Eibsee & Zugspitze

Germany’s highest mountain, Zugspitze, sits right on the border between Germany and Austria. I’ve climbed to the summit twice via the classic Höllental route (in 2012 and 2013) and once along the Jubiläumsgrat ridge. Of course, one can also reach the top by cogwheel train or cable car. The ascent is too steep for a regular train, so the cogwheel railway takes passengers from Garmisch-Partenkirchen to the base station at Lake Eibsee.

Eibsee, located at an elevation of about 1000 m (3281 ft), is a beautiful alpine lake offering stunning views of the Zugspitze massif. The trail around the lake is easy to walk, and on a warm day, a refreshing dip in the water is an option. Nina and I arrived by train in the morning and set off clockwise around the lake. I recommend this direction because the views only get better as you go.

We took a leisurely stroll around the roughly 8 km (4.97 mi) loop in just over two hours. The sun was beginning to rise from behind the mountains, painting patterns in the morning mist. In the early hours, the view toward Zugspitze is backlit, so photographers looking for that perfect “alpenglow” should opt for an evening visit.

After completing the loop, we took the cable car, which whisked us up nearly to 3000 m (9843 ft) to just below the Zugspitze summit (2962 m / 9717 ft). If you purchase the Zugspitze Roundtrip ticket, it covers the entire round trip from Garmisch-Partenkirchen via Eibsee to Zugspitze and back. The summit was, as expected, teeming with tourists – an unavoidable aspect that I don’t entirely love, especially since the climb from the terrace is quite dangerous without proper safety equipment. For me, admiring the summit and the surrounding scenery from the Münchner Haus terrace was more than enough.

We toasted Nina’s birthday with (what else but) the world’s finest wheat beer at the top of Germany. She seemed a little uneasy about the cable car ride up, but I think the experience was worth it. We then took the Gletscherbahn cable car down to the Schneeferner Glacier at 2600 m (8530 ft), which offers excellent skiing conditions in winter.

After soaking in the views for a while, it was time to descend back to the valley. This time, we opted for the cogwheel train, which departs from the glacier station, travels through a tunnel inside the mountain to Riffelriß station, and then continues down the mountainside via Eibsee back to Garmisch-Partenkirchen. Tickets to Zugspitze aren’t exactly cheap (66-75 €, depending on the season), but in good weather, the breathtaking views and the journey itself make it a must-visit if you’re in the area.

Saksan korkein vuori, Zugspitze, sijaitsee aivan Saksan ja Itävallan rajalla. Olen kiivennyt huipulle kaksi kertaa perinteikästä Höllentalin reittiä (vuosina 2012 ja 2013) sekä kerran Jubiläumsgratia pitkin. Huipulle pääsee myös hammasratasjunalla sekä hissillä. Nousu on liian jyrkkä tavalliselle junalle ja hammasratasjunalla pääsee Garmisch-Partenkirchenistä hissin ala-asemalle Eibsee-järven rannalle.

Eibsee on noin 1000 m korkeudessa sijaitseva kaunis alppijärvi, jonka yli avautuvat maisemalliset näkymät Zugspitzen massiiville. Reitti on helppoa käveltävää ja lämpimällä kelillä järveen voi pulahtaa uimaankin. Olimme Ninan kanssa tulleet aamulla junalla järven rantaan ja lähdimme kävelemään sen ympäri myötäpäivään. Suosittelen reittiä nimenomaa näin päin, koska silloin maisemat vain paranevat loppua kohden.

Käytimme reilun kaksi tuntia kävellessämme kaikessa rauhassa noin 8 km lenkin järven ympäri. Aurinko alkoi juuri nousta esiin vuorten takaa maalaillen kuvioitaan aamun utuun. Aamulenkillä maisema Zugspitzen suuntaan on siis vastavaloon, joten “alpenglowta” metsästävien valokuvaajien kannattaa suunnata reitille mieluiten illalla.

Järven kierrettyämme nousimme hissin kyytiin, joka vei meidät lähes 3000 metriin aivan Zugspitzen huipun (2962 m) viereen. Jos ostaa Zugspitze Rundreise -lipun, pääsee samalla lipulla Garmisch-Partenkirchenistä Eibseen kautta Zugspitzelle ja takaisin. Huipulla hääri tavanomaisesti lauma turisteja – ilmiö, johon en ole varauksettoman ihastunut, koska reitti sinne on vaarallinen ilman varmistusvälineitä. Itselleni riitti varsin hyvin huipun ja ympäröivän maiseman ihastelu Münchner Hausin terassilta.

Nautimme (mitä muutakaan kuin) maailman parhaat vehnäoluet Saksan huipulla juhlistaen samalla Ninan syntymäpäivää. Hieman häntä taisi hissimatka ylös jännittää, mutta kokemus taisi olla sen arvoinen. Jatkoimme Gletscherbahn-hissillä alas 2600 metrissä sijaitsevalle Schneeferner-jäätikölle, jossa on talvisin erinomaiset lasketteluolosuhteet.

Hetken maisemia ihmeteltyämme oli aika palata alas laaksoon. Valitsimme tällä kertaa hammasratasjunan, jonka yläasema on siis Schneeferner-jäätiköllä. Juna kulkee tunnelissa vuoren sisällä Riffelrißin asemalle ja siitä vuoren rinnettä alas Eibseen kautta takaisin Garmisch-Partenkircheniin. Liput Zugspitzelle eivät ole aivan halvat (66-75 € vuodenajasta riippuen), mutta hyvällä säällä maisemat ovat niin upeat ja itse matka sellainen elämys, että siellä kannattaa ehdottomasti käydä, jos matkailee alueella.