By Jeriko Fox 
16,96 km (10.54 miles)
10.8 / 38.5 miles
Black Jack Campground, Santa Catalina Island
Santa Catalina Island (or Pimu, in the extinct Tongva language) lies in the Pacific Ocean, just off the coast of Los Angeles – only about 30 km (18 mi) from the mainland. The island, roughly 35 km (22 mi) long and 13 km (8 mi) wide, has two main settlements: Avalon (about 4000 residents) and Two Harbors (about 200 residents).
Catalina boasts some fascinating island-exclusive wildlife, including the island fox – no bigger than a house cat – and a unique subspecies of the California ground squirrel. There’s also a herd of bison, left behind by a film crew in the 1920s. In fact, Catalina has long been a popular filming location, featuring in Treasure Island (1934), Jaws (1975), and multiple episodes of Baywatch.
The Trans Catalina Trail stretches 62 km across the island, starting in Avalon and winding through the airport, Little Harbor, Two Harbors, and Parsons Landing before looping back to Two Harbors. Both Avalon and Two Harbors are accessible by ferry from the Los Angeles area. Due to the fragile island ecosystem, camping is only permitted at designated campgrounds, which must be reserved in advance and have a fee. Hiking also requires a free permit from the Catalina Island Conservancy’s website.
The morning was cloudy as I boarded the Catalina Flyer in Newport Beach, a catamaran set to whisk me across the Pacific to Santa Catalina Island. A one-way ticket cost $35, and the journey took about an hour and fifteen minutes.
As we approached Avalon’s harbour, the clouds began to clear, and we slipped between two cruise ships into a bay that looked straight out of The Love Boat. Avalon, a town seemingly fuelled by tourism, was bustling with retirees cruising around in golf carts.
I walked through Avalon towards the Hermit Gulch Campground. There weren’t many trail markers at first, but after turning off the main road, I started spotting signs.
The climb to about 500 metres (1600 ft) in altitude went surprisingly smoothly, despite the late-morning heat. Even my feet – still battered after hiking on the PCT – seemed content in my trusty old hiking boots. The views back towards Avalon were nothing short of spectacular.
Some parts of the trail followed a road, and I occasionally had to dodge sightseeing tourists in open-air tour ATVs. Many waved enthusiastically as they passed. During the entire day, I encountered only one couple hiking the Trans Catalina Trail and an overly boisterous group of eight hikers. A few others were just out for day hikes.
And then, somewhere along the way, I realised—I was enjoying myself. After my struggles on the PCT, I had feared I’d lost my love of hiking. But here I was, revelling in the moment. A couple of steeper sections in the afternoon made me break a sweat, but they didn’t break my spirit.
By five o’clock, I reached the Black Jack Campground, where I had reserved a tent spot. I usually avoid paying for camping, but on Catalina, there isn’t much choice. The campsite itself cost $26, with an additional $9.25 processing fee per booking. The site was decent enough, though the ground was so rock-hard that hammering in tent pegs felt like an Olympic sport.
As I finished setting up my tent, I noticed the couple I had met earlier staring at something. A bison.
Just ten metres (30 ft) from their tent, a hulking yet unfazed bison was foraging in the bushes. The massive beast seemed utterly indifferent to human presence. We, on the other hand, were perhaps a little too aware of his.
After a while, the bison nonchalantly strolled right through the campsite and disappeared into the distance. Moments later, a pair of deer followed in his footsteps. Clearly, Catalina’s wildlife isn’t particularly concerned about human visitors.
Catalinan saari, Santa Catalina Island (tongvan kuolleella alkuperäiskielellä Pimu), sijaitsee Tyynessä valtameressä aivan Los Angelesin edustalla, vain noin 30 km rannikolta. Noin 35 km pitkällä ja 13 km leveällä saarella on kaksi pääasiallista asutuskeskusta: Avalon (noin 4000 asukasta) ja Two Harbors (noin 200 asukasta).
