Day 20: Return to Fontana

9,33 km (5.8 miles)
166 / 2189.8 miles
Fontana Village Resort, Fontana Village, NC

The night provided an awesome thunderstorm show, which I could describe more poetically, had something not happened after. Something less poetic.

As I tried to sleep I already started feeling a strange uneasiness in my stomach. My concerns were not alleviated when I heard my tent neighbour start throwing up. A short time later the sounds started coming from another group of campers’ setup across the way.

Pretty soon I found myself trying to get my tent door open as quickly as possible as the puke pushed its way through my fingers. I projectile vomited several times into the vestibule while trying to avoid my sleeping bag and shoes in the pitch black darkness. Crawling out of the sleeping bag was not possible. I felt completely beaten up.

I tried to find my head lamp in the dark and clean up, when it started up again. It was clear that the water I had acquired earlier in the evening was contaminated. I knew this also meant that my entire water system, including my filter, was also contaminated. This meant that drinking more of the water would only make things worse.

I had to start thinking about where this situation would lead me right away. I’m dehydrated, can’t keep anything down, and can’t drink. The next road access, even in good shape, is two days’ hike away. My only option would be to return to Fontana to recuperate… and then what? How long until I’m in shape to hike again? How long can I be laid up in Fontana, and how do I get out of there without any public transportation?

Returning to Fontana might mean stopping my hike, which feels completely crushing. Moving forward would be a very risky decision. The timeframe on such a long trip doesn’t allow for extended delays. I had mentally prepared that getting sick or injured would end my hike. It still doesn’t reduce the frustrating feeling of how anticlimactic it is to try and make these decisions while trying to retain the contents fo my stomach in the middle of the night.

JFRM-2017-03-6716.jpg

Yöllä oli huikea ukkosmyrsky, josta kertoisin runollisemminkin sanakääntein ellei jotain olisi tapahtunut sen jälkeen. Jotain vähemmän runollista.

Yrittäessäni nukkua aloin jo tuntea kummallista kiertämistä mahassa. Huoleni ei yhtään helpottanut kun kuulin naapuriteltan asukkaan alkavan oksentaa. Vähän ajan päästä kakomista ja yökkäilyä alkoi kuulua myös kauempaa teltta-alueen toiselta reunalta.

Ennen pitkää löysin itseni repimässä kiireellä teltan sisäovea auki oksennuksen ryöpytessä sormien välistä. Oksensin monta kertaa kaaressa absidiin yrittäen pilkkopimeässä olla sotkematta makuupussiani ja kenkiäni. Makuupussista ulos kömpiminen ei ollut mahdollista. Olo oli kuin hakatulla.

Yritin löytää pimeässä otsalamppuani ja siivota sotkua, kunnes oksentaminen alkoi taas. Oli ilmiselvää, että illalla ottamani vesi on saastunutta. Ymmärsin tämän tarkoittavan myös, että koko juomajärjestelmäni vedensuodatinta myöten olisi kontaminoitunut. Juominen siis vain pahentaisi tilannetta.

Jouduin jo yöllä pohtimaan mihin tämä tilanne johtaa. Olen kuivunut, oksennan kaiken, enkä voi juoda. Seuraavaan tienristeykseen on hyvilläkin voimilla kahden päivän matka. Ainoa vaihtoehto olisi siis palata Fontanaan toipumaan…ja sitten mitä? Kauan menee ennen kuin mikään pysyy sisällä? Kauan menee siitä ennen kuin olen vaelluskunnossa? Kauan voin ylipäänsä maata Fontanassa ja toisaalta miten sieltä pääsee pois, kun julkista liikennettä ei ole.

Paluu Fontanaan saattaa tarkoittaa vaelluksen keskeyttämistä, mikä tuntuu todella musertavalta. Jatkaminen eteenpäin olisi tässä tilassa todella riskaabeli ratkaisu. Aikataulu ei salli näin pitkällä matkalla kovin suurta viivästymistä. Olin henkisesti varautunut, että sairastuminen tai loukkaantuminen voi keskeyttää vaelluksen. Se ei kuitenkaan vähennä sitä tuskallista tietoisuutta millainen anti-kliimaksi on yrittää tehdä näitä päätöksiä tyhjentäessään mahansa sisältöä keskellä yötä.

Map

Total time: 03:48:47

Day 19: Great Smoky Mountains National Park

8,76 km (5.4 miles)
171.8 / 2189.8 miles
Birch Spring Gap, NC

Some who are following my hike are wondering how in the world I’m making it in the snow. I personally haven’t really been worried about the snow, I’m actually more concerned about the heat. Today, as I ascended from Fontana Dam to the Great Smokey Mountains National Park, the sun was beating down mercilessly. And it’s only spring. A heavy pack with a full load of food did not reduce the amount if sweat produced on the uphill trek.

