuttelutaon auringonpaahteessa kaupan pihalla, kunnes olin valmis polkemaan pienen pätkän Naantaliin.

Suomen presidentin kesäasunto, Kultaranta, sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä Saariston Rengastieltä. Niinpä saavuttuani Naantaliin käänsin kurssini Luonnonmaantielle ja lähdin katsomaan josko Sale ja Jenni olisivat kotona. Ruusupuskien reunustamalle portille saapuessani tämän asian laita ei minulle selvinnyt, joten palasin takaisin jatkamaan reissuani rengastiellä.

Viimeinen etappi Naantalista Turkuun oli 18 km. Tämä pätkä on kevyenliikenteenväylää ja suoraansanoen tapahtumaköyhä. Jouduin hetkittäin pysähtelemään katsoakseni pyöräopasteista mitä pyörätietä minun pitäisi milloinkin seurata, joten hieman selkeyttä tälle osiolle olisi tervetullutta.

Turkuun saapuessani ajoin taas Tuomiokirkolle, koska se toimii reitin aloitus- ja päätöspisteenä. Tässä vaiheessa urheilukelloni näytti 98 km ja 8 h 20 min (taukoineen) tälle päivälle. Kovin kauaa en ehtinyt kirkolla ihmetellä, koska minulla oli kiire ajaa rautatieasemalle ehtiäkseni junaan, johon olin ostanut liput valmiiksi. Nostaessani pyörän junaan napsahti päivän kilometrimäärä mukavasti sataan.

Koska minulla on uskomattoman huono karma VR:n junien kanssa, ei kotiinpaluukaan sujunut aivan ongelmitta. Matkalla Turusta Helsinkiin veturi meni rikki ja korjauksen jälkeenkin se jaksoi vetää junaa kovin hitaasti eteenpäin. Onnistuin kuitenkin juuri ja juuri ehtimään vaihtoon Pasilassa. Ensimmäisessä junassa ei ollut ravintolavaunua, eikä kärrymyyntiä, enkä tietenkään ehtinyt viivästyksen takia hakemaan Pasilastakaan mitään syötävää. Sadan kilometrin ajon päälle tämä paasto ei ollut iloinen yllätys.

Kokemus Saariston Rengastien ajamisesta oli kuitenkin positiivinen. Vaikka maantieajo ei olekaan erityinen suosikkini, on tämä kotimainen klassikko suositeltava retki myös maastopyöräilijöille. Erityisesti lauttamatkat ovat hauskoja. Maisemien osalta odotin näkeväni enemmän merenrantaa ja vähemmän metsää ja peltoa. Olen hyväkuntoinen, mutta en erityisen nopea pyöräilijä ja ilman ylimääräisiä pysähdyksiä Saariston Rengastien ehti hyvin polkea kolmessa päivässä. Lauttojen aikatauluttamisen osalta tarkempaa tietoa kannattaa lukea aiempien päivien teksteistä. Jos haluaa vierailla enemmän saariston kohteissa, kannattaa varata useampi päivä.