Day 105: Pine Grove Furnace

15,31 km (9.5 miles)
1104.7 / 2189.8 miles
Unnamed campsite, PA

Pamela conjures a hearty breakfast for me and supplemented it by packing good food for the drive back to the AT. During the couple of hours we chatted about the differences in school systems in our respective countries, and about good pedagogy in general. While there are occasional opportunities for deep and educated conversations on the AT, most meetings are so short there isn’t a good opportunity to enjoy an actual discussion.

So I returned to Dead Woman’s Hollow Road and the AT’s midpoint for this year. As I started forward from there the feeling was inexplicably different in some way. The distance to go felt tangibly to be getting shorter. Hiking wasn’t completely without its challenges. Even though the path wasn’t especially rocky, for some reason I was stumbling a lot. I don’t know if it was the new, unbroken shoes, or the exceptionally rested and thus relaxed muscles.

In the afternoon I arrived at Pine Grove Furnace State Park. There is small store there that keeps up an AT tradition – the Half Gallon Challenge. The idea is that to celebrate reaching the half point, one should eat a half a gallon of ice cream. Those who succeed get a small souvenir wooden “spoon” (the kind in little single serve ice cream cups), which is printed with “Member of The Half Gallon Club”. My stomach doesn’t tolerate lactose all that well, so I had thought I would not participate in this challenge. On the other hand I like strange AT traditions, and when I arrived at the store I decided to go for it.

There were a few hikers who had already eaten their ice cream – mainly lying in the grass groaning in a bit of agony. Some kept going by eating a burger or fries. Many said that at some point you hit a wall and then you just have to keep eating without thinking too much about it.

The ice cream used to be sold in half gallon packages, but the containers have become smaller, so now for the challenge one must first eat a pint-and-a-half container, and supplement it with an additional pint. For the bigger portion I took Chocolate Chip Cookie Dough, and for the smaller raspberry. I ate at a relaxed pace, enjoying. At about 1.5 liters I no longer really enjoyed it, but I wasn’t suffering either. In about an hour I made all the ice cream disappear and earned the half gallon wooden spoon.

After lying down for a bit after this feat I threw my pack back on and continued on. I burped my way out of Pine Grove Furnace State Park and a slight uphill. Right by the store was another interesting landmark, the Appalachian Trail museum. The small museum’s collection includes, among others, some gear from my inspiration, Emma “Grandma” Gatewood.

I had originally planned a bit of a longer day, but the museum visit and the ice cream challenge took their time, so I hiked just a few miles further from the store. On the other hand this gave me the opportunity to spend the night tomorrow at Boiling Springs along the way, and utilize the services in the town beyond just lunch. And I found a beautiful spot for my tent.

For the first time on my AT I didn’t feel like eating anything that night. I was still completely full from the ice cream. As dusk settled I lied in my tent watching my food sack as it slowly swayed on its string hanging on a branch. For some reason the sight make me think of Billie Holiday’s chilling interpretation of the song Strange Fruit.

“Southern trees bear a strange fruit,
Blood on the leaves and blood at the root,
Black bodies swinging in the southern breeze,
Strange fruit hanging from the poplar trees.”
-Billie Holiday
(Strange Fruit, 1939)

Pamela taikoi eteeni tuhdin aamiaisen ja täydensi sitä tekemällä hyvät eväät ajomatkalle kohti AT:a. Parin tunnin aikana keskustelimme koulutusjärjestelmien eroista kotimaissamme sekä ylipäänsä hyvästä pedagogiikasta. Vaikka AT:llakin tulee joskus käytyä syvällisiä tai sivistyneitä keskusteluja, usein kohtaamiset muiden kanssa ovat sen verran lyhyitä, ettei kunnollisesta keskustelusta pääse nauttimaan.

