Author: Jeriko Fox

22,77 km (14.1 miles)
115 / 2650 miles
Agua Caliente Creek

At 7 AM we gathered with our host Chery in her impressive yoga yurt. She led a yin-yoga designed with hikers in mind for those visitors who were interested. The practice did good physically, and also started the energy flowing spiritually, too. The sore feet had eaten at my motivation, so that had been bothering me.

I also messaged with Nina about the topic and I am lucky to get unconditional support from her. Breakfast at Mountain Valley Retreat was also a rousing experience when Chery served us the omelet, hash browns, and toast she had made.

In the morning Lynn, who took care of the transportation side, took me to the store to get food for the journey ahead and dropped me back off at the PCT after I had packed my things. The others stayed another night because the forecast called for strong wind.

And windy it was, but very refreshing after all the scorching. I enjoyed the day as I walked long stretches along lush grazing pastures. Sometimes in the distance, I could see cows.

Just as I arrived at one of PCT’s sights, Eagle Rock, at the trail intersection was a familiar shape: Big Owl! We rejoiced in meeting and exchanged greetings. He continued on his journey because he was meeting Donna in Warner Springs. I went to see Eagle Rock.

That distinctly eagle-shaped rock formation in the middle of a grassy area was an impressive sight. A little way down the trail Gottfried appeared, too.

I continued on, in surprisingly forested scenery, to Warner Springs where the Community Center has services for hikers. There was no volunteer on-site, so we couldn’t make any purchases, but we could charge our devices and use the bathroom. The mood among the hikers who arrived was restless enough that I continued on after charging my phone. Gottfried followed a short way behind me.

The rest of the day passed casually because the temperature wasn’t too hot. I crossed pastures and finally climbed a partly busy and partly forested slope. Along Agua Caliente Creek was the first time I encountered an actual campground during my hike, where the spaces were separated and the hikers were quietly in their tents. As the night fell, for the first time while on the PCT rain started to patter on my tent.

Aamuseitsemältä kokoonnuimme emäntämme Cheryn kanssa hänen vaikuttavan näköiseen jooga-jurttaansa. Hän veti aiheesta kiinnostuneille vieraille vaeltajia ajatellen rakennetun yin-joogan. Harjoitus teki hyvää kehollisesti ja laittoi myös virtoja liikkeelle henkisesti. Jalkasärky on syönyt motivaatiota, joten se on vaivannut mieltä.

Viestittelin aamulla myös Ninan kanssa asiasta ja olen onnekas saadessani häneltä varauksetonta tukea. Aamupala Mountain Valley Retreatissa oli myös sykähdyttävä kokemus, kun Chery tarjoili meille tekemäänsä munakasta, hash browneja (eräänlaista paistettua perunaraastetta) ja paahtoleipää.

Aamulla kyytipuolta hoitava Lynn käytti minut vielä kaupassa hakemassa eväät jatkoa varten ja pudotti tavarat pakattuani takaisin PCT:lle. Muut vieraat jäivät vielä toiseksi yöksi, koska oli ennustettu todella kovaa tuulta.

Tuulta kyllä tulikin, mutta se oli erittäin virkistävää kaiken paahteen jälkeen. Nautin päivällä kävellessäni pitkiä pätkiä vehreiden laidunmaiden yli. Joskus kaukaisuudessa näkyi lehmiä.

Juuri saapuessani yhdelle PCT:n nähtävyyksistä, Eagle Rockille, oli polkujen ristyksessä vastassa tuttu hahmo: Big Owl! Iloitsimme tapaamisesta ja vaihdoimme kuulumiset. Hän jatkoi matkaansa, koska sanoi tapaavansa Donnan Warner Springissä. Minä menin katsomaan Eagle Rockia.

Tuo aivan kotkan muotoinen kivimuodostelma keskellä ruohikkoista aluetta on vaikuttava näky. Hetken kuluttua polkua pitkin ilmaantui paikalle myös Gottfried.

