Day 7: 100 Miles

23,04 km (14.3 miles)
101.2 / 2650 miles
Mountain Valley Retreat

I was up and moving early. The morning is usually a good time, but today things just didn’t seem to move well. The balls of my feet hurt early and only got worse into the afternoon. I am most likely going to switch out my shoes for something different because I suspect them to be the culprit.

A little before three I was approaching Montezuma Valley Road when a barking dog charged me from the watering spot along the road. I’m not afraid of dogs, but one running at me at full speed doesn’t inspire trust. I crossed my hiking sticks in front of me, but luckily the dog just came to sniff me and then ran away. The owner was resting, unconcerned, at the watering spot.

I continued on to the parking lot where I got an arranged ride to Mountain Valley Retreat. This unusual place offers a package deal with lodging, food, and morning yoga. And of course, I had to take advantage of that. Dinner was good home food with salad, and after that, it was nice to crawl into bed.

Aikainen herätys ja liikkeelle. Aamu on yleensä hyvää aikaa, mutta tänään ei oikein kulkenut. Jalkateriä särki jo aamusta ja iltapäivästä vaiva paheni. Aion todennäköisesti vaihtaa kengät toisenlaisiin, koska epäilen syyn olevan niissä.

Hieman ennen kolmea olin lähestymässä Montezuma Valley Roadia, kun tien luona olevalta vedenottopaikalta juoksi täyttä vauhtia kohti haukkuva koira. En pelkää koiria, mutta täysin tuntematon koira rynnistämässä kohti ei herätä luottamusta. Laitoin vaellussauvat poikittain eteeni, mutta onneksi koira kävi vain nuuhkaisemassa ja juoksi sitten pois. Omistaja lepäsi välinpitämättömänä vedenottopaikalla.

Jatkoin matkaa parkkipaikalle, josta sain sovitusti kyydin Mountain Valley Retreatille. Erikoinen paikka tarjoaa pakettina majoituksen, ruuat ja aamujoogan. Pitihän sellaiseen tarttua. Illallinen oli hyvää kotiruokaa salaatteineen. Sen jälkeen oli mukava kömpiä sänkyyn.

Day 6: Into the Dusk

12,85 km (8 miles)
86.6 / 2650 miles
Tentsite in Anza-Borrego Desert State Wilderness

I had made plans for breakfast with Gottfried, and we met at Miner’s Diner with his father. After breakfast, I went to pack up my gear and called Nina.

After returning to the main road in Julian with my packed gear I went to the post office to drop off the gear I was returning, and then continued again in Gottfried’s company to get apple pie. Julian is known for its pies and Mom’s Pies offers a free slice to hikers. We only had a chance to sit for a moment when Gottfried noticed Big Owl and her partner Donna on the other side. The reunion was joyous.

I milled around town for a while because I didn’t want to start hiking during the hottest part of the day. In the afternoon Gottfried’s dad left to take him to Stagecoach Trails RV Resort, and I hitched a ride with them to Scissors Crossing.

It was about two o’clock, so I stayed under the bridge with other hikers for a few hours. Someone had brought trail magic to the site in the form of food and drink, so the time passed pleasurably.

At four I started to climb the hill and the afternoon wind bolstered the travel nicely. I progressed at a brisk pace and didn’t really need any breaks. My aim was to go about ten miles and I easily reached that target. The sun set, and dusk settled, but it was still nice to travel by the light of my headlamp. I found a wonderful and fairly sheltered campsite, too, so the day left me feeling happy overall.

Olin sopinut aamiaisesta Gottfriedin kanssa ja tapasimme Miner’s Dinerissa hänen isänsä kanssa. Aamupalan jälkeen menin pakkaamaan tavarani ja soitin samalla Ninalle.

Palattuani tavaroineni Julianin pääkadulle kävin viemässä pois lähetettävät tavarat postiin ja sitten jatkoin taas Gottfriedin seurassa omenapiirakalle. Julian on tunnettu piirakoistaan ja Mom’s Pies tarjoaa vaeltajille ilmaisen palan piirakkaa. Emme ehtineet istua kuin hetken, kun Gottfried huomasi toisella puolella Big Owlin ja hänen kumppaninsa Donnan. Jälleennäkeminen oli iloinen.

Jäin hetkeksi pyörimään kaupunkiin, koska en halunnut lähteä vaeltamaan kuumimpaan aikaan. Iltapäivästä Gottfriedin isä lähti viemään häntä Stagecoach Trails RV Resortiin ja sain samalla kyydin takaisin Scissors Crossingiin.

Kello oli noin kaksi, joten jäin sillan alle muiden vaeltajien kanssa tappamaan aikaa pariksi tunniksi. Paikalle oli tuotu trail magicikiksi juotavaa ja syötävää, joten aika kului mukavasti.

