By Jeriko Fox 
21,58 km (13.4 miles)
568.1 / 2189.8 miles
Chestnut Knob Shelter, VA
I had slept poorly. There had been a large animal moving near my tent at night, but I wasn’t clear whether it was a bear or a deer. I did go look, but the animal was out of reach of my headlamp.
I wasn’t in a very enthusiastic mood in the morning, as the forecast for most of the day was rain, and the afternoon promised a big climb to Chestnut Knob. Hiking took off at a nice pace though, that lasted through the day. I had lunch at Knot Maul Branch Shelter, where some hikers were killing time – they were waiting for the weather to clear up and planning to night hike to Chestnut Knob.
During the day the rain was light, and I didn’t really need my rain gear. In the afternoon it really started coming down and I got wet regardless of the rain gear. A momentary pause in the rain and a warm breeze dried up my clothes though. Until the next front came – and it came down as if poured from a bucket. I had just gotten to Chestnut Knob and I got soaked. I didn’t feel like laughing.
During the steepest climb the clouds started to part and the sun to shine. I took my rain gear off and was grateful for the warmth, which dried my clothes once again. The rest of the way was mainly an open field, which offered beautiful views to the valley below. I had thought to go a little past the shelter but the view enticed me to pitch my tent next to the shelter along with a few other hikers.
Yesterday’s news from Finland still pressed on my mind, but in regard to hiking it was a good day. I have noticed that on the AT emotions came in waves, and one doesn’t have the opportunity to vent experiences in the normal way with those close to you. But I don’t let the pressure get to me – if I feel like crying, then I’ll cry. The emotions won’t get any better with storage.
Max elevation: 1354 m
Total climbing: 1291 m
Total time: 09:57:51
Olin nukkunut huonosti. Illalla telttani lähellä liikkui joku iso eläin, mutta minulle ei selvinnyt oliko kyseessä peura vai karhu. Kävin kyllä katsomassa, mutta eläin oli otsalampun tavoittamattomissa.
En ollut erityisen innostuneella mielellä aamulla, koska lähes koko päiväksi oli luvattu sadetta ja iltapäivästä olisi edessä iso nousu Chestnut Knobille. Vaeltaminen lähti kuitenkin sujumaan hyvällä tasaisella tahdilla, joka pysyi läpi päivän. Pysähdyin lounaalla Knot Maul Branch Shelterillä, jossa osa vaeltajista tappoi aikaa – he suunnittelivat odottavansa sään selkenemistä ja tekevänsä yövaelluksen Chestnut Knobille.
Päivällä sade oli kevyttä ja sadevaatteita ei juuri tarvinnut. Iltapäivästä alkoi kuitenkin tulla reilusti vettä ja kastuin sadevarusteista huolimatta. Hetkellinen tauko sateessa ja lämmin tuuli kuitenkin kuivatti vaatteet. Kunnes tuli seuraava sade – ja sitä tulikin sitten kuin saavista kaatamalla. Olin juuri aloittanut nousun Chestnut Knobille ja kastuin taas oikein kunnolla. Ei erityisesti naurattanut.
Jyrkimmän nousuosuuden päättyessä pilvet alkoivat rakoilla ja aurinko lämmittää. Riisuin sadevaatteet ja olin hyvilläni lämmöstä, joka taas kerran kuivatti vaatteet. Loppumatka oli suurelta osin avointa niittyä, joka tarjosi kauniit näkymät laaksoon. Olin ajatellut mennä hieman shelterin ohi, mutta näyttävä maisema houkutteli telttailemaan muutaman muun vaeltajan kanssa shelterin viereen.
Eiliset uutiset Suomesta painoivat yhä mieltä, mutta vaeltamisen kannalta päivä oli hyvä. Olen huomannut, että AT:lla tunteet tulevat itselleni ajoittaisina ryöppyinä, kun kokemuksiaan ei tavalliseen tapaan pääse purkamaan läheistensä kanssa. Mutta en ota asiasta sen suurempia paineita – jos itkettää niin sitten itketään. Eivät ne tuntemukset säilömällä parane.