Day 39: Big Butt Mountain

23,79 km (14.8 miles)
315.8 / 2189.8 miles
Hogback Ridge Shelter, NC

I’ve already done a 16 mile day before, but I’ve not done two back to back yet. Now I had planned to follow yesterday’s 16 miles with 15.5 miles. Even though my feet have been tired at the end of the day since I switched to the trail running shoes, my muscles have recovered by morning.

The morning’s first peak to cross was Big Butt Mountain, which made sure that the earworm for the rest of the day was Sir Mix-a-Lot’s rap classic Baby Got Back: ”I like big butts and I cannot lie…” I have nothing to add.

Today I almost pancaked, royally. Of course I’ve tripped, slipped, and stepped over my ankles numerous times, but I have yet to actually fall on the AT. (Some hikers count their falls, and I’ve even heard that for some it only counts if you’re wearing a pack). Well, so I tripped on a tree root, and as I tried to come down on my other foot I stepped over my ankle, and my projector sent me in a dive downhill. I was already calculating in my head how I could avoid landing flat on my face under the heavy weight of my pack, when my dancer’s reflexes kicked in and threw in a few running steps to catch my balance and stay upright. I may have enhanced the performance with a few thoroughly Finnish perkeles and curse words describing a woman’s anatomy.

Even before noon the sun was beating down. Luckily by then the trail was mainly downhill. As I arrived at the bottom, to Rector Laurel Road, Scoop and I headed to Laurel Hostel about 100 meters off the trail. The place sold frozen pizzas for $3 and cold soda, so a lunch break was obvious. I happily ate a pizza and a burrito before I headed to the waiting uphill climb.

At the end of the day was a tiring ascent, but better than standard hiking day food was strangely helpful. In addition I hit 500 km on the AT, so that knowledge also brightened my day. Tomorrow I have room to do a bit shorter of a day, but I hope I can squeeze out at 14 miles anyway.

JFRM-2017-04-7076.jpg

JFRM-2017-04-7077.jpg

JFRM-2017-04-7079.jpg

JFRM-2017-04-7080.jpg

JFRM-2017-04-7083.jpg

JFRM-2017-04-7084.jpg

JFRM-2017-04-7085.jpg

JFRM-2017-04-7086.jpg

JFRM-2017-04-7089.jpg

JFRM-2017-04-7090.jpg

JFRM-2017-04-7091.jpg

JFRM-2017-04-7092.jpg

JFRM-2017-04-7093.jpg

JFRM-2017-04-7094.jpg

JFRM-2017-04-7095-Pano.jpg

JFRM-2017-04-7101.jpg

Olen tehnyt jo aiemmin 16 mailin päivän, mutta en vielä kahta sellaista putkeen. Nyt olin kuitenkin suunnitellut jatkavani eilisen 16 mailin päälle tänään 15,5 mailia. Vaikka jalkaterät ovat olleet väsyneet iltaisin vaihdettuani polkujuoksulenkkareihin, ovat lihakset kuitenkin aamuun mennessä aina palautuneet.

Aamun ensimmäinen ylitettävä huippu oli Big Butt Mountain, joka piti huolen siitä, että loppupäivän soi päässä Sir Mix-a-Lotin rap-klassikko Baby Got Back: ”I like big butts and I cannot lie…” Mitäpä tuohon lisäämään.

Tänään olin lähellä pannuttaa oikein kuninkaallisesti. Olen toki kompastunut, liukastunut ja astunut nilkkojeni yli jo lukemattomia kertoja, mutta en ole vielä kertaakaan kaatunut AT:lla. (Osa vaeltajista laskee kaatumisiaan ja olen kuullut myös metodista, jossa kaatumiset lasketaan vain jos on kaatunut reppu selässä.) No, minä siis kompastuin puun juureen ja yrittäessäni toisella jalalla laskeutua astuin nilkan yli ja jatkoin lentoratani mukaista syöksykiitoa kohti alamäkeä. Tein jo laskelmia miten en mätkähtäisi täysin naamalleni repun painon alla, kun tanssijan refleksit heittivät väliin muutaman tasapainottavan juoksuaskeleen ja pysyin kuin pysyinkin pystyssä. Höystin suoritusta ehkä lopuksi myös muutamalla perisuomalaisella perkeleellä ja naisen anatomiaa kuvailevalla voimasanalla.

Jo ennen puolta päivää aurinko alkoi porottaa melkoisella lämmöllä. Onneksi siinä vaiheessa reitti oli pääosin alamäkeä. Saapuessani kuopan pohjalle, Rector Laurel Roadille, suuntasimme yhdessä Scoopin kanssa noin 100 m reitin sivussa sijaitsevalle Laurel Hostellille. Paikasta sai nimittäin $3 pakastepizzoja sekä kylmää limpparia, joten lounastauko oli sanomattakin selvää. Söin hyvillä mielin pizzan ja burriton ennen suuntaamista edessä odottavaan ylämäkeen.

Pitkän päivän pääteeksi oli edessä vielä uuvuttava nousu, mutta tavallista vaelluspäivää parempi ruoka auttoi kummasti. Lisäksi täyteen tuli 500 km AT:lla, joten sekin tieto piristi päivääni. Huomenna on varaa tehdä hieman lyhyempi päivä, mutta toivon jaksavani pusertaa noin 14 mailia kuitenkin.

Leave a comment

Leave a Reply