By Jeriko Fox 
28,75 km (17.86 miles)
772,2 km (479.82 miles) / 782,7 km (486.35 miles)
Pension Xacobeo Lavacolla, Lavacolla
It was raining quite heavily when I woke up around seven in the morning. I started my morning routine feeling a bit anxious about the idea of walking in the rain. Often, though, the thought is worse than the reality.
As I was nearly done packing, a Brazilian man from my dorm room said his weather app claimed the rain would stop in 20 minutes. I decided to crack open a can of Coke I’d been saving for breakfast and wait a bit.
By the time I set off—just before eight—the rain had indeed eased into a very light drizzle. The cloud cover was so thick it was still fairly dim outside. Rain showers swept past now and then, sometimes calming back into a gentle mist. For a boost, I put on a playlist featuring this year’s Finnish Eurovision contestant, Erika Vikman:
”Kun jalat kantavat taas
Mä oon se tukeva maa
Jota vasten ottaa askelEi lankee valo kun sä huudat mun nimeä
Mut kuljen vierel kunnes loppuu tää pimeäEi musta maalata ikoneita
Eikä kirkkojen kattoon freskoja
Ei mua saarnoissa siteerata
Mutta lueppahan baariеn vessoja
Kun et jaksaisi maailmaa
Oot melkеin valmis jo luovuttamaan
Niin silloin kasvoja tapetilla
Sulle ilmestyy Pyhä Erika”
”When your legs carry you again
I am the solid ground
To take a step againstNo light falls when you shout my name
But I’ll walk beside you until this darkness endsThey don’t paint icons of me
Nor frescoes on cathedral domes
I’m not quoted in sermons
But just read the toilets in bars
When you can’t take the world anymore
And you’re almost ready to give up
Then a face on the wallpaper
Will appear to you: Saint Erika”
The trees offered decent cover from the rain, and after 7 km (4.35 mi), I stopped in A Calle de Ferreiros for breakfast. So far, I had stayed relatively dry.
Just before Santa Irene, after about 16 km (9.94 mi), I spotted a restaurant and headed in for lunch. Someone must have turned the rain up a notch just then—I got quite soaked in the final 20 metres. The windows were all steamed up, as quite a few other pilgrims had also taken shelter. I calmly tucked into a good plate of spaghetti with tomato sauce and let my gear dry out a bit.
My jacket was still a bit damp when I left, but I figured it would dry quickly as the rain had finally stopped. That optimism proved slightly premature—there were still a few more bursts of rain to come.
After walking 22 km (13.67 mi), I sat down for a Coke at a bar in O Amenal. A wise decision, as a rather forceful rain shower hit while I was sitting there. After that, though, the skies finally began to show signs of clearing.
On the final 6 km (3.73 mi) stretch, I passed Santiago de Compostela airport. The path runs right along the northern edge of the runway. I heard a few planes, but it didn’t seem like a particularly busy airport—I didn’t spot a single aircraft.
When I arrived at my accommodation in Lavacolla, the hostess told me the village shops were closed on Sundays, but two restaurants were open. I still had a fair stash of snacks in my pack, so I opted to eat those and get early to bed.
Tomorrow, I’ll arrive in Santiago de Compostela—the official endpoint of the Camino. I want to set off early, and it’ll be a long day: I plan to hike 20 km (12.43 mi) out of Santiago in the afternoon. So being well-rested is the priority—plenty of food awaits along the way anyway.
Vettä satoi melko kovaa herätessäni aamulla seitsemän aikaan. Aloitin aamutoimet hieman ahdistuneena ajatuksesta sateessa vaeltamisesta. Usein ajatus on pahempi kuin tilanne itse.
Varusteideni alkaessa olla pakattu samassa huoneessa yöpynyt brasilialainen