By Jeriko Fox 
Monday came with grey skies and thick clouds in Zermatt. Since the weather didn’t allow us to go to the mountains, we decided to walk around our new home town. The town itself is over 1600 m / 5300 ft above the sea level, so our “valley day” offered still a decent altitude. Zermatt is advertised being a car free town, but that sounds a wee bit too ideal comparing to the truth. I had wished for a peaceful street filled with pedestrians, but quite often I found myself dodging the electric cars (taking tourists with excessive luggage from the train station to the hotels) that silently scurried by.
Quite fast we became familiar with the Swiss prices and therefore were happy that we did our gear shopping in Germany. Also the restaurant menus looked so expensive that we decided to mainly cook our own dinners at the apartment. Luckily the Coop that’s across the road from the train station has good selection of everything (including a bag of potato chips that can win you a trip to Finland…).
We visited the English Church that is near our flat and found a small cemetery with tomb stones and memorial plaques repeating the story of falling off the mountain and getting lost in storm. In the church there is a small bookshelf that serves as a library. You can borrow books (in English) from there, if you need some entertainment for a rainy day.
The 150th anniversary of the first ascent of Matterhorn is a big business in the town and it shows in the window of every shop. There are stickers and t-shirts and chronicles and open air theatre. And I don’t say that I’m not interested. But the thing is that from the first moment Zermatt feels much more like a product than many other villages in the Alps that are as much tourist attractions.
Maanantai koitti pilvisenä ja harmaana Zermattissa. Sää ei suosinut vuorille lähtemistä, joten päätimme käydä kävelyssä uudessa kotikylässämme. Aivan alangolla emme joutuneet silti liikkumaan, koska Zermattin kylä sijaitsee yli 1600 metrin korkeudessa. Autottomana itseään mainostava Zermatt antaa itsestään hieman idyllisemmän kuvan kuin kadulla kulkeminen todellisuudessa on. Olin elätellyt toiveita rauhallisista jalankulkijoiden täyttämistä kaduista, mutta äänettömästi kaahaavia sähköautoja, jotka kuljettavat turistien tavaroita juna-aseman ja hotellien väliä, saa väistellä tuon tuostakin.
Sveitsin hintataso tuli myös nopeasti tutuksi ja olimme hyvin tyytyväisiä, että suoritimme varustehankintoja Saksan puolella. Myös ravintoloiden ruokalistoissa numerot olivat sitä luokkaa, että päätimme kokkailla sapuskat pääasiassa kämpillä. Aseman vastapäätä sijaitsevassa Coopissa oli onneksi hyvät valikoimat (mm. sipsejä, joita ostamalla saattoi voittaa matkan Suomeen…).
Kävimme kurkistamassa myös kämppämme lähellä sijaitsevaan englantilaiseen kirkkoon, jonka pikkuinen hautausmaa ja muistotaulut toistivat tarinaa vuorilta pudonneista ja lumimyrskyyn kadonneista. Kirkon aulassa on itseasiassa pieni kirjahylly, josta saa lainata (englanninkielistä) kirjallisuutta eli sateisena päivänä matkalukemisensa unohtanut voi hakea sieltä ajanvietettä.
Kylän keskustassa ja jokaikisessä kaupassa näkyi selvästi, että Matterhornin ensinousun 150-vuotisjuhla on osattu valjastaa bisnekseen. On tarroja, paitoja, historiikkeja ja ulkoilmateatteria. Enkä väitä, etteikö aihe kiinnostaisi. Zermatt tuntuu kuitenkin heti ensikohtaamisella huomattavasti enemmän tuotteelta kuin moni muu yhtälailla turisteja vetävä alppikylä.