Jatkoin matkaa yllättävän metsäisessä maisemassa Warner Springsiin, jossa on Community Centerissä palveluja vaeltajille. Vapaaehtoista ei ollut paikalla, joten myyntiä ei ollut, mutta saimme ladata laitteitamme ja käyttää vessaa. Tunnelma paikalle kokoontuneiden vaeltajien keskuudessa oli kuitenkin sen verran levoton, että jatkoin matkaa saatuani kännykän ladattua. Gottfried seurasi hieman perässäni.

Loppupäiväkin sujui rennosti, kun sää ei ollut liian kuuma. Ylitin laidunmaita ja lopulta nousin paikoin puskaista ja paikoin metsäistä rinnettä. Agua Caliente Creekin varrella oli ensimmäistä kertaa tämän vaellukseni aikana varsinainen telttakylä, mutta kaikki telttapaikat olivat erillään ja vaeltajat hiljaa teltoissaan. Yön pimentyessä ensimmäistä kertaa PCT:llä alkoi sade ropista hiljalleen teltan kankaaseen.

23,04 km (14.3 miles)
101.2 / 2650 miles
Mountain Valley Retreat

I was up and moving early. The morning is usually a good time, but today things just didn’t seem to move well. The balls of my feet hurt early and only got worse into the afternoon. I am most likely going to switch out my shoes for something different because I suspect them to be the culprit.

A little before three I was approaching Montezuma Valley Road when a barking dog charged me from the watering spot along the road. I’m not afraid of dogs, but one running at me at full speed doesn’t inspire trust. I crossed my hiking sticks in front of me, but luckily the dog just came to sniff me and then ran away. The owner was resting, unconcerned, at the watering spot.

I continued on to the parking lot where I got an arranged ride to Mountain Valley Retreat. This unusual place offers a package deal with lodging, food, and morning yoga. And of course, I had to take advantage of that. Dinner was good home food with salad, and after that, it was nice to crawl into bed.

Aikainen herätys ja liikkeelle. Aamu on yleensä hyvää aikaa, mutta tänään ei oikein kulkenut. Jalkateriä särki jo aamusta ja iltapäivästä vaiva paheni. Aion todennäköisesti vaihtaa kengät toisenlaisiin, koska epäilen syyn olevan niissä.

Hieman ennen kolmea olin lähestymässä Montezuma Valley Roadia, kun tien luona olevalta vedenottopaikalta juoksi täyttä vauhtia kohti haukkuva koira. En pelkää koiria, mutta täysin tuntematon koira rynnistämässä kohti ei herätä luottamusta. Laitoin vaellussauvat poikittain eteeni, mutta onneksi koira kävi vain nuuhkaisemassa ja juoksi sitten pois. Omistaja lepäsi välinpitämättömänä vedenottopaikalla.

Jatkoin matkaa parkkipaikalle, josta sain sovitusti kyydin Mountain Valley Retreatille. Erikoinen paikka tarjoaa pakettina majoituksen, ruuat ja aamujoogan. Pitihän sellaiseen tarttua. Illallinen oli hyvää kotiruokaa salaatteineen. Sen jälkeen oli mukava kömpiä sänkyyn.

12,85 km (8 miles)
86.6 / 2650 miles
Tentsite in Anza-Borrego Desert State Wilderness

I had made plans for breakfast with Gottfried, and we met at Miner’s Diner with his father. After breakfast, I went to pack up my gear and called Nina.

After returning to the main road in Julian with my packed gear I went to the post office to drop off the gear I was returning, and then continued again in Gottfried’s company to get apple pie. Julian is known for its pies and Mom’s Pies offers a free slice to hikers. We only had a chance to sit for a moment when Gottfried noticed Big Owl and her partner Donna on the other side. The reunion was joyous.