Palasin siis Dead Woman’s Hollow Roadille ja AT:n tämän vuoden puoliväliin. Lähtiessäni siitä eteenpäin oli tunne jollain selittämättömällä tavalla erilainen. Kuljettavana oleva matka tuntui konkreettisemmin lyhenevän. Aivan ongelmitta vaellus ei edennyt. Vaikka polku ei ollut erityisen kivinen, jostain syystä kompastelin todella paljon. En tiedä vaikuttivatko asiaan uudet, sisäänajamattomat, kengät tai poikkeuksellisen levänneet ja siten rennot lihakset.

Iltapäivällä saavuin Pine Grove Furnace State Parkiin. Siellä oleva pieni kauppa pitää yllä yhtä AT:n perinteistä – Half Gallon Challengea. Tarkoituksena on siis puolivälin saavuttamisen kunniaksi syödä kerralla puoli gallonaa eli lähes kaksi litraa jäätelöä. Onnistuessaan palkinnoksi saa pienen puisen lusikan (sellaisen, jonka saa kaupasta ostaessaan purkkijäätelön), johon on painettu teksti Member of Half Gallon Club. Mahani ei kestä hirveän hyvin laktoosia, joten olin ajatellut että en ehkä ottaisi osaa haasteeseen. Kuitenkin toisaalta pidän AT:n kummallisista traditioista ja tullessani kaupan pihaan päätin yrittää haastetta.

Paikalla oli muutama jäätelönsä jo syönyt – lähinnä makaamassa vaivalloisesti huokailemassa pitkin nurmikkoa. Osa kyllä jatkoi vielä syömällä hampurilaisen tai ranskalaiset. Moni sanoi, että jossain vaiheessa tulee seinä vastaan ja sitten pitää vain syödä ajattelematta liikaa.

Jäätelöä myytiin aiemmin puolen gallonan paketeissa, mutta pakkauskoon muututtua hieman pienemmäksi pitää haasteessa syödä ensin noin 1,5 litran purkki ja täydentää sitä vielä noin puolen litran irtojäätelökupilla. Isomman satsin otin Chocolate Chip Cookie Dough -jäätelöä ja pienemmän vadelmajäätelöä. Söin hyvin rauhalliseen tahtiin, nautiskellen. Noin 1,5 litran kohdalla en enää varsinaisesti nauttinut, mutta en kärsinytkään. Suunnilleen tunnin aikana sain kaiken jäätelön katoamaan ja ansaitsin puolen gallonan klubin puulusikan.

Maattuani hetken suorituksen jälkeen oli aika heittää reppu selkään ja jatkaa matkaa. Röyhtäillen tallustin ulos Pine Grove Furnace State Parkista ja loivaan ylämäkeen. Aivan kaupan vieressä on myös toinen kiinnostava kohde, Appalachian Trail -museo. Pienen museon kokoelmissa on mm. oman vaellukseni inspiraationa toimineen Emma “Grandma” Gatewoodin varusteita.

Olin alunperin ajatellut ehkä hieman pidempää päivää, mutta museokäynti ja jäätelöhaaste ottivat aikansa, joten vaelsin vain muutaman mailin kaupalta eteenpäin. Toisaalta tämä tarjoaisi mahdollisuuden yöpyä huomenna reitin varrella olevassa Boiling Springsissä ja hyödyntää kylän palveluja enemmän kuin vain lounaan verran. Lisäksi löysin varsin kauniin telttapaikan.

Ensimmäisen kerran ikinä AT:lla illalla ei tehnyt mieli syödä yhtään mitään. Olin vieläkin täysi jäätelöstä. Makoilin hämärän tullessa teltassani katsellen puunoksasta roikkuvaa, hiljaa tuulessa keinahtelevaa ruokasäkin narua. Jostain syystä tämä näky sai mielessäni soimaan Billie Holidayn hyytävän tulkinnan kappaleesta Strange Fruit.

“Southern trees bear a strange fruit,
Blood on the leaves and blood at the root,
Black bodies swinging in the southern breeze,
Strange fruit hanging from the poplar trees.”
-Billie Holiday
(Strange Fruit, 1939)