Day 126: Stairway to Heaven

20,62 km (12.8 miles)
1364.1 / 2189.8 miles
Stealth campsite, NJ

The morning didn’t start off any more briskly than yesterday. I had estimated my food would last until New York’s Bear Mountain, and Fort Montgomery near it seemed to have potential for a zero. I called a motel there and got a room booked and a ride from the AT arranged. I felt a relief when I finally knew where and when my next zero would be. I started off hiking in a much better mood than in the last couple of days.

When I got over Pochuck Mountain I came into a marshland again. Easy going rose into new heights on the dock-like boardwalk. I also got to see some of the wildlife of the marsh, when the turtles were catching rays on a log. The marsh also had my favorite piece of engineering, a suspension bridge, over Pochuck Creek, and enjoyed walking on the gently swaying bridge.

Even if food resupply arrangements are challenging, lunch options in New Jersey and New York seem to be handled. For many of the days a deli can be found almost on the AT, or another place to get something to eat. Today at one of the road crossings I came across Heaven Hill Farm. Instead of shabby mayonnaise sandwiches, the farm’s store had a really good vegan tofu-olive sandwich. That, a box of strawberries, and cold orange juice were an enjoyable experience.

After the lunch break I was faced with the day’s most strenuous climb up the southern slope of Wawayanda Mountain, aka Stairway to Heaven. I didn’t have to climb quite all the way to heaven, but there were plenty of stairs going up 650 feet over a kilometer span. The slope consisted of large boulders and smaller stones set as steps. The view from the top was pretty indeed, but the soles of my feet didn’t thank me for the tough terrain.

I had decided to go a little past Wawayanda Shelter to get in more miles. I walked until dusk and started to look for a spot to camp. I wasn’t satisfied with anything so I finally decided on an overgrown road that offered a flat spot. I hid from the enraging mosquitos in my tent to eat dinner. That’s when I heard it the first time. Literally a primal animal scream somewhere not too far. I was surprised by the sound that I didn’t have a chance to consider what it actually sounded like. I heard it again later and now realized it was a donkey or a mule. So there was a farm house somewhere nearby, where the animal was making noise. As I went to sleep all the other noise was covered by the rain that started.

JFRM-2017-07-9374.jpg
JFRM-2017-07-9377.jpg
JFRM-2017-07-9378.jpg
JFRM-2017-07-9381.jpg
JFRM-2017-07-9383.jpg
JFRM-2017-07-9385.jpg
JFRM-2017-07-9386-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9392.jpg
JFRM-2017-07-9393.jpg
JFRM-2017-07-9394.jpg
JFRM-2017-07-9395.jpg
JFRM-2017-07-9396.jpg
JFRM-2017-07-9400-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9405.jpg
JFRM-2017-07-9407.jpg

Aamu ei käynnistynyt sen ripeämmin kuin eilenkään. Olin arvioinut ruokani riittävän New Yorkin Bear Mountainille asti ja sen vieressä oleva Fort Montgomery vaikutti potentiaaliselta paikalta lepopäivälle. Soitin siellä olevaan motelliin ja sainkin itselleni varattua huoneen sekä sovittua kyydin AT:lta. Tunsin oloni huojentuneeksi, kun viimein tiesin missä ja milloin lepopäiväni viimein olisi. Lähdin edeltäviä päiviä huomattavasti paremmalla mielellä vaeltamaan.

Päästyäni Pochuck Mountainin yli tulin taas suoalueelle. Helppokulkuisuus pääsi uusiin sfääreihin laiturimaisella boardwalkilla. Sain nähdä myös hieman suoelämää, kun kilpikonnat paistattelivat päivää puunkarahkan päällä. Suolle oli tehty lisäksi suosikkirakennelmani, riippusilta, Pochuck Creekin yli ja nautin kävellessä notkuvasta sillasta.

Jos ruokatäydennysten järjestäminen onkin hieman haastavaa niin lounastarjonnan suhteen New Jersey ja New York näyttävät kunnostautuvan. Usealle päivälle löytyy lähes AT:n varrella oleva deli tai muu pikkuevästä tarjoava paikka. Tänään eräässä tienristeyksessä vastaan tuli Heaven Hill Farm. Nuhjuisten majoneesileipien sijaan farmin kaupasta sai todella hyvää vegaanista tofu-oliivileipää. Se, laatikollinen mansikoita ja ihanan kylmä appelsiinimehu olivat nautinnollinen kokemus.

Lounastauon jälkeen oli edessä päivän työläin nousu Wawayanda Mountainin etelärinnettä tai Stairway to Heavenia, portaikkoa taivaaseen. Ihan taivaaseen asti ei tarvinnut kiivetä, mutta portaita riitti mäen noustessa noin 200 m vertikaalia kilometrin matkalla. Rinne muodostui suurista lohkareista ja portaiksi asetetuista vähän pienemmistä kivistä. Näköala ylhäältä oli toki kaunis, mutta jalkapohjani eivät kiittäneet kovasta maastosta.

Olin päättänyt mennä hieman Wawayanda Shelterin ohi saadakseni enemmän maileja kasaan. Kävelin hämärän tuloon asti ja aloin etsiä telttapaikkaa. En ollut oikein tyytyväinen mihinkään ja lopulta valitsin umpeen kasvaneen vanhan tienpohjan tarjoaman tasaisen kohdan. Piilouduin minua raivon partaalle kiusanneilta hyttysiltä telttaani iltaruualle. Silloin kuulin sen ensimmäisen kerran. Kirjaimellisesti eläimellinen huuto kuului jostain ei hirveän kaukaa. Hämmästyin ääntä niin paljon, etten ehtinyt ajatella miltä se tarkalleen kuulosti. Hieman myöhemmin kuulin sen uudestaan ja nyt tajusin kyseessä olevan aasin tai muulin. Lähellä oli siis varmaan joku maatalo, jonka pihalla eläin mylvi. Käydessäni nukkumaan muut äänet peittyivät hiljalleen alkaviin sadekuuroihin.

Leave a comment

Leave a Reply