By Jeriko Fox 
Parikkala Sculpture Park often crops up on lists of Finland’s creepiest art exhibitions. It divides opinion -some loathe it, some love it – but one thing’s certain: it doesn’t leave anyone cold. Finnish self-taught ITE-artist Veijo Rönkkönen (1944–2010) spent his life creating around 560 life-sized concrete figures, which now inhabit the park and can even be “adopted” to help support its upkeep.
ITE art – short for “itse tehty elämä”, or “self-made life” – is Finland’s flavour of outsider art, created primarily by artists without formal training. As with Parikkala Sculpture Park, many ITE works are found right in the artist’s own yard.
The park is located right off Highway 6, between Simpele and Parikkala. There’s a rest area where you can park your car, and interestingly, the nearby border between Finland and Russia takes a little westward dip right here – so the frontier lies only about 500 m (547 yards) away.
The sculpture park is always open, meaning you can visit at any hour of the day or night. During summer, there’s an entrance fee collected at the gate (7 € for adults), but you can also pay on your own at other times. The fee goes directly to supporting the park’s maintenance.
I was on my way to hike a few trails around Parikkala, so I figured I’d drop by the sculpture park while passing. Right by the entrance, visitors are greeted by a jaw-dropping set of 255 yoga statues. They all bear a striking resemblance to each other, and are widely regarded as self-portraits of Rönkkönen himself.
So, what makes the park unsettling? Part of it lies in the odd details – some of the statues have disturbingly realistic teeth, contrasting sharply with the otherwise rough and rudimentary style. These are real dentures, donated to the artist and embedded in the statues. This curious feature has apparently stirred disgust – and even fury – in some visitors, as the sculptures have been vandalised multiple times, with teeth broken off here and there.
Beyond the main areas filled with statues, hidden behind some shrubbery, lies what a plaque embedded in the ground calls the “secret garden.” It features a small, somewhat overgrown pond, where the artist reportedly used to bathe – or at least wade – in, according to old photographs.
Parikkala Sculpture Park is truly one of a kind. The statues are intriguing, unsettling and full of character, but the park itself is also genuinely beautiful – especially in the lush greenery of summer. Rönkkönen once imagined the statues being buried in sand, only to be unearthed someday like a Finnish version of China’s Terracotta Army. Now there’s a vision with bite.
Parikkalan patsaspuisto nousee usein esiin Suomen kammottavimpana taidenäyttelynä. Patsaspuistolla on inhoajansa ja rakastajansa, mutta jotain tunteita se tuntuu kaikissa kävijöissä herättävän. ITE-taiteilija Veijo Rönkkönen (1944-2010) teki elämäntyönään noin 560 ihmisen kokoista betonipatsasta, joita voi nykyään adoptoida nimiinsä puiston ylläpitoa tukeakseen.
ITE-taide (tulee sanoista “itse tehty elämä”) on suomalainen ns. outsider-taiteen muoto, joka tarkoittaa lähtökohtaisesti kouluttamattomien taiteilijoiden työtä. Parikkalan patsaspuiston tapaan monet ITE-taideteokset syntyvätkin tekijänsä pihapiiriin.
Puisto sijaitsee aivan kuutostien varressa, Simpeleen ja Parikkalan välillä. Patsaspuiston kohdalla on levähdyspaikka, jonne auton voi jättää. Suomen ja Venäjän välinen raja koukkaa juuri tältä kohtaa hieman länteen, joten rajalle on matkaa vain noin 500 m.
Patsaspuisto on aina auki eli siellä saa vierailla mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Kesäkaudella päiväaikaan puiston sisäänkäynnillä kerätään sisäänpääsymaksua (7 € aikuisilta), mutta maksun voi maksaa myös omatoimisesti muina aikoina. Pääsymaksulla mahdollistetaan puiston ylläpito.
Olin matkalla vaeltamaan muutaman reitin Parikkalassa, joten ajattelin pysähtyä samalla patsaspuistossa. Heti sisäänkäynnin luona tulijaa tervehtii 255:n joogaavan patsaan vaikuttava kokoelma. Kaikki joogit ovat silmiinpistävän samannäköisiä ja niiden katsotaankin olevan Rönkkösen omakuvia.
Syy miksi puistoa pidetään karmivana liittyy eräiden patsaiden yksityiskohtiin – osalla on nimittäin jopa epämiellyttävän aidon näköiset hampaat suhteessa patsaiden muun ulkomuodon karkeapiirteisyyteen. Kyseessä on lahjoituksena saatuja tekohampaita, joita on käytetty osana patsaita. Tämä ilmeisesti on herättänyt joissain ihmisissä inhoa ja suoranaista raivoa, koska patsaita on käyty useampaan otteeseen vandalisoimassa ja osalta on katkennut hampaita.
Patsaiden täyttämien puistoalueiden takana, pensaiden piilossa, on maahan valetun laatan mukaan “salainen puutarha”. Siellä sijaitsee pieni, jokseenkin umpeenkasvanut lampi, jossa taiteilija on valokuvien mukaan käynyt uimassa, tai ainakin kahlaamassa.
Parikkalan patsaspuisto on aivan omalaatuisensa kokemus. Itse patsaat ovat kiinnostavia, hämmentäviä ja ajatuksia herättäviä, mutta myös itse puisto on etenkin kesän vehreinä aikoina kaunis. Rönkkönen itse visioi, että patsaat voisi peittää hiekkaan ja ne joskus löydettäisiin kuin Kiinan terrakotta-armeija.