I milled around town for a while because I didn’t want to start hiking during the hottest part of the day. In the afternoon Gottfried’s dad left to take him to Stagecoach Trails RV Resort, and I hitched a ride with them to Scissors Crossing.

It was about two o’clock, so I stayed under the bridge with other hikers for a few hours. Someone had brought trail magic to the site in the form of food and drink, so the time passed pleasurably.

At four I started to climb the hill and the afternoon wind bolstered the travel nicely. I progressed at a brisk pace and didn’t really need any breaks. My aim was to go about ten miles and I easily reached that target. The sun set, and dusk settled, but it was still nice to travel by the light of my headlamp. I found a wonderful and fairly sheltered campsite, too, so the day left me feeling happy overall.

Olin sopinut aamiaisesta Gottfriedin kanssa ja tapasimme Miner’s Dinerissa hänen isänsä kanssa. Aamupalan jälkeen menin pakkaamaan tavarani ja soitin samalla Ninalle.

Palattuani tavaroineni Julianin pääkadulle kävin viemässä pois lähetettävät tavarat postiin ja sitten jatkoin taas Gottfriedin seurassa omenapiirakalle. Julian on tunnettu piirakoistaan ja Mom’s Pies tarjoaa vaeltajille ilmaisen palan piirakkaa. Emme ehtineet istua kuin hetken, kun Gottfried huomasi toisella puolella Big Owlin ja hänen kumppaninsa Donnan. Jälleennäkeminen oli iloinen.

Jäin hetkeksi pyörimään kaupunkiin, koska en halunnut lähteä vaeltamaan kuumimpaan aikaan. Iltapäivästä Gottfriedin isä lähti viemään häntä Stagecoach Trails RV Resortiin ja sain samalla kyydin takaisin Scissors Crossingiin.

Kello oli noin kaksi, joten jäin sillan alle muiden vaeltajien kanssa tappamaan aikaa pariksi tunniksi. Paikalle oli tuotu trail magicikiksi juotavaa ja syötävää, joten aika kului mukavasti.

Neljältä lähdin nousemaan mäkeä ylös ja iltapäivän tuuli siivitti kulkua mukavasti. Etenin tasaista napakkaa tahtia, eikä tarvetta tauoille juuri ollut. Tavoitteenani oli kulkea noin kymmenen mailia ja pääsin helposti tavoitteeseeni. Aurinko ehti laskea ja hämärä tulla, mutta otsalampun valossa oli mukava kulkea. Löysin erinomaisen ja melko suojaisan telttapaikankin, joten päivästä jäi kaikkiaan hyvä mieli.

23,35 km (14.5 miles)
77.3 / 2650 miles
The Julian Inn, Julian

Another night of poor sleep. The wind rattling the tent kept me awake, and my campsite wasn’t the most even either. I started into the new day quite tired.

The early start got energy again from the cool morning and I pounded the miles as the sun rose. My aim was on Scissors Crossing and a ride from there to Julian. The last ten miles were on easy terrain, in the completely shadeless environment the sun beat down mercilessly.

My water lasted well, but almost tea-temperature water wasn’t very tempting to drink. I only got to rest under an overpass for a moment in Scissor Crossing when a local Trail Angel showed up to offer me a ride to town.

In Julian, I settled into The Julian Inn where I had reserved a room a few days earlier. My first order of business was to do laundry and take a shower. I didn’t get much more done before it was time to go to dinner at a local Italian restaurant, Romano’s. The salad there was very good, the pizza standard fare.

Tomorrow’s to-do list consists of checking on my food, going to the post office, and a hiking ritual of getting Mom’s apple pie. I’ve decided to send my camera out because I feel I get less out of it than the camera on my cell phone. Also, the kufiya scarf has proven to heat up my head too much, so I will continue using a Buff as headgear in AT-style.

Toinen huonosti nukuttu yö. Tuulen rätinä teltassa piti minua hereillä eikä telttapaikkanikaan ollut tasaisimmasta päästä. Melko väsyneenä lähdin uuteen päivään.

