By Jeriko Fox 
12,12 km (7.5 miles)
1499.6 / 2189.8 miles
Vanessa Breton, Salisbury, CT
In the night I woke up because something was moving inside my tent. It isn’t unusual of course that some invertebrate or another is crawling or flying in the tent. But this one was bigger and somewhere near my head. I dug my lamp out and the uninvited guest in my bed turned out to be a very large grasshopper. I snapped it up between my fingers and tossed it out.
In the morning as we were gathering our gear Sunshine suggested we go to the Package Store for a morning soda. No one opposed this so we sat in a row outside the liquor store drinking our cold sodas. A grandma pushing her grandchildren in a double stroller stopped and chatted with us.
Sunshine, Dreamliner, and Toro set off a bit ahead of me, and I padded along slowly behind them, because my distance for the day was significantly shorter. I was going about 8 miles to Salisbury, and they planned to continue past it. I once again crossed Housatonic River and near some beautiful waterfalls. Ahead of me was crossing over Mount Prospect, and after that I would be at my destination.
Before Salisbury I came to an intersection and started walking along the road to the town a half a mile away. A park path also started off the road, so I chose that as my preferred route. I soon saw my friends again walking toward me. Sunshine, Dreamliner, and Toro had stopped at the store and were returning to the AT.
As I arrived in Salisbury – which always makes me think of Uriah Heep’s album of the same name – I first went to LaBonne grocery store. Right outside I opened the orange juice carton I bought, as the passersby looked on amused. I was sweaty, my clothing was dingy from sweat, blood, dust, and mud, but the cold orange juice was heavenly.
I continued on a few blocks further to Vanessa’s, from whom I had reserved a place for the night. A hiker was sitting on the porch of the charming wooden house, who steered me inside and soon Vanessa herself came downstairs to meet me. This lovely lady showed me my bunk and said she could take my laundry as soon as I was ready. I got shorts and a t-shirt to wear, and headed to take a shower as Vanessa took my dirty laundry to wash it. It’s hard to describe what it feels like to wash oneself after sweating in the same clothes for a week. It’s like being born again.
Both of the two restaurants in the town were closed, so I went to get some dinner from LaBonne. They actually had a good selection of filling salads, and other entrees. That night I lay in the soft bed reading, and was grateful in all its simplicity for the opportunity to rest.
Max elevation: 427 m
Total climbing: 449 m
Total time: 05:34:11
Yöllä olin havahtunut siihen, että teltan sisällä liikkui jotain. Ei siis ole mitenkään epätavallista, että teltassa mönkii ja lentää yksi jos toinenkin selkärangaton. Mutta tämä oli isompi ja käyskenteli aivan pääni vieressä. Kaivoin lampun esiin ja kutsumaton petiseura osoittautui hyvin kookkaaksi heinäsirkaksi. Nappasin vieraan sormien väliin ja heitin ulos.
Aamulla kasaillessamme kamojamme Sunshine ehdotti, että menisimme Package Storeen eli viinakauppaan aamulimpparille. Kukaan ei vastustanut ja niinpä istuimme pian rivissä viinakaupan ulkopuolella juomassa kylmiä limppareitamme. Eräs isoäiti kulki ohi työntäen lapsenlapsiaan kaksosrattaissa ja pysähtyi jututtamaan meitä.
Sunshine, Dreamliner ja Toro lähtivät hieman edelläni ja minä tallustin hitaasti perässä, koska oma päivämatkani oli huomattavasti lyhyempi. Olin menossa noin 8 mailin päähän Salisburyyn ja he aikoivat jatkaa sen ohi. Kuljin taas kerran Housatonic-joen yli ja ohi kauniista vesiputouksista. Edessäni oli Mount Prospectin ylitys ja sen jälkeen olisinkin perillä.
Ennen Salisburya tulin tienristeykseen ja lähdin kulkemaan tietä pitkin puolen mailin päässä olevaan kaupunkiin. Tien vierestä lähti myös eräänlainen puistokuja, joten valitsin mielummin sen reitikseni. Pian näinkin taas ystäväni kävelemässä minua vastaan. Sunshine, Dreamliner ja Toro olivat pistäytyneet kaupassa ja palaamassa AT:lle.
Tullessani Salisburyyn – josta tulee minulle aina ensimmäisenä mieleen Uriah Heepin samanniminen levy – kävin itsekin ensimmäisenä LaBonne-ruokakaupassa. Heti ulkona avasin ostamani appelsiinimehutetran ohikulkijoiden katsellessa huvittuneen näköisinä. Olin hikinen, vaatteeni olivat pinttyneen likaiset hiestä, verestä, pölystä ja mudasta, mutta kylmä appelsiinimehu oli taivaallista.
Jatkoin matkaa parin korttelin päähän Vanessalle, jolta olin varannut yöpaikan. Viehättävän puutalon portailla istui vaeltaja, joka ohjasi minut sisään ja pian Vanessa itse tuli yläkerrasta vastaan. Tämä miellyttävä rouva näytti minulle punkkapaikkani ja sanoi voivansa ottaa pyykkini hoitaakseen heti kun olisin valmis. Sain lainaksi shortsit ja t-paidan ja suuntasin suihkuun Vanessan viedessä likapyykkini pesuun. On vaikea kuvailla miltä tuntuu peseytyä hikoiltuaan viikon samoissa vaatteissa. Se on kuin uudelleensyntymä.
Kylän kaksi ravintolaa olivat molemmat kiinni, joten kävin hakemassa illalliseni LaBonnesta. Siellä olikin hyvä valikoima ruokaisia salaatteja ja muitakin ruoka-annoksia. Illalla makasin pehmeässä sängyssä kirjaa lukien ja olin kiitollinen kaikessa yksinkertaisuudessaan mahdollisuudesta levätä.