By Jeriko Fox 
22,23 km (13.81 miles)
24.2 / 38.5 miles
Two Harbors Campground, Santa Catalina Island
The morning fog had settled over the campsite, but as I went about my morning routine, it began to dissipate. I hiked the first few kilometres to Catalina Airport, Airport in the Sky, for breakfast. The airport has a small café that serves breakfast and lunch. I ordered a grilled cheese sandwich with a small salad on the side.
With renewed energy, I marched on as the clouds gradually faded and the sun emerged. A long descent brought me to the picturesque Little Harbor. The sandy beach lined with palm trees in the small cove would have been my choice for an overnight stop, but since I had booked rather late, there were no spots left in Little Harbor.
I took a lunch break there anyway, watching ground squirrels scurrying about. After refilling my water, I left the shoreline and – what else – started another climb.
I ascended at a steady, unhurried pace. The afternoon heat made my clothes feel sweaty and sticky. From the ridge, the trail turned downhill again. Usually, descents go by quickly, but the second long descent of the day was starting to take a toll on my joints. My toes pressed against the front of my shoes, and one knee began to feel stiff.
After reaching sea level again at Two Harbors, a narrow isthmus, I started checking the map for the campground’s location. I wasn’t exactly thrilled when I realised it was outside the main settlement – on the same hill I had just descended.
The extra kilometre (0.5 mi) of bonus hiking was slightly frustrating since I had assumed the campground was along the route. When I arrived, all I wanted was to set up my tent and dig out my food. Walking back to find a dinner spot didn’t feel appealing.
I already knew that Two Harbors Campground might not be the most peaceful place, which was one of the reasons I had wanted to avoid it. As night fell, I got to listen to the hum of a generator at the Ranger Station and the noisy groups at nearby tent sites. There was no sign of nature’s tranquillity – or the official 8 p.m. absolute quiet hours.
Sumu oli laskeutunut aamulla teltta-alueelle, mutta aamutoimia tehdessäni se alkoi haihtua. Vaelsin ensimmäiset kilometrit Catalinan lentokentälle, Airport in the Sky, aamiaiselle. Lentokentällä on siis pieni kahvila, joka tarjoilee aamupalaa ja lounasta. Otin grillatun juustoleivän ja pienen salaatin sen kanssa.
Lisäenergian tuomalla pirteydellä marssin eteenpäin pilvien hiljalleen kadotessa ja auringon tullessa esiin. Pitkä alamäki toi minut kuvankauniiseen Little Harboriin. Pienessä lahdessa oleva hiekkaranta palmuineen olisi ollut valintani yöpaikaksi, mutta tehdessäni varaukset melko myöhään ei pakkoja Little Harboriin enää ollut.
Pidin kuitenkin lounastauon ja seurasin samalla ympäriinsä juoksentelevia maaoravia. Otin lisää vettä ja lähdin meren rannasta mihinkä muuhunkaan kuin ylämäkeen.
Nousin tasaista verkkaista tahtia ylös. Iltapäivä oli kuuma ja vaatteet tuntuivat hikisiltä. Harjanteelta reitti käänty taas alaspäin. Yleensä alamäki menee vauhdikkaasti, mutta päivän toinen pitkä alamäki alkoi jo tuntua nivelissä. Varpaat painuivat kengän kärkiin ja toinen polvi alkoi tuntua jähmeältä.
Laskeuduttuani takaisin merenpinnan tasolle, kapealla kannaksella sijaitsevaan Two Harboriin, aloin katsella kartasta missä leirintäalue olisi. En ollut suoraan sanoen iloisesti yllättynyt, kun tajusin sen olevan muun asutuksen ulkopuolella. Siinä mäessä, jonka olin juuri laskeutunut.
Vajaa kilometri bonusmatkaa turhautti hieman, koska olin mielessäni ajatellut leirintäalueen olevan reitin varrella. Saapuessani perille halusin vain pistää teltan pystyyn ja kaivaa eväät esiin. Kävely takaisin mahdollista illallispaikkaa etsimään ei houkutellut.
Tiesin Two Harborin leirintäalueen olevan mahdollisesti rauhaton ja siksi olisin sen halunnut välttää. Sain kuunnella illan pimentyessä Ranger Stationilla humisevaa generaattoria ja läheisillä telttapaikoilla meuhkaavia seurueita. Luonnon rauhasta tai virallisesta kello kahdeksan hiljaisuudesta ei ollut tietoakaan.