On the other hand the warmth has its benefits, too. Once I got to the only camping spot on the AT within the Smokies I was able to just toss my wet clothes to dry on a branch and pitch my tent sans shirt. Even washing with baby wipes is remarkably easier and more pleasant outside the tent in warm air.

So for the next week I will be traveling within Great Smokey Mountains National Park, which is commonly known as The Smokies. Other than this campground hikers are not allowed to camp outside existing shelters, unless said shelters are full (in which case through hikers must yield space, regardless of the time of day). I will likely have a zero day in Gatlinburg once I get to Tennessee.

JFRM-2017-03-6696.jpg

JFRM-2017-03-6697.jpg

JFRM-2017-03-6699.jpg

JFRM-2017-03-6701.jpg

JFRM-2017-03-6702.jpg

JFRM-2017-03-6703-Pano.jpg

JFRM-2017-03-6707.jpg

JFRM-2017-03-6711.jpg

JFRM-2017-03-6712.jpg

JFRM-2017-03-6714.jpg

Jotkut vaellustani seuranneet ihmiset ovat päivitelleet miten pärjään lumessa. En ole itse ollut mitenkään huolissani lumesta, mutta enemmän mietityttää kuumuus. Tänään, noustessani Fontanan padolta Great Smoky Mountainsin kansallispuistoon, aurinko paahtoi armottomasti. Ja nyt on vasta kevät. Painava reppu ruokatäydennyksen jälkeen ei mitenkään auttanut ylämäessä hikoilua.

Toisaalta lämpö tuo mukavatkin puolensa. Päästyäni Smokiesin ainoalle AT:n varrella olevalle telttapaikalle saatoin heittää hikiset vaatteet kuivumaan oksalle ja pystyttää teltan paidatta. Babywipeseilla peseytyminenkin oli huomattavasti helpompaa ja miellyttävämpää teltan ulkopuolella lämpimässä ilmassa.

Seuraavan viikon kuljen siis Great Smoky Mountainsin kansallispuistossa, joka tunnetaan lyhyemmin Smokiesina. Tätä telttapaikkaa lukuunottamatta yöpyminen pitää tehdä sheltereissä elleivät ne ole täysiä (silloin läpivaeltajat ovat väistämisvelvollisia, riippumatta kellonajasta). Käyn mahdollisesti pitämässä välillä lepopäivän Gatlinburgissa, Tennesseen puolella.

Map

Total time: 04:14:34

Day 18: Fontana Dam

10,83 km (6.7 miles)
166 / 2189.8 miles
Fontana Village Resort, Fontana Village, NC

When heading toward a city travel is always a little easier. It’s not really about the need to get back to civilization, as it is about getting to eat and choose my own food. I’ve noticed while hiking, that happiness does come from simple things. Bread, salad, or just having water. I went a couple of miles without water today. Even though this wasn’t any emergency, strangely I couldn’t think of anything else except water, when I was thirsty and there wasn’t water.

As I arrived in Fontana I encountered a soda vending machine, which created almost unfathomable joy. At this intersection was also a phone to call a shuttle, but I had decided to hike to Fontana Dam. On the way I went past the best-equipped shelter on the AT which is fondly known as the Fontana Hilton. In addition to the shelter it has showers, drinking water, and a solar powered cell phone charging station.

Fontana Dam has a visitor center, but the place was under renovations and there wasn’t anyone there except construction workers on lunch. Getting a shuttle ride proved to be problematic, because contrary to my guide book even Verizon didn’t have any service at the dam. I walked a little ways back the trail and when I got service I called myself a ride.

I checked in to Fontana Village Resort which also arranges the afore mentioned shuttle rides for the inexpensive price of $3. Most of the village of Fontana actually consists of vacation rental cabins and services. The hotel is inexpensive to start, but the company also offers a significant discount for through hikers, so it also works for a traveler on a budget.

JFRM-2017-03-6651.jpg

JFRM-2017-03-6652.jpg

JFRM-2017-03-6653.jpg

JFRM-2017-03-6655.jpg

JFRM-2017-03-6656-Pano.jpg

JFRM-2017-03-6660.jpg

JFRM-2017-03-6661.jpg

JFRM-2017-03-6667.jpg

JFRM-2017-03-6669-Pano.jpg

JFRM-2017-03-6678.jpg

JFRM-2017-03-6679-Pano.jpg

Suunnatessa kohti kaupunkia matka kulkee aina hieman kevyemmin. Kyse ei ole niinkään tarpeesta päästä sivistyksen pariin vaan halusta päästä syömään ja valitsemaan ruokansa. Olen huomannut vaeltaessa, että onnellisuus tulee aika pienistä asioista. Leivästä, salaatista tai ihan vain siitä, että on vettä. Kuljin nimittäin muutaman mailin ilman vettä tänään. Vaikka mitään hätää ei ollutkaan niin jotenkin kummasti sitä ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin vettä, jos on jano eikä vettä ole.

Fontanaan saapuessani tuli vastaan pian myös Cola-automaatti, mikä tuotti lähes kohtuutonta iloa. Tässä tienristeyksessä oli myös puhelin shuttle-kyydin soittamiseen, mutta olin päättänyt vaeltaa Fontanan padolle asti. Matkalla kuljin AT:n parhaiten varustellun shelterin ohi, joka kulkee yleisesti nimellä Fontana Hilton. Suojan lisäksi paikalla on nimittäin suihkut, juomavesihana ja aurinkokennoilla toimiva kännykänlatauspiste.

Fontanan padon luona on Visitor Center, mutta kyseinen pulju oli remontin alla eikä paikalla ollut muita kuin lounastavat raksamiehet. Shuttle-kyydin hankkimisessa myös ilmeni ongelmia, koska poiketen opaskirjani tiedoista, edes Verizonin liittymällä ei ollut kenttää padolla. Kävelin lyhyen matkan takaisin päin ja päästyäni verkon kuuluvuusalueelle soitin itselleni kyydin.

Tulin yöksi Fontana Village Resortiin, joka myös järjestää edellä mainitsemiani shuttle-kyytejä edulliseen $3 hintaan. Suurin osa Fontanan kylästä on itseasiassa tämän lomaresortin mökkejä ja palveluja. Lähtökohtaisesti hotelli ei ole edullisimmasta päästä, mutta firma tarjoaa varsin tuntuvan alennuksen läpivaeltajille, joten paikka sopii myös budjettimatkailuun.

Map

Total time: 04:49:50

Day 17: Jacob’s Ladder

21,72 km (13.5 miles)
158.9 / 2189.8 miles
Cable Gap Shelter, NC

https://youtu.be/FH4UjUIPUr8

I decide to make the day’s program about 15 miles again. A slightly heftier breakfast gave more kick to this project, and I think I will put more emphasis on breakfast going forward.

At the start it snowed… well flurries really. The icy scenery experienced a complete change again during the day, as the sun warmed things up. Another thing to be noted in reference to the weather, today was the first time I didn’t put on my down coat as soon as I stopped hiking, but instead after I was done with my evening preparations.

About half way through the day I encountered the biblically dramatically named Jacob’s Ladder. This rise of over 200 meters in under a kilometer wasn’t a ladder to heaven, as much as a hellish uphill.

The day’s efforts were evened out a mile before my campsite with trail magic. A fellow who had through hiked in 2015, and his girlfriend with whom he is heading to the PCT this year had already stopped grilling burgers, but gave me a few Snickers bars.

As I hike I often get an ear worm (almost to the point of insanity). In the past few days my brain has offered up such gems as a childhood favorite Mörkö se lähti piiriin [the troll danced in a circle], Bon Jovi’s Always, and Dolly Parton’s I Will Always Love You. Today instead of music, I was treated to a piece of a Robert Frost poem:

“The woods are lovely, dark and deep,
But I have promises to keep,
And miles to go before I sleep,
And miles to go before I sleep.”
-Robert Frost
(Stopping by Woods on a Snowy Evening, 1922)

JFRM-2017-03-6633.jpg

JFRM-2017-03-6634.jpg

JFRM-2017-03-6635.jpg

JFRM-2017-03-6636-Pano.jpg

JFRM-2017-03-6640.jpg

JFRM-2017-03-6642.jpg

JFRM-2017-03-6643.jpg

JFRM-2017-03-6644.jpg

JFRM-2017-03-6645.jpg

Päätin ottaa päiväohjelmaksi taas reilun 15 mailin matkan. Hieman aiempaa tukevampi aamupala antoi tälle projektille paremmin potkua ja ehkä yritän jatkossakin panostaa aamiaiseen.

Alkumatkasta satoi lunta…tai ehkä oikeammin ilmassa leijaili jäähilettä. Jäinen maisema koki taas päivän aikana täyden muutoksen, kun aurinko alkoi lämmittää. Merkillepantavaa lämpötilan suhteen on myös se, että tänään ensimmäistä kertaa en pukenut untuvatakkia heti vaelluksen loputtua vaan vasta tehtyäni iltatoimet.

Noin puolivälissä matkaa tuli vastaan dramaattisen raamatullisesti nimetty Jacob’s Ladder, Jaakobin tikkaat. Tämä alle kilometrin matkalla oleva noin 200 m nousu ei ole mitkään tikapuut taivaaseen vaan pikemminkin helvetillinen ylämäki.

Tasotuksena päivän puurtamiselle tuli onneksi mailia ennen yöpaikkaa trail magic. Vuonna 2015 AT:n läpivaeltanut ja tänä vuonna tyttöystävänsä kanssa PCT:lle suuntaava mies oli jo lopettanut hampurilaisten paistamisen, mutta antoi pari Snickers-patukkaa matkaan.

Vaeltaessa minulla alkaa usein soida joku kappale (lähes hulluuteen asti) päässä. Lähipäivinä on aivoradio tarjonnut mm. lasten klassikkoa Mörkö se lähti piiriin, Bon Jovin Alwaysia ja Dolly Partonin I Will Always Love Youta. Tänään musiikin sijaan päässä pyöri pätkä Robert Frostin runosta:

“The woods are lovely, dark and deep,
But I have promises to keep,
And miles to go before I sleep,
And miles to go before I sleep.”
-Robert Frost
(Stopping by Woods on a Snowy Evening, 1922)

Map

Total time: 09:32:59

Day 16: NOC

18,04 km (11.2 miles)
143.7 / 2189.8 miles
Sassafras Gap Shelter, NC

The weather on the AT appears rarely to be constant. The range can be very large, even within a day, and weather forecasts aren’t reliable beyond about 24 hours.

Even though the morning started with rain and fog, the afternoon was very sunny, and the evening brought with it strong winds. I was changing clothes at the pace of a runway model.

In the morning I marched about 6 miles downhill, until I got to Nantahala Outdoor Center. NOC is a veritable oasis in the middle of the mountains, because right along the trail is a store, an outfitters, and a restaurant. One can also spend the night there. I myself had lunch at River’s End and I recommend the place. The staff is clearly used to outdoorsy people and served even the stinky hikers pleasantly, the food was good, and the French fries were heavenly.

After a good lunch the 6 miles uphill to finish the day went relatively painlessly. I had to work for it, of course, but I had plenty of energy.

Until now I have been lucky to not have any trouble with my feet. The shoes have not rubbed, and my feet have stayed dry. For some reason today one of my shoes started pressing on my pinky toe, and I tried straightening my sock thinking that might be the culprit. That evening I discovered that my toe had swollen from the base of the nail and bled a little. Tomorrow will show how the situation develops.

JFRM-2017-03-6607.jpg

JFRM-2017-03-6608.jpg

JFRM-2017-03-6609.jpg

JFRM-2017-03-6610.jpg

JFRM-2017-03-6611-Pano.jpg

JFRM-2017-03-6614.jpg

JFRM-2017-03-6615.jpg

JFRM-2017-03-6616.jpg

JFRM-2017-03-6617.jpg

JFRM-2017-03-6618.jpg

JFRM-2017-03-6619.jpg

JFRM-2017-03-6620.jpg

JFRM-2017-03-6621.jpg

JFRM-2017-03-6622.jpg

JFRM-2017-03-6624.jpg

JFRM-2017-03-6625.jpg

JFRM-2017-03-6626-Pano.jpg

AT:lla sää tuntuu harvoin olevan erityisen tasainen. Vaihtelu on suurta yhden päivänkin sisällä ja sääennustuksiin kannattaa luottaa korkeintaan päivän verran eteenpäin.

Vaikka aamu alkoi sateella ja sumulla, ehti iltapäiväksi tulla jo aivan aurinkoista ja illaksi taas kova tuuli. Vaatteiden vaihtoa tuli harrastettua melkein muotinäytöstahtiin.

Aamupäivän marssin noin 6 mailia alkamäkeen, kunnes saavuin Nantahala Outdoor Centerille. NOC on varsinainen keidas keskellä vuoria, koska aivan polun varressa on kauppa, ulkoiluliike ja ravintola. Paikassa voi myös yöpyä. Kävin itse lounaalla River’s Endissä ja suosittelen paikkaa lämpimästi. Selvästi ulkoiluharrastajiin tottunut henkilökunta palveli haisevia vaeltajiakin ystävällisesti, ruoka oli hyvää ja ranskalaiset taivaallisia.

Kunnon lounaan jälkeen loppupäivän ohjelmassa ollut 6 mailin ylämäki meni suhteellisen kivuttomasti. Töitä sai toki tehdä, mutta voimat riittivät hyvin.

Tähän asti minulla ei ole onnekseni ollut jalkaongelmia. Kengät eivät ole hiertäneet ja jalat ovat pysyneet kuivina. Jostain syystä tänään kuitenkin toinen kenkä alkoi painaa pikkuvarpaan kohdalta ja yritin oikoa sukkaa epäillen sen olevan rutussa. Illalla selvisi, että pikkuvarvas oli turvonnut kynnen juuresta ja vuotanut hieman verta. Huominen näyttää mihin suuntaan tilanne kehittyy.

Map

Total time: 08:30:19