Catalinalla on saariympäristön mahdollistamia ainutlaatuisia luontokappaleita, kuten vain noin kissan kokoinen saariharmaakettu sekä kalifornian maaoravan oma alalajinsa. Saarella asuu myös biisonilauma, jonka elokuvayhtiö toi sinne kuvauksia varten 1920-luvulla. Catalina onkin ollut suosittu filmauspaikka ja sen maisemia voi nähdä mm. elokuvissa Aarresaari (1934) ja Tappajahai (1975) sekä useissa Baywatchin jaksoissa.
Trans Catalina Trail on 62 km pitkä vaellusreitti, joka kulkee saaren läpi Avalonista lentokentän kautta Little Harboriin, Two Harborsiin ja sieltä Parsons Landingin kautta takaisin Two Harborsiin. Sekä Avaloniin että Two Harborsiin on lauttayhteys Los Angelesin alueelta. Telttailu on sallittu hauraassa saariluonnossa vain virallisilla maksullisilla leirintäalueilla, jotka pitää varata etukäteen. Vaeltaminen edellyttää lupaa, jonka voi hakea ilmaiseksi Catalina Island Conservancyn sivuilta.
Aamu oli pilvinen noustessani Newport Beachilla Catalina Flyerin kyytiin. Katamaraanin oli tarkoitus viedä minut Tyynen valtameren poikki Santa Catalinan saarelle. Yhdensuuntainen lippu maksoi $35 ja matka kesti tunnin ja vartin.
Lähestyessämme Avalonin satamaa alkoivat pilvet väistyä ja kahden risteilijän välistä rantauduimme lahteen, joka toi mieleen maiseman Love Boat -sarjasta. Selvästi turismista elävä Avalon pursusi eläkeikäistä väkeä ajelemassa ympäriinsä golf-kärryillä.
Kävelin Avalonin läpi kohti Hermit Gulch Campgroundia. Sitä ennen ei ollut juurikaan reittimerkkejä, mutta leirintäalueen takaa käännytään tieltä polulle ja kylttejäkin alkoi tulla vastaan.
Nousu noin 500 m korkeuteen sujui kuumassa aamupäivässä yllättävän kivuttomasti. PCT:llä kipeytyneet jalkanikin olivat tyytyväisen oloiset vanhoissa vaelluskengissä. Maisemat Avalonin suuntaan olivat todella kauniit.
Osa reitistä kulki tietä pitkin ja välillä ohi suhahti kiertoajelulla olevia turisteja. Monet vilkuttivat. Kohtasin päivän aikana yhden Trans Catalina Trailia vaeltavan pariskunnan sekä hyvin levottoman ja äänekkään kahdeksan vaeltajan ryhmän. Muutama muu näkemäni ihminen oli päiväretkellä.
Huomasin nauttivani vaeltamisesta. Tuon tunteen olin pelännyt jo kadottaneeni PCT:n vastoinkäymisten myötä. Iltapäivään osui pari lyhyttä jyrkempää ylämäkeä, mutta nekin menivät ilman suurempia tuskia.
Viiden jälkeen saavuin Black Jack Campgroundille, josta olin varannut telttapaikan. En yleensä tykkää maksaa telttailusta, mutta Catalinalla ei ole oikein muita vaihtoehtoja. Itse telttapaikka maksoi $26 ja jokaiseen varaukseen tuli lisäksi $9,25 toimitusmaksu. Paikka oli toki hyvä, vaikka maa olikin niin kovaa, että teltan kiiloja sai takoa ihan tosissaan.
Pystytettyäni telttani huomasin päivällä tapaamani pariskunnan tuijottavan jotain. Puskassa, reilun kymmenen metriä heidän teltastaan, oli biisoni. Rauhallinen jättiläinen tonki maata, nyhti kasveja ja ei tuntunut välittävän ihmisistä ollenkaan. Me puolestamme välitimme hieman liikaakin siitä, että yöpaikallamme käyskenteli biisoni.
Jonkin ajan kuluttua biisoni käveli nonchalantisti teltta-alueen läpi ja meni matkoihinsa. Hetkeä myöhemmin sen jäljissä seurasi pari peuraa. Catalinan eläinkunta ei näytä siis juurikaan ihmisen läsnäolosta hätkähtävän.