Day 137: Falls Village

23,23 km (14.4 miles)
1492.3 / 2189.8 miles
Toymaker’s Café, Falls Village, CT

I had planned to hike 13 miles to a campground, but when I heard Sunshine, Dreamliner, and Toro were aiming just a few miles further to Falls Village I started to ponder that option, too. It would of course be nice to camp with friends, and the town probably had services available as well.

The day was full of ups and downs – as the AT seems to mostly be in Connecticut. I ran into Sponge and Chimes who also complained about the continuous up and down in the hot weather. Somehow it comforted me to know I wasn’t the only one suffering in the heat.

As I descended toward the town in the afternoon I sat down to take a break and see on Google Maps if there was a gas station or a store near Falls Village. I did find a car repair shop almost right on the AT, in front of which was a soda machine. So that’s where I headed when I got to the road. A cold cola in the heat of the summer tasted heavenly, and as I was drinking it I exchanged a few words with an employee working on a car.

I crossed the Housatonic River by bridge and went a couple of miles along it to the hydropower plant. From here I turned off the AT and walked a few hundred meters to the town of Falls Village. There is a café that allows hikers to pitch tents in its back yard, and I found Sunshine, Dreamliner, and Toro already getting ready for the night. Sunshine said they had ordered pizza and got some drinks from the nearby liquor store. I wondered about there being a liquor store in the town when the map only showed a Package Store. Apparently this is just that liquor store, and here in the north they’re known by that name.

I also ended up ordering dinner from Mizza’s Pizza in the neighboring town. In the settling dark I sat chatting with Dreamliner, enjoying a beer, pizza, and salad. Life could be worse.

Olin ajatellut vaeltaa 13 mailin päässä olevalle teltta-alueelle, mutta kuultuani Sunshinen, Dreamlinerin ja Toron tähtäävän vain pari mailia pidemmällä olevaan Falls Villageen aloin miettiä myös sitä vaihtoehtoa. Olisi tietysti mukavaa telttailla ystävien kanssa ja kylässä olisi ehkä palvelujakin.

Päivä oli täynnä pieniä nousuja ja laskuja – kuten AT tuntuu olevan ylipäänsä Connecticutissa. Törmäsin sattumalta Spongeen ja Chimesiin, jotka myös valittivat kuumassa säässä jatkuvaa ylös ja alas menemistä. Minua jollain tapaa lohdutti, etten ollut ainoa helteen takia tuskaileva.

Laskeutuessani iltapäivällä kohti kaupunkia istahdin pitämään taukoa ja vilkaisin samalla Google Mapsista olisiko Falls Villagen lähellä mitään huoltoasemaa tai muuta kauppaa. Löysinkin lähes AT:n varrelta autokorjaamon, jonka edessä oli kuvan mukaan limppariautomaatti. Sinne siis suuntasinkin tullessani tien varteen. Kylmä cola maistui kuumassa säässä taivaalliselle ja sitä juodessani vaihdoin muutaman sanan erään auton kimpussa puuhaavan työntekijän kanssa.

Ylitin siltaa pitkin Housatonic-joen ja kuljin sitten parin mailia sen viertä vesivoimalalle asti. Tästä käännyin pois AT:lta ja kävelin muutaman sata metriä Falls Villagen kylään. Siellä olevan kahvilan takapihalla oli vaeltajilla lupa telttailla ja löysinkin Sunshinen, Dreamlinerin ja Toron jo iltapuuhissaan. Sunshine kertoi heidän tilanneen pizzaa ja hakeneen juomista viinakaupasta. Ihmettelin oliko kylässä viinakauppa, kun kartta näytti vain Package Storen. Kuulemma tämä juurikin oli viinakauppa ja myöhemmin opin, että pohjoisessa ne ovat useinkin tällä nimellä.

Päädyin itsekin tilaamaan illallisen naapurikylän Mizza’s Pizzasta. Pimenevässä illassa istuin juttelemassa Dreamlinerin kanssa oluen, pizzan ja salaatin äärellä. Elämä voisi olla huonompaakin.