Day 84: Waynesboro

19,41 km (12.1 miles)
861.9 / 2189.8 miles
Quality Inn, Waynesboro, VA

The tent had remained fairly dry considering the rising waters of the previous night. I knew I was faced with putting on wet clothes, but this morning I was more determined than on previous occasions. A quick breakfast and on the trail without wallowing in misery. The faster I got to Waynesboro, the better.

The rain had swelled every stream into a strong current, and had made the AT into a river in many places. Couldn’t use rocks anywhere to get over it – or I could, but I was balancing in ankle-deep strong currents. My shoes were now thoroughly wet regardless, so it didn’t really matter. The skin on my feet had been steeping for many days due to the wet conditions, and I could feel my toes rubbing each other raw.

Right before Paul C. Wolfe Shelter was Mill Creek, which I had heard could be crossed using rocks just the previous day. I ended up wading in a strong knee-deep current, which would have been hard to keep upright in without hiking poles. I ended up making this crossing wearing my shoes, and as a result my shoes were full of tiny rocks.

As I approached Waynesboro it also started to rain, but thankfully only in short showers. Roo had sent a message that her husband had come for a surprise visit, so we couldn’t share a room. The good news was that they offered to pick me up from the side of the road.

I was relieved once I got into the city. The previous days had felt endless. After taking a shower Roo and I went off to do laundry at the laundromat, and from there we headed off to dinner with her husband to Green Leaf Grill. I had found shorts and a t-shirt in the motel’s hiker box (a box where hikers can leave what they don’t need and take what they need), which I had put on so I could wash all my clothes at once. I may not have been the height of fashion in clothes two sizes too big, though. The food was good regardless, and the service friendly even considering our questionable dress. On the way back we stopped at Walmart. There are days in life which fulfill all the requirements to reward oneself by eating cheesecake in bed.

Teltta oli säilynyt suhteellisen kuivana yöllisessä vedenpaisumuksessa. Tiesin edessä olevan märkien vaatteiden pukemisen, mutta tällä kertaa olin edeltävistä aamuista poiketen määrätietoinen. Nopea aamupala ja äkkiä liikkeelle ilman kurjuudessa rypemistä. Mitä nopeammin olisin Waynesborossa, sitä parempi.

Vesisade oli kasvattanut jokaisen puron ja joen voimakkaaksi virraksi sekä tehnyt monin paikoin koko AT:sta joen. Mistään ei päässyt yli kiviä pitkin – tai pääsi, mutta nilkkoja myöten voimakkaasti virtaavassa vedessä tasapainoillen. Kengät nyt olivat joka tapauksessa jo läpimärät, joten sillä ei ollut suurta merkitystä. Jalkojen iho oli niin hautunut monen päivän kosteista olosuhteista, että tunsin vierekkäisten varpaiden hiertävän ihoa rikki.

Juuri ennen Paul C. Wolfe Shelteriä oli Mill Creek, jonka oli kuulemma edellisenä iltana vielä voinut ylittää kiviä pitkin. Nyt päädyin kahlaamaan polvia myöten voimakkaassa virrassa, jossa olisi ollut todella vaikea pysyä pystyssä ilman vaellussauvoja. Päädyin tekemään tämän ylityksen kengät jalassa ja lopputuloksena olivat kenkäni täynnä pikkukiviä.

Lähestyessäni Waynesboroa alkoi myös sataa, mutta onneksi vain lyhyitä kuuroja. Roo oli laittanut viestin, että hänen miehensä oli tullut yllätysvierailulle, joten emme voineetkaan jakaa huonetta. Hyvänä puolena oli kuitenkin, että he lupasivat tarjota kyydin polunvarresta Waynesboroon.

Olin helpottunut päästyäni kaupunkiin. Edeltävät päivät olivat tuntuneet loputtomilta. Käytyäni suihkussa lähdimme yhdessä Roon kanssa pyykkireissulle kolikkopesulaan ja sieltä suuntasimme yhdessä hänen miehensä kanssa illalliselle Green Leaf Grilliin. Olin löytänyt motellin hiker boxista (laatikko, jonne vaeltajat saavat jättää mitä eivät tarvitse ja ottaa mitä tarvitsevat) shortsit ja t-paidan, joihin olin pukeutunut voidakseni pestä kaikki vaatteet kerralla. En ollut kaksi kokoa liian suurissa vaatteissa ehkä tyylikkyyden huippu. Ruoka oli joka tapauksessa hyvää ja palvelu ystävällistä epämääräisestä pukeutumisestamme huolimatta. Paluumatkalla motellille pysähdyimme Walmartissa. Elämässä on päiviä, jolloin täyttyvät kaikki syyt palkita itsensä syömällä sängyssä juustokakkua.