Neljältä lähdin nousemaan mäkeä ylös ja iltapäivän tuuli siivitti kulkua mukavasti. Etenin tasaista napakkaa tahtia, eikä tarvetta tauoille juuri ollut. Tavoitteenani oli kulkea noin kymmenen mailia ja pääsin helposti tavoitteeseeni. Aurinko ehti laskea ja hämärä tulla, mutta otsalampun valossa oli mukava kulkea. Löysin erinomaisen ja melko suojaisan telttapaikankin, joten päivästä jäi kaikkiaan hyvä mieli.

Day 5: Julian

23,35 km (14.5 miles)
77.3 / 2650 miles
The Julian Inn, Julian

Another night of poor sleep. The wind rattling the tent kept me awake, and my campsite wasn’t the most even either. I started into the new day quite tired.

The early start got energy again from the cool morning and I pounded the miles as the sun rose. My aim was on Scissors Crossing and a ride from there to Julian. The last ten miles were on easy terrain, in the completely shadeless environment the sun beat down mercilessly.

My water lasted well, but almost tea-temperature water wasn’t very tempting to drink. I only got to rest under an overpass for a moment in Scissor Crossing when a local Trail Angel showed up to offer me a ride to town.

In Julian, I settled into The Julian Inn where I had reserved a room a few days earlier. My first order of business was to do laundry and take a shower. I didn’t get much more done before it was time to go to dinner at a local Italian restaurant, Romano’s. The salad there was very good, the pizza standard fare.

Tomorrow’s to-do list consists of checking on my food, going to the post office, and a hiking ritual of getting Mom’s apple pie. I’ve decided to send my camera out because I feel I get less out of it than the camera on my cell phone. Also, the kufiya scarf has proven to heat up my head too much, so I will continue using a Buff as headgear in AT-style.

Toinen huonosti nukuttu yö. Tuulen rätinä teltassa piti minua hereillä eikä telttapaikkanikaan ollut tasaisimmasta päästä. Melko väsyneenä lähdin uuteen päivään.

Aikainen startti sai taas vauhtia viileästä aamusta ja tahkoin maileja auringon noustessa. Tähtäimessäni oli Scissors Crossing ja sieltä kyyti Julianiin. Kymmenen viimeistä mailia oli kyllä helppoa reittiä, mutta täysin suojattomassa ympäristössä aurinko paahtoi armottomasti.

Vesi riitti hyvin, mutta melkein teen lämpöistä vettä ei houkutellut erityisesti juoda. Ehdin vain hetken levähtää maantiesillan alla Scissors Crossingissa, kun paikallinen Trail Angel tuli tarjoamaan kyytiä kaupunkiin.

Julianissa asetuin The Julian Inniin, josta olin varannut huoneen pari päivää aiemmin. Ensitöikseni pesin pyykit ja kävin suihkussa. Paljon muuta en ehtinytkään, kun piti lähteä jo illalliselle paikalliseen italialaisravintolaan, Romano’siin. Salaatti siellä oli todella hyvää, pizza perustasoa.

Huomiseen jää eväiden tarkistaminen, postissa käynti ja vaellusriitteihin kuuluva Mom’sin omenapiirakka. Päätin lähettää kameran pois, koska koen saavani siitä hyvin vähän enemmän irti kuin kännykkäni kamerasta. Lisäksi kufiya-huivi osoittautui päätä liikaa kuumentavaksi, joten jatkan AT:n tapaan Buff-huivin käyttöä päähineenä.

Day 4: Trail Magic

22,12 km (13.7 miles)
61.5 / 2650 miles
Tentsite near Sunrise Hwy

The night was very windy, as is often the case in places with views. Around two I had to get out of the tent because the wind had yanked one of the stakes out of the ground. I tightened all my tie-downs while I was at it.

After a poorly slept night, I still got going in decent form. I coincidentally ran into Big Owl and Gottfried, with whom I had camped the first night. We pushed on together.

Big Owl’s partner had come to provide trail magic at Pioneer Mail Picnic Area. We got chips and candy bars from them, and fresh oranges from a local woman. Some other hikers joined us for lunch and the hottest part of the day passed nicely in the shade.

The rest of the day proved to be difficult. I hiked a part of the way with Big Owl and Gottfried, but the soles of my feet were unusually sore. I would really have liked to push more miles until dark, but I had to settle for less. Maybe a poorly slept night and carrying a heavy load of water had taxed me. As my glutes cried for mercy I stumbled into my tent to await the next day.

