Hämmäauteensuo Winter Edition

The early spring has offered nice weathers and sunshine this year. Unfortunately I have had very little time to enjoy this, because most of my days are filled either with work or with my master’s dissertation. But today after a short morning shift me and Nina decided to go for a little stroll.

Not all trails are accessible during the winter months, but the most popular ones often get a trail tramped in snow, although there would be no actual maintenance. Hence we headed to the Hämmäauteensuo wetlands, that is especially popular among families with children. And it does have all the good sides: easy access with a car, only one kilometre (0.6 mi) hike to the lean-to and the bog is beautiful on all seasons. I have written a bit about visiting Hämmäauteensuo in autumn 2016.

Hämmäauteensuo (the name have tried to be explained, but with no actual proven success as far as I know) is located along the Vanha Viipurintie road, about 8 km (5 mi) south from the downtown Lappeenranta. You can get there also by bike, but there is not a bike road all the way and the shoulder of the road is narrow. There is a small parking lot in the beginning of the trail and you can squeeze a few cars underneath the power lines before turning to the parking lot. Now during the winter the road was rather bumpy. From this very same parking lot it’s easy to head to the Tupamäki Cave during the summer.

As expected, the trail had formed in the snow as well as the bog bridge that go over the wetlands. (Although you really couldn’t see the bog bridge for the snow, but it was there.) As the sun was shining the -8°C (17°F) temperature didn’t feel that cold at all. As I mentioned, it was about one kilometre (0.6 mi) hike to reach the lean-to and there are all modern amenities (that is a privy and a wood shed). After my last visit someone had upgraded the lean-to with a floor, which would make it quite a nice sleeping place also. We met a few other people during our hike.

We returned the same route across the bog, but there is also another return route of a similar length following the southern edge of the wetlands. In addition I saw a new (?) sign saying that there is also a more than two kilometre long trail going around the bog. I have to check that during the summer season. As the sun was setting behind the trees the temperature started to feel clearly much colder, and as we got into our warm car that nice drowsy feeling begun to creep in.

Total time: 01:41:29

Kevättalvi on tarjoillut tänä vuonna kauniita kelejä ja auringonpaistetta. Valitettavan vähän olen päässyt tästä kuitenkaan nauttimaan, koska päivät ovat kuluneet joko töissä tai maisterintyötä kirjoittaessa. Nyt kuitenkin lyhyen aamuvuoron päätteeksi olimme suunnitelleet Ninan kanssa lähtevämme hieman ulkoilemaan.

Kaikki retkeilyreitit eivät ole talvikelillä välttämättä kuljettavassa kunnossa, mutta suosituimmille reiteille yleensä muodostuu polku, vaikka varsinaista kunnossapitoa ei olisikaan. Niinpä suuntasimme Hämmäauteensuolle, joka on erityisesti perheiden suosiossa. Kohteessa on kaikki hyvät puolet: autolla pääsee lähelle, laavulle on vain kilometri ja suomaisema on kaikkina vuodenaikoina viehättävä. Olen kirjoittanut Hämmäauteensuosta aiemmin syksyllä 2016.

Hämmäauteensuo (jonka nimelle ei muuten tiettävästi ole vahvistunut selkeää selitystä) sijaitsee Vanhan Viipurintien varrella, noin 8 km Lappeenrannan keskustasta etelään. Paikalle pääsee myös polkupyörällä, mutta loppumatkasta ei ole kevyenliikenteenväylää ja piennar on kapea. Polun alkupäässä on pieni parkkipaikka ja muutama auto mahtuu myös sähkölinjojen alle kohtaan, josta parkkipaikalle menevä tie kääntyy. Nyt talvella tie oli aika kuoppaisessa kunnossa. Samalta parkkipaikalta on kesäkelillä helppo suunnistaa myös Tupamäen luolalle.

Polku oli odotusten mukaisesti tallattu hyvin kuljettavaan kuntoon ja samoin suon ylittävät pitkospuut. (Tosin pitkospuita ei juurikaan näkynyt lumen alta.) Auringon paistaessa -8°C pakkaskeli ei tuntunut mitenkään kylmältä. Laavulle on tosiaan noin kilometri ja sieltä löytyy kaikki mukavuudet (eli huussi ja puuvaja). Sitten viime käynnin laavuun oli rakennettu myös lattia, joten yöpymismahdollisuudetkin ovat paremmat. Muutaman muun ihmisen näimme päiväkävelyllä.

Palasimme samaa reittiä suon yli takaisin, mutta myös suon eteläreunaa kulkee noin kilometrin mittainen reitti parkkipaikalle. Lisäksi huomasin uuden (?) kyltin, että suon ympäri kulkisi myös reilun kahden kilometrin mittainen polku. Tämä pitää käydä tarkastamassa joskus sulan maan aikaan. Auringon laskiessa puiden latvojen taa alkoi ilma tuntua huomattavasti kylmemmältä, joten lämpimään autoon päästyään alkoi iskeä raukea olo.

Leave a comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.