Day 9: Trail Name

16,14 km (10 miles)
76 / 2189.8 miles
Unnamed camping, GA

I was feeling the 13 miles from the previous day enough that I decided to take it a bit easier. Most of the hikers were heading to Dick’s Creek Gap and then to Hiawassee to spend a zero day, because there was snow in the forecast. The thought was tempting, but I didn’t feel the need for a rest day yet. I wanted instead to get to North Carolina and Franklin, a few days’ hike further.

I passed Dick’s Creek Gap in the cool morning and continued with a camping spot in a nameless hollow in my sights. On the way I started seeing the first signs of the forest fires that had ravaged Georgia, North Carolina, and Tennessee. Some of the trees were completely burned, some only from the base. On the side of the path were ghostly charred stumps.

A little before my destination I crossed a small dirt road on which a couple was creating trail magic. I got a welcome can of coke from them, and we chatted for a bit. The gentleman told me he had through hiked in 2012. We talked about trail names that are used on the AT. Some pick their own name even before they leave, some let it happen along the way. He suggested that since I’m from Finland, a good name for me would be The Finnisher. I thought about it and it started to sound quite good to me.

It had snowed intermittently throughout the afternoon, and as I pitched my tent it started coming down in earnest. It cycled between snow, rain, and slush. I tossed my dry sack into a tree completely by myself for the first time (until now I have stayed in places with cables or bear boxes) and I was pleased with the result. Now I am on the AT completely by myself for the first time at night. Sleeping alone in the woods is nothing new to me, although I do keep thinking about what I heard just today about the first hiker to have encountered a bear this season.

JFRM-2017-03-6446.jpg

JFRM-2017-03-6447.jpg

JFRM-2017-03-6451.jpg

JFRM-2017-03-6456.jpg

JFRM-2017-03-6457.jpg

JFRM-2017-03-6461.jpg

JFRM-2017-03-6463.jpg

JFRM-2017-03-6465.jpg

JFRM-2017-03-6466.jpg

JFRM-2017-03-6468.jpg

JFRM-2017-03-6469.jpg

Edellisen päivän 13 mailin kävely oli tuntunut sen verran jaloissa, että ajattelin ottaa hieman rauhallisemmin. Suuri osa vaeltajista oli suuntaamassa Dick’s Creek Gapiin ja sieltä Hiawasseen pitämään zeroa eli nollapäivää, koska sääennusteet uhkailivat lumisateella. Ajatus houkutteli minuakin, mutta en kokenut vielä tarvetta lepopäivälle. Halusin mielummin päästä Pohjois-Carolinan puolelle Frankliniin, jonne olisi vielä muutaman päivän matka.

Kuljin viileähkössä aamussa Dick’s Creek Gapin ohi ja jatkoin tähtäimessäni nimettömässä notkelmassa oleva teltta-alue. Matkalla alkoi tulla vastaan ensimmäisiä merkkejä Georgian, Pohjois-Carolinan ja Tennesseen alueella riehuneista maastopaloista. Osa puista oli palanut kokonaan ja osa vain tyvestä. Polun varrella seisoi aavemaisia hiiltyneitä kantoja.

Hieman ennen määränpäätäni ylitin pienen hiekkatien, jolla oli pariskunta tekemässä trail magicia. Sain heiltä hyvin tervetulleen Cola-tölkin ja juttelimme hetken aikaa. Mies kertoi läpivaeltaneensa itse 2012. Keskustelimme trail namesta – vaeltajanimestä – jota käytetään AT:lla lempinimenä. Osa nimeää itsensä jo ennen vaellusta ja osa antaa trail namen tapahtua. Mies ehdotti, että koska olen suomalainen, voisi minulle sopiva trail name olla Finnisher. Jäin miettimään sitä ja se alkoi kuulostaa mielestäni aika hyvältä.

Lunta oli sadellut pitkin iltapäivää hetkittäin ja pystyttäessäni telttaa alkoi tulla enemmänkin tavaraa taivaalta. Välillä lunta, välillä vettä ja välillä räntää. Kävin heilauttamassa ensimmäisen kerran täysin omatoimisesti ruokapussini puuhun (tähän asti olen ollut yötä paikoissa, joissa on ollut kaapelit tai bear box) ja lopputulos oli mielestäni tyydyttävä. Olen nyt ensimmäistä kertaa AT:lla yötä aivan yksin. Minulle yksin metsässä yöpyminen ei ole mitään uutta, mutta hieman toki mietityttää kuultuani juuri tänään ensimmäisen kerran jonkun vaeltajan kohdanneen karhun.

Leave a comment

Leave a Reply