Aikainen startti sai taas vauhtia viileästä aamusta ja tahkoin maileja auringon noustessa. Tähtäimessäni oli Scissors Crossing ja sieltä kyyti Julianiin. Kymmenen viimeistä mailia oli kyllä helppoa reittiä, mutta täysin suojattomassa ympäristössä aurinko paahtoi armottomasti.

Vesi riitti hyvin, mutta melkein teen lämpöistä vettä ei houkutellut erityisesti juoda. Ehdin vain hetken levähtää maantiesillan alla Scissors Crossingissa, kun paikallinen Trail Angel tuli tarjoamaan kyytiä kaupunkiin.

Julianissa asetuin The Julian Inniin, josta olin varannut huoneen pari päivää aiemmin. Ensitöikseni pesin pyykit ja kävin suihkussa. Paljon muuta en ehtinytkään, kun piti lähteä jo illalliselle paikalliseen italialaisravintolaan, Romano’siin. Salaatti siellä oli todella hyvää, pizza perustasoa.

Huomiseen jää eväiden tarkistaminen, postissa käynti ja vaellusriitteihin kuuluva Mom’sin omenapiirakka. Päätin lähettää kameran pois, koska koen saavani siitä hyvin vähän enemmän irti kuin kännykkäni kamerasta. Lisäksi kufiya-huivi osoittautui päätä liikaa kuumentavaksi, joten jatkan AT:n tapaan Buff-huivin käyttöä päähineenä.

22,12 km (13.7 miles)
61.5 / 2650 miles
Tentsite near Sunrise Hwy

The night was very windy, as is often the case in places with views. Around two I had to get out of the tent because the wind had yanked one of the stakes out of the ground. I tightened all my tie-downs while I was at it.

After a poorly slept night, I still got going in decent form. I coincidentally ran into Big Owl and Gottfried, with whom I had camped the first night. We pushed on together.

Big Owl’s partner had come to provide trail magic at Pioneer Mail Picnic Area. We got chips and candy bars from them, and fresh oranges from a local woman. Some other hikers joined us for lunch and the hottest part of the day passed nicely in the shade.

The rest of the day proved to be difficult. I hiked a part of the way with Big Owl and Gottfried, but the soles of my feet were unusually sore. I would really have liked to push more miles until dark, but I had to settle for less. Maybe a poorly slept night and carrying a heavy load of water had taxed me. As my glutes cried for mercy I stumbled into my tent to await the next day.

Yö oli todella tuulinen kuten maisemallisilla paikoilla usein. Kahden aikaan jouduin nousemaan ulos teltasta, koska tuuli oli kiskonut yhden kiiloista irti. Kiristin samalla kaikki narut uudelleen.

Kehnosti nukutun yön jälkeen aamu lähti kuitenkin kohtalaisesti liikkeelle. Törmäsin sattumalta Big Owliin ja Gottfriediin, joiden kanssa olin telttaillut ensimmäisenä yönä. Jatkoimme matkaa yhdessä.

Big Owlin kumppani oli tullut tekemään trail magicia Pioneer Mail Picnic Arealle. Saimme häneltä sipsejä ja patukoita sekä eräältä paikalliselta naiselta tuoreita appelsiineja. Lounasseuraksi tuli muitakin vaeltajia ja päivän kuumin hetki sujui mukavasti varjossa.

Loppupäivä osoittautui vaikeaksi. Vaelsin osan aikaa Big Owlin ja Gottfriedin kanssa, mutta jalkapohjiani särki epätavallisen paljon. Olisin halunnut puskea mielellään pimeään asti maileja, mutta jouduin tyytymään vähempään. Ehkä huonosti nukuttu yö ja valtava vesikantamus verottivat. Pakaralihakset hoosiannaa huutaen könysin vaivalloisesti telttaan odottamaan seuraavaa päivää.