Day 28: Thunderhead Mountain

22,29 km (13.9 miles)
194.7 / 2189.8 miles
Silers Bald Shelter, TN

While I like the privacy provided by a tent, I have to admit that my morning routine is much quicker when I wake up in a shelter. Taking down and packing up the tent takes its own time.

Last night I started reading Fatal Voyage, a part of Kathy Reichs’s Bones series. The choice couldn’t have been more on the spot, because the book is about a criminal anthropologist Temperance Brennan investigating victims of a plane crash in the Smokies.

I started out about 8 AM, and my hopes were to do a 16-mile day. Or at least 14 miles. Soon after leaving the shelter I had an unexpected encounter. As I lifted my gaze from the tips of my boots I saw two deer about ten meters ahead on the trail. For a short moment we stared at each other, until the deer suddenly turned their backs and bounded into the woods.

Although the morning went pleasantly the afternon brought with it some problems. Aside from a few blisters I haven’t suffered any foot issues, but today my feet were, for a lack of better phrasing, sore. I had to stop occasionally to rest my feet, because it felt like the soles had been beaten with sticks. On top of that, sometime during the afternoon my feet started going numb and that feeling was anguishing.

I was able to hike 14 miles, even though less would have been enought for a day like this. I hope my feet are back in shape tomorrow, because hiking with pain is not motivating. And for crossing the Smokies I need both motivation and working feet.

Vaikka pidän teltan tarjoamasta yksityisyydestä, täytyy myöntää aamutoimien sujuvan nopeammin herätessä shelterissä. Teltan purkaminen ja pakkaaminen vie oman aikansa.

Aloin eilen illalla lukea Kathy Reichsin Bones-sarjaan kuuluvaa kirjaa Fatal Voyage. Valinta ei olisi voinut olla osuvampi, koska kirjassa rikosantropologi Temperance Brennan tutkii Smokiesille pudonneen lentokoneen uhreja.

Lähdin liikkeelle kahdeksan aikoihin ja toiveissani oli tehdä 16 mailin päivä. Tai ainakin 14 mailia. Pian lähdettyäni shelteriltä koin odottamattoman kohtaamisen. Nostaessani katseeni kengänkärjistäni näin reilun kymmenen metrin päässä polulla kaksi peuraa. Ohikiitävän hetken tuijotimme toisiamme, kunnes peurat äkkiä käänsivät selkänsä ja loikkivat metsään.

Vaikka aamupäivä meni aika mukavasti niin iltapäivästä jalkojeni kanssa alkoi ilmetä ongelmia. En ole kärsinyt paria pientä rakkulaa lukuunottamatta jalkaongelmista, mutta tänään jalkaterät olivat suoraan sanoen kivuliaat. Minun täytyi pysähtyä aina välillä istumaan lepuutaakseni jalkoja, koska tuntui kuin jalkapohjiani olisi hakattu kepeillä. Lisäksi jossain vaiheessa iltapäivää jalat alkoivat puutua ja tunne oli ahdistava.

Sain vaellettua kuitenkin 14 mailia, vaikka vähempikin olisi ehkä tällaisena päivänä riittänyt. Toivon jalkojen palautuvan huomiseksi, koska kivun kanssa vaeltaminen ei ole motivoivaa. Ja Smokiesin ylittämiseen tarvitsen sekä motivaatiota että toimivia jalkoja.