Keep on jamming

I was still feeling sleepy when the alarm went off. We drove back to Matkakeidas to meet the others from trad climbing course (part of them was camping in the same place with us) and headed towards Reventeenvuori. The access at Revenne is far more sensitive than in many other places and that’s the reason why there are no climbing topos on the internet. You can still find them from the Suomen Kalliokiipeilyreitit 2008 -topo book, published by The Finnish Climbing Association. In the Finnish scale the area is truly and utterly magnificent with its high cliffs and great variety of cracks. The granite is rich in crystals, meaning you can enjoy wonderful jamming with perfect friction until your hands bleed. It also offers good placings for the protection. Toni Fohlin, who is the spokesperson for the area, is actively developing the climbing at Revenne and co-operates with the locals. New routes are being made and we’ll have access as long as every climber remembers to behave. There are very clear signs in Finnish, English and Russian telling what are the limits that have been agreed on with the locals (more info from Slouppi-forum).

We continued with the trad climbing course first getting comfortable with the rock by doing some trad climbing. Then we went on learning how to build an anchor from the trad protection and how to deal when the second changes to leader or the leader continues to lead the next pitch. Meaning we were moving on to the theme of multi-pitch climbing. The cliff is not high enough to do actual multi-pitch, but we were able to practice building the anchors after every 5 m (15 ft) or so while climbing the 20 m (65 ft) cliff. Quite soon you have to face the truth that you need to have quite a bunch of nuts and cams to be able to build the anchor after leaving most of the protection below you while climbing. Still the practice was very rewarding and we learned a lot.

At the end of the day we walked through the whole area and I was amazed by the endless row of cliffs that appeared after every turn. There is lot to climb! We would’ve stayed for a while to climb a few more routes in the warm sunny weather, but we still had to drive several hours back to Northern Savonia. This weekend turned out to be unbelievably rewarding in camping, climbing and having the wonderful company of other climbers. I wish that I will have a chance to climb again in Southern Finland during the summer.

More photos on Flickr

Dima’s photos on Flickr

JFRM-2015-05-0555.jpg

JFRM-2015-05-0557.jpg

JFRM-2015-05-0562.jpg

JFRM-2015-05-0563.jpg

JFRM-2015-05-0564.jpg

JFRM-2015-05-0567.jpg

JFRM-2015-05-0577.jpg

JFRM-2015-05-0579.jpg

JFRM-2015-05-0585.jpg

JFRM-2015-05-0594.jpg

JFRM-2015-05-0595.jpg

Uni olisi vielä maittanut herätyksen soidessa aamulla, mutta noustava oli. Ajoimme vähän matkaa takaisinpäin Matkakeitaalle tapaamaan muut kurssilaiset (osa yöpyi kanssamme samalla paikalla) ja jatkoimme siitä kohti Reventeenvuorta. Access-asiat ovat Reventeellä poikkeuksellisen tarkkaan rajatut, joten kiipeilytopoja ei löydy netistä, mutta ne ovat saatavilla Suomen Kiipeilyliiton julkaisemasta Suomen Kalliokiipeilyreitit 2008 -kirjasta. Alue on todella mahtava Suomen mittakaavassa todella laajoine ja korkeine kallioineen. Halkeamavalikoima on erinomainen, joten kiteisellä graniitilla pääsee jammailemaan kätensä verille ja trädivarmistuksille on mukavasti paikkoja. Kallioita isännöivä Toni Fohlin tekee aktiivisesti kehittämistyötä sekä yhteistyötä paikallisten asukkaiden kanssa. Uusia reittejä syntyy ja accessit pysyvät kunnossa, kun kiipeilijät muistavat käyttäytyä hyvin. Alueella on hyvin selvät ohjeet suomeksi, englanniksi ja venäjäksi siitä mitä kiipeilystä on sovittu paikallisten asukkaiden kanssa (lisätietoja Slouppi-foorumilta).

Trädikurssi jatkui eilispäivän teemoista tekemällä ensin tuttavuutta itse kallioon kiipeämällä hieman trädinä. Sen jälkeen opettelimme ankkurin rakentamista trädikamoista ja ankkurilla toimista tilanteessa, jossa joko liidaaja vaihtuu tai sama liidaaja jatkaa seuraavan köydenpituuden. Toisinsanoen pääsimme samalla siirtymään myös usean köydenpituuden reittien kiipeämiseen eli multi-pitchiin. Ihan todelliseen multi-pitchiin kalliossa ei riitä korkeus, mutta harjoittelimme asiaa tekemällä ankkureita useamman kerran parin kymmenen metrin matkalla. Vastaan tuli hyvin pian se todellisuus, että trädikamaa pitää olla aika runsaasti, että kiipeämisen jälkeen jää käteen vielä jotain, josta tehdä ankkuri. Harjoitteleminen oli joka tapauksessa antoisaa ja todella opettavaista.

Päivän päätteeksi kävimme vielä kävelemässä alueen toiseen päähän ja yllätyin joka mutkan takaa avautuvista uusista hienoista kallioista. Kiivettävää riittää todella paljon! Olisimme mielellämme jääneet vielä kiipeilemään lämpimässä säässä, mutta edessä odotti useamman tunnin ajomatka takaisin Pohjois-Savoon. Viikonloppu oli kuitenkin uskomattoman antoisa niin retkeilyn, kiipeilyn kuin mukavan kurssiseurankin osalta. Toivon pääseväni kesän aikana vielä roikkumaan Etelä-Suomen kallioilla.

Lisää valokuvia Flickrissä

Diman valokuvat Flickrissä

JFRM-2015-05-0606.jpg

JFRM-2015-05-0614.jpg

JFRM-2015-05-0626.jpg

JFRM-2015-05-0628.jpg

JFRM-2015-05-0643.jpg

JFRM-2015-05-0646.jpg

JFRM-2015-05-0648.jpg

JFRM-2015-05-0649.jpg

JFRM-2015-05-0650.jpg

JFRM-2015-05-0654.jpg

Leave a comment

Leave a Reply