By Jeriko Fox 
16,22 km (10.1 miles)
364.2 / 2189.8 miles
Iron Mountain campsite, TN
I slept better than I had so far on this adventure, and I woke up to a sunrise that was like a painting. The morning seemed awesome, and became even better when I got a message from my cousin’s friend Chris that he was coming to meet me at Beauty Spot. He has been following my hike, and wanted to pitch in with some trail magic.
Just as I got my things packed Chris showed up and we walked together to his car. His trunk was full of yummies: fruit, almond Snickers, small chicken salads, and of course cold Pepsi. I ate a hefty breakfast with a hikers appetite as I chatted with Chris. He also had some army MREs [meals ready to eat] (which have a heating element in addition to the food) which were tempting, but unfortunately heavy. As we unpacked one I took the individually packed peanut butter and jelly, and a cookie. My friends Goose and Andes arrived with perfect timing and were also able to partake in the treats.
Well-fed I started ascending the beautifully fir-covered Unaka Mountain. I had planned to do a 14 mile day, but had prepared to do less due to a later start. Time itself wasn’t a central obstacle, but the hot weather forced me to rest periodically, and my still heavy pack seemed to stress my legs. My feet were feeling tired, and my heels were throbbing. Nothing that rest wouldn’t fix, but forward progress was halting. I finally decided to stop after 10 miles and give my feet more rest time. Reducing the weight of my food sack would also help the next day.
It’s still surprising on the AT that the progress of a day can’t be predicted. Great starts may turn into tough hikes, and on the other hand a crummy morning might turn into a fabulous day. So without any specific expectation I will let this Good Friday set behind me and let the sun rise again tomorrow.
Max elevation: 1562 m
Total climbing: 778 m
Total time: 07:31:34
Nukuin paremmin kuin koskaan tämän reissun aikana ja heräsin mitä maalauksellisempaan auringonnousuun. Aamu vaikutti hienolta ja vielä parempi siitä tuli, kun sain serkkuni ystävältä Chrisiltä viestin, että hän tulisi tapaamaan minua Beauty Spotille. Hän oli seurannut vaellustani ja halusi osallistua tekemällä hieman trail magicia.
Juuri saadessani tavarani pakattua ilmestyi Chris paikalle ja kävelimme yhdessä hänen autolleen. Takakontti oli pullollaan herkkuja: hedelmiä, manteli-Snickersejä, pikkuisia kanasalaatteja ja tietysti kylmää Pepsiä. Söin vaeltajan ruokahalulla kunnon aamiaisen jutellessani Chrisin kanssa. Hänellä olisi ollut myös armeijan MRE-pakkauksia (joissa on aterian lisäksi oma lämmityssysteemi), jotka olivat houkuttelevia, mutta valitettavan painavia. Purettuamme yhden otin sisällöstä mukaani erillispakatut maapähkinävoin ja marjahillon sekä keksin. Paikalle ilmaantui juuri sopivasti ystäväni Goose ja Andes, jotka pääsivät myös osalliseksi herkuista.
Hyvin ruokittuna lähdin nousemaan kauniin kuusimetsän peittämää Unaka Mountainia. Olin suunnitellut tekeväni 14 mailin päivän, mutta olin varautunut myöhäisen startin saattavan lyhentää sitä. Aika ei ehkä keskeisimpänä tekijänä tullut vastaan, mutta kuuma sää pakotti ajoittain lepäämään ja yhä varsin painava reppuni tuntui rasittavan jalkoja. Jalkaterät olivat väsyneen tuntuiset ja kantapäitä jomotti. Ei mitään mitä lepo ei korjaisi, mutta eteneminen tökki pahasti iltapäivällä. Päätin lopulta jättää päivän 10 mailiin ja antaa jaloilleni hieman enemmän lepoaikaa. Ruokasäkin keventyminen joka tapauksessa helpottaisi seuraavaa päivää.
AT:lla yhä yllättää se, ettei päivän kulkua voi ennakoida. Loistavista lähtökohdista voi tulla hankala vaelluspäivä ja toisaalta ihan kurasta aamusta lähtee joskus käyntiin loistopäivä. Niinpä ilman sen ihmeellisempiä odotuksia annan tämän pitkänperjantain vaipua taakse ja uuden aamun koittaa huomenna.