Repovuori Trail

In the Lemi area there are quite a few hiking destinations and two of them are conveniently located right along the Mikkelintie. So, it’s easy approach them especially if you are driving from Lappeenranta to Savitaipale or to Mikkeli. Both of these two trails, the Repovuori Trail and Tuulimylly (Windmill) Trail, share the same trailhead in Huttula village, behind the ice hockey rink.

On a sunny day in April me and Nina decided to check the slightly shorter, 4,5 km (2.8 mi) long, Repovuori Trail. We drove from Lappeenranta towards Mikkeli and at the Tarmo general store we took a turn right, to the Salmentie, and once again right to arrive to the ice hockey rink. There is enough space to park your car there. Close to the rink there is also a lean-to and a goahti, where you may enjoy your snacks after the trip or why not before. (Good food is the main attraction of any trip.) The goahti is locked, but at the lean-to there are phone numbers of locals who have the code for the key deposit.

We started to hike along the mellow trail through the old spruce forest. There was still a bit of snow on the trail, but not too much to cause any issues. The trail signs were brand spanking new and these blue and white posts were easy to follow. There are grand glacial erratics in the woods and as we were approaching the Kilkinmäki Hill the rock faces were also rather bouldery. The moss covered rocks reminded me of the giant Antero Vipunen, who is a character in the Finnish mythology and national epic, Kalevala.

The first climb was to the Kilkinmäki Hill and from the top the trail forks towards Repovuori and to Tuulimylly Trail. The funny images in the sign are worth mentioning. Before arriving to the Repovuori the trail follows power lines for a while. Because the area had gone through some landscaping, we had to look for a while where the trail disappeared, but once we found it we were back on track.

At the Repovuori (lit. Fox Mountain) the hiker is greeted by magnificent rock walls with beautiful cracks. And to my surprise on the top of these walls I saw bolted anchor points. So, there is a trad climbing routes there at least to two anchors and I also saw one bolted sport climbing route. I wasn’t at all aware about this location and it’s not either listed to the 27 Crags database. Therefore I can’t say anything about grading.

There is some scramble to do on the trail, but not any hard climbing. We sat down on a steep hill close to the climbing place to have a break because there was a nice sunny spot. Although bit further along the trail there would have been a perfect lunch spot with a view and a bench. So, I recommend going there.

Once we had descended from the Repovuori we arrived to a clear cut area and then to a thinned area. There the trail was completely lost, but the route had been marked with yellow ribbons in the trees. A while later we met a local guy, who asked if we found the route through the woods. He told that it was due the thinning that required them to do some rerouting.

The loop trail leads back to the ice hockey rink. Our trip was by all means successful in the beautiful spring weather. I can warmly recommend the Repovuori Trail as a day hike to everyone, who is comfortable with small challenges in terrain and especially to trad climbers. The locals seem to take good care of the trail and quite often these kind of trails that are maintained by small communities are the best ones.

Total time: 02:50:09

Lemin alueella on useampikin retkikohde ja kaksi reittiä asettuu mukavasti Mikkelintien varteen. Niihin on siis helppo käydä tutustumassa, jos liikkuu Lappeenrannan ja Savitaipateen tai Lappeenrannan ja Mikkelin välillä. Nämä molemmat kaksi reittiä, Repovuoren luontopolku ja Tuulimyllyn luontopolku, alkavat samasta paikasta Huttulan kylän jääkiekkokaukalon takaa.

Otimme aurinkoisena huhtikuun päivänä Ninan kanssa ensimmäiseksi projektiksi hieman lyhyemmän, noin 4,5 km pitkän, Repovuoren reitin. Ajoimme autolla Lappeenrannasta Mikkeliin päin ja Tarmo-kaupan kohdalta käännyimme oikealle Salmentielle ja melkein heti taas oikealle jääkiekkokaukalon luokse. Sen vierustaan mahtui hyvin parkkiin. Kaukalon vieressä on myös laavu ja kota, joissa voi nauttia tauosta retken jälkeen tai miksi ei vaikka ennenkin. (Pääasiahan retkessä on tietenkin aina hyvät eväät.) Kota on lukossa, mutta laavun seinässä on yhteistiedot avaimia varten.

Lähdimme kävelemään hyvin hoidettua muhevaa polkua läpi vanhan kuusimetsän. Polulla oli vielä keväästä hieman lunta, mutta ei haitaksi asti. Reittimerkit olivat aivan uudet ja sinivalkoisin raidoin merkattuja tolppia oli helppo seurata. Maastosta löytyy näyttäviä siirtolohkareita ja Kilkinmäkeä lähestyessä kalliotkin ovat vaikuttavan louhikkoisia. Sammaleen peittämä maasto tuo jokseenkin kalevalalaisia mielikuvia nukkuvasta Antero Vipusesta.

Ensimmäinen nousu on Kilkinmäelle, josta reitti haarautuu Repovuorelle ja Tuulimyllyn luontopolulle. Tämä on merkattu hauskoilla kuvilla. Ennen Repovuorta reitti kulkee pienen matkan voimalinjoja pitkin ja siellä reittiä piti maaston parturoinnin jäljiltä aluksi etsiä, mutta selvä polku löytyi kuitenkin pian.

Repovuorella vaeltajaa tervehtii näyttävä kallionseimänä kauneine halkeamineen. Ja yllätyksekseni niiden yläpuolella näin seinään pultatut ankkurit. Alueella on siis trädikiipeilymahdollisuus ainakin kahdelle yläankkurille sekä yhden pultatun sporttireitin näin myös. En ollut itse tästä paikasta ollenkaan tietoinen ja sitä ei ole listattu ainakaan 27 Cragsissa. Greideistä en siten osaa sanoa mitään.

Reitillä on hieman könyämistä luvassa, mutta ei mitään mahdotonta kiipeilyä. Istahdimme hetkeksi pitämään taukoa kiipeilypaikkojen lähettyville jyrkähköön rinteeseen, koska siinä oli mukava aurinkoinen paikka. Tosin hieman eteenpäin kulkiessa Repovuoren laella on kunnon näköalapaikka penkkeineen, joten suosittelen sitä taukopaikaksi.

Laskeuduttuamme Repovuorelta tulimme avohakkuualueelle ja osittain kaadettuun metsään. Sieltä reitti oli kadonnut täysin, mutta puihin oli merkattu keltaisilla nauhoilla uusi reitti. Hieman myöhemmin törmäsimme paikalliseen mieheen, joka kyseli olimmeko löytäneet reitin hyvin metsässä. Hän kertoi, että juurikin harvennushakkuiden takia oli ollut tarpeen tehdä hieman uudelleenreititystä.

Rengasreitti tuo lopulta takaisin jääkiekkokaukalolle. Meidän retkemme oli erittäin onnistunut kauniissa kevätsäässä. Voin lämpimästi suositella Repovuoren luontopolkua päiväretkeksi kaikille, joita hieman vaativampi maasto ei haittaa ja ehdottomasti trädikiipeilijöille. Paikalliset vaikuttavat pitävän reitin hyvässä kunnossa ja yleensä tällaiset pienten paikallisyhteisöjen hoitamat reitit ovatkin niitä parhaimpia.

Mellonlahti Trail

In Imatra, nearby the River Vuoksi, there are quite a few nature trails of different lengths. These are easy to approach, because the trail heads are in the middle of the town, which also allows taking public transport. From this selection we picked the Mellonlahti Trail, which was described to be about 3,6 km (2.2 mi). We parked our car close to the State Hotel of Imatra and from that century old jugend castle we took the stairs down to the River Vuoksi.

The Mellonlahti Trail goes down the river and the rugged river bed is a magnificent sight. Most of the snow was gone thank to the sunny days, but some of the sections in the woods had still a bit of snow. The trail passes by the outdoors theatre, which was due the corona restrictions serving as a practice area for kick scooters doing their stunts.

Before arriving to the Mellonlahti Bay, there is a small cove with a lean-to on the right hand side. Apparently one can cross the waters to the lean-to along the fishing dock during the summer, but it was still waiting on the shore for the ice to melt. The bay itself is one of the most interesting parts of the trail, because the bay is separated from the River Vuoksi by a narrow isthmus. This scenic land bridge takes you to the other side of the bay, where is the turnaround point.

Crossing the isthmus once again takes you back to the vicinity of the lean-to, where you turn away from the river. The other end of the trail (the route itself is actually shaped like letter Y upside down) leads to the top of the Mellonmäki Hill. This section of the trail was more icy and had more snow in early April, so at places we really had to watch our steps. Especially as we climbed on the top of the hill there was bit challenges to find a route that wouldn’t be too icy to climb on a steep hill. During the summer the hill is not a bad climb at all and there are several routes to the top.

There used to be a ski slope at the Mellonmäki and this area seems to lay on the other side of the hill. In addition there is a ski jumping hill, which is apparently still in active use, and a small lean-to. The view to the slopes is not as attractive as the one towards the River Vuoksi. As the weather was clear, the pulp and paper mill on the other side of the border – in Svetogorsk, Russia – could be seen.

The 3,6 km (2.2 mi) mentioned in the trail description is done on the top of the hill. One can return the same route along the river, but we ended up taking a bit of a shortcut and walking along the Viipurintie back to the State Hotel. That made the distance about 6 km (3.7 mi). It is possible to visit only one end of the trail – Mellonlahti or Mellonmäki – if one wishes to do a bit shorter trip. The shelters at the bay or on the hill are perfect places for a little break with snacks. If one wishes to finish the hike with more glamour, there is nothing to stop you to eating at the State Hotel restaurant.

Total time: 01:54:48

Imatralla Vuoksen ympäristössä kulkee useampikin eri mittainen luontopolku. Näitä on helppo lähestyä, koska ne alkavat keskeltä kaupunkia, jonne pääsee myös julkisilla. Me otimme keväisen päivän ohjelmaan kohdetiedoissa noin 3,6 km mittaiseksi mainitun Mellonlahden luontolenkin. Auton parkkeerasimme Imatran valtionhotellin lähelle ja tuon yli satavuotiaan jugendlinnan pihapiiristä suuntasimme portaita alas kohti Vuoksen uomaa.

Mellonlahden lenkki kulkee alajuoksulle päin ja jylhä jokiuoma on näyttävä nähtävyys. Aurinko oli sulattanut jo reitin suurelta osin kuivaiksi, mutta metsäisimmillä pätkillä oli vielä hieman lunta. Polku kulkee kesäteatterin takaa, joka näytti palvelevan näin korona-aikana pääasiassa nuorten skuuttaajien temppupaikkana.

Ennen Mellonlahdelle saapumista, on reitin oikealla puolella pieni poukama, jossa on laavu. Laavulle pääsee ilmeisesti kesäaikana kulkemaan kalastuslaituria pitkin, mutta nyt se odotti vielä rannassa lahden sulamista. Itse Mellonlahti onkin reitin kiinnostavimpia kohteita, koska lahden erottaa Vuoksesta kapea kannas. Tätä maisemallista maasiltaa pitkin pääsee kulkemaan lahden toiselle puolelle, jossa on polun kääntöpaikka.

Kannasta pitkin palataan siis takaisin laavun lähettyville, josta käännytään poispäin Vuokselta. Reitin toinen pää (reitti itsessään on ylösalaisen Y-kirjaimen muotoinen) johtaa nimittäin lähellä olevalle Mellonmäelle. Tämä osuus polusta oli vielä huhtikuun alussa selvästi lumisempi ja jäisempi, joten paikoin sai kulkea melko varovaisesti. Erityisesti lähtiessämme nousemaan Mellonmäen laelle oli pieniä haasteita löytää reitti, joka ei olisi liian jäinen kuljettavaksi jyrkässä rinteessä. Kesäolosuhteissa mäki siis ei ole mitenkään mahdoton noustavaksi ja reittejä laelle on useampia.

Mellonmäellä on aiemmin ollut laskettelukeskus, jonka rinteet näyttäisivät laskeutuvan poispäin Vuokselta. Lisäksi paikalla on hyppyrimäki, joka on ilmeisesti yhä aktiivisessa käytössä, sekä pieni laavu. Näköala laskettelukeskuksen suuntaan ei ollut erityisen kaunis, mutta Vuokselle päin avautuva maisema puolestaan oli viehättävämpi. Sään ollessa varsin kirkas, saattoi nähdä hyvin Venäjän puolella Svetogorskissa olevan sellutehtaan.

Reittiselosteessa mainittu 3,6 km matka tulee täyteen Mellonmäen huipulla. Sieltä voi halutessaan palata samaa reittiä rantaa pitkin lähtöpisteeseen. Me päädyimme oikaisemaan hieman ja kävelemään Viipurintietä pitkin takaisin valtionhotellille. Näin kokonaismatkaksi tuli suunnilleen 6 km. Mellonlahden reitin voi helposti kulkea käyden vain toisessa päätepisteessä – Mellonlahdella tai Mellonmäellä – jos haluaa tehdä hieman lyhyemmän lenkin. Evästauon voi pitää hyvin Mellonlahden tai Mellonmäen laavulla tai hieman enemmän glamouria kaipaavalle soveltuu retken lopuksi vaikka valtionhotellin ravintola.