Yö oli todella tuulinen kuten maisemallisilla paikoilla usein. Kahden aikaan jouduin nousemaan ulos teltasta, koska tuuli oli kiskonut yhden kiiloista irti. Kiristin samalla kaikki narut uudelleen.

Kehnosti nukutun yön jälkeen aamu lähti kuitenkin kohtalaisesti liikkeelle. Törmäsin sattumalta Big Owliin ja Gottfriediin, joiden kanssa olin telttaillut ensimmäisenä yönä. Jatkoimme matkaa yhdessä.

Big Owlin kumppani oli tullut tekemään trail magicia Pioneer Mail Picnic Arealle. Saimme häneltä sipsejä ja patukoita sekä eräältä paikalliselta naiselta tuoreita appelsiineja. Lounasseuraksi tuli muitakin vaeltajia ja päivän kuumin hetki sujui mukavasti varjossa.

Loppupäivä osoittautui vaikeaksi. Vaelsin osan aikaa Big Owlin ja Gottfriedin kanssa, mutta jalkapohjiani särki epätavallisen paljon. Olisin halunnut puskea mielellään pimeään asti maileja, mutta jouduin tyytymään vähempään. Ehkä huonosti nukuttu yö ja valtava vesikantamus verottivat. Pakaralihakset hoosiannaa huutaen könysin vaivalloisesti telttaan odottamaan seuraavaa päivää.

Day 3: Mount Laguna

27,23 km (16.9 miles)
46.6 / 2650 miles
Tentsite near Fosters Point

I tried to get up cheerfully at five, but the cheer was missing. I did my morning routine and filtered water out of a stream.

I got some ways up the 10-mile ascent ahead of me before the sun started to hit me. The morning was very windy which offered balance against the heat.

Up to this point, the ascents have been gentle, which has made the job easier. Occasionally we would exchange greetings with other hikers while passing each other, others just quick waves.

Even though the afternoon started to get hotter, I got to Mount Laguna in good time. This small town almost right on the trail is equipped with a restaurant and a store. Also an open public bathroom. So, everything one could wish for.

I ate spaghetti and meatballs in a restaurant owned by a French family while I called Nina. To my delight, I also briefly ran into Big Owl. From the store, I grabbed some snacks, and of course Pepsi.

In Mount Laguna, I met a nice guy named Marble. He has hiked the PCT multiple times without getting to the finish. Marble gave me green, glow-in-the-dark nail polish in a skull-shaped bottle – trail polish.

With the energy brought by an enormous serving of soda and food, I pressed on in the cooling evening. The trek passed nicely as I listened to the biography of Angela Merkel. Toward the end of the day, the ball of my foot started to hurt a bit, but I had to hike another kilometer before I could find a suitable site for my tent in the bushy wilderness. The effort was rewarded with a gorgeous view.

.

Yritin herätä reippaasti viideltä, mutta reippaus kyllä puuttui kuviosta. Tein aamutoimet ja suodatin purosta vettä.

Ehdin nousta edessä olevaa noin 10 mailin ylämäkeä jonkin aikaa ennen kuin aurinko alkoi osua minuun. Aamu oli todella tuulinen, mikä tarjosi suojaa lämmöltä.

Tähän mennessä nousut ovat olleet loivia, mikä on helpottanut urakkaa. Välillä vaihdoimme kuulumisia muiden vaeltajien kanssa ohittaessamme toisiamme, joskus taas moikkasimme vain nopeasti.

Vaikka iltapäivä alkoi kuumentua, pääsin hyvissä ajoin Mount Lagunaan. Tämä lähes reitin varrella oleva pikkukylä on varustettu ravintolalla ja kaupalla. Lisäksi on avoin julkinen vessa. Siis kaikki, mitä ihminen voi toivoa.

Söin ranskalaisen perheen pitämässä ravintolassa spagettia lihapullilla samalla kun soitin Ninalle. Törmäsin myös ilokseni ohimennessä Big Owliin. Kaupasta nappasin hieman evästä ja tietysti Pepsiä.

Mount Lagunassa tutustuin hauskaan heppuun nimeltä Marble. Hän on vaeltanut PCT:a useamman kerran pääsemättä loppuun. Sain Marblelta pääkallopullossa olevaa vihreää, pimeässä hohtavaa, kynsilakkaa – trail polish.

Valtavan limppariannoksen ja ruuan tuomalla energialla painelin viilenevässä illassa eteenpäin. Matka kulki hyvin kuunnellessani Angela Merkelin elämäkertaa. Loppumatkasta jalkaterää alkoi hieman särkeä, mutta jouduin vaeltamaan vielä noin kilometrin löytääkseni telttapaikan puskaisesta maastosta. Vaivannäkö palkittiin upealla maisemalla.