Day 186: Bigelow Mountain

14,81 km (9.2 miles)
2012.0 / 2189.8 miles
Safford Notch Campsite, ME

https://youtu.be/qDDYY3WdsuM

Although my breakfast was only the things I got from the general store, I was enjoying enormously my bagels filled with hummus and cheese. After I got a ride back to the AT around 10 am, I started to hike feeling content and well fed. The project for the day was the last big bunch of mountains, the Bigelows. North from the Bigelows the terrain would finally get more flat and there wouldn’t be any extreme climbs before the Mount Katahdin.

The Bigelow Mountain didn’t look very bad on my elevation map and I was hiking on confidently. I was able to get on a nice pace to my hiking before the uphill and I believed that today I will be crushing some miles. Have I ever mentioned that the AT has a tendency to surprise you? Well, that is exactly what happened today, again.

The weather wasn’t by all means too hot – more like perfectly cool for hiking, but I was still sweating. Apparently the rain last night had pumped the humidity up and every once in a while I could actually see the vapour rising from the ground. The long uphill to the Horns Pond was still bearable, though quite laborious. I filled up my water at the shelter and continued my climb towards the South Horn.

The trail started to change more steep and every now and then I had to use my hands to climb up. From the South Horn I descended to the saddle, where I once again headed up towards the west peak of the Bigelow Mountain. I had noticed that the wind was picking up and as I approached the treeless summit the wind was already quite strong. First I could just lean against the wind with my full body weight, but soon I had to really struggle to be able to stand up. Every single step had to be taken with a great care, because the wind was pushing me with such a force. I got a small moment of relief when I went down to the next saddle, but climbing up to the Avery Peak I was once again balancing with the wind.

I thought that things would get easier when I started to descend the long downhill towards the Safford Notch. And I did indeed get rid of the wind, but the downhill itself was nothing but easy. The trail wasn’t horribly steep, but the rocks and the roots were slowing me down and my poor abused feet were completely done. I had planned to hike further, but when the darkness fell I felt very exhausted with my achy feet. I sat down to have a break and from the woods a pair of eyes was staring at me. I didn’t feel comfortable under the eyes of that unknown resident of the forest, so I had to keep on moving.

When I arrived to the Safford Notch I decided to head straight to the campsite that was a bit off the trail. My plan had been to hike further and to look for a stealth campsite, but that plan didn’t feel very good anymore. The terrain was formed of bigger and smaller house sized boulders, so it would be merely wishful thinking trying to find any tentsite there.

Tired beyond comprehension I sat on a rock quite a while before I started to pitch my tent at the Safford Notch Campsite. As I was tightening one of the guylines a small head was peeking out between the rocks and watching at me. First I suspected that there was a snake, but it turned out to be a larger version of the salamanders that I have kept seeing on the trail: a yellow-spotted salamander. Apparently I was on his property.

JFRM-2017-09-0839.jpg
JFRM-2017-09-0840-Pano.jpg
JFRM-2017-09-0842-Pano.jpg
JFRM-2017-09-0846-Pano.jpg
JFRM-2017-09-0851.jpg
JFRM-2017-09-0852-Pano.jpg
JFRM-2017-09-0859.jpg
JFRM-2017-09-0860.jpg
JFRM-2017-09-0868-Pano.jpg
JFRM-2017-09-0861-Pano.jpg
JFRM-2017-09-0874.jpg
JFRM-2017-09-0875-Pano.jpg
JFRM-2017-09-0881-Pano.jpg
JFRM-2017-09-0887-Pano.jpg
JFRM-2017-09-0893.jpg
JFRM-2017-09-0894.jpg
JFRM-2017-09-0896.jpg

Vaikka aamupala olikin vain kaupan ostoksia, nautin suunnattomasti hummuksella ja juustolla täyttämistäni bageleista. Saatuani kyydin AT:lle kymmenen aikaan lähdin hyvillä mielin ja vatsa täynnä vaeltamaan. Päivän projektina oli viimeinen iso vuorirypäs, Bigelow Mountain. Sen jälkeen maasto viimein tasoittuisi eikä todella isoja nousuja olisi ennen Mount Katahdinia.

Bigelow ei näyttänyt korkeuskäyrällä kovin pahalta, joten olin hyvin itsevarmalla asenteella liikkeellä. Saatuani vielä ennen ylämäkeä hyvän vauhdin päälle, uskoin tahkoavani tänään maileja. Olenko maininnut joskus, että AT yllättää? No, niin se teki tänäänkin.

Sää ei ollut mitenkään kuuma, itseasiassa sopivan viileä vaeltamiseen, mutta silti hikoilin. Ilmeisesti viimeöinen sade oli saanut ilmankosteuden kohoamaan ja ajoittain saattoi jopa nähdä miten höyryä nousi maasta. Pitkä ylämäki Horns Pondille oli kuitenkin siedettävä, vaikka työläs. Tankkasin vettä shelterillä ja jatkoin nousua kohti South Hornia.

Reitti muuttui jyrkemmäksi ja välillä sai taas ottaa kädet avuksi kapuamiseen. South Hornilta laskeuduin satulaan, josta taas nousin kohti Bigelow Mountainin länsihuippua. Olin huomannut tuulisuuden lisääntyvän päivän edetessä ja puutonta huippua lähetessäni tuuli alkoi olla jo todella voimakasta. Ensin saatoin nojata tuulta vasten ja pian sain taas taistella pysyäkseni pystyssä. Jokainen askel piti ottaa varoen, koska tuuli työnsi jatkuvasti. Sain hetken helpotuksen laskeutuessani seuraavaan satulaan, mutta sieltä taas Avery Peakille noustessa oli edessä sama tasapainoilu tuulen kanssa.

Ajattelin asioiden helpottuvan lähtiessäni laskeutumaan pitkää alamäkeä kohti Safford Notchia. Toki tuuli vaimeni päästyäni metsän suojaan, mutta alamäki muuten ei sitten ollutkaan erityisen helppo. Hirveän jyrkkää laskeutuminen ei ollut, mutta kivikko ja juurakko hidasti menoa sekä jo niin moneen otteeseen pahoinpidellyt jalkaparkani olivat kovilla. Olin ajatellut jatkaa pidemmällekin, mutta pimeän tullessa aloin olla uupunut särkevien jalkojeni kanssa. Istuin tauolle ja metsästä minua tuijotti silmäpari. En tuntenut oloani miellyttäväksi tuntemattoman metsäneläimen katseen alla, joten jatkoin matkaa.

Tullessani Safford Notchiin päätin suunnata suoraan vähän matkan päässä olevalle teltta-alueelle. Olin alunperin ajatellut vaeltaa hieman pidemmälle ja etsiä telttapaikan, mutta suunnitelma ei tuntunut enää hyvältä. Maasto oli täynnä pienempiä ja isompia, talon kokoisia, lohkareita, joten mitään telttapaikkaa niiden keskeltä oli turha luulla löytävänsä.

Väsyneenä istuin hetken kivellä ennen kuin aloin pystyttää telttaani Safford Notch Campsitella. Vetäessäni yhtä naruista paikalleen kurkki minua kiven kolosta pieni pää. Ehdin jo epäillä käärmettä, mutta kyseessä olikin vain aiemmin näkemiäni salamantereita kookkampi täpläsalamanteri. Olin ilmeisesti hänen tontillaan.

Map

Total Time: 10:08:04

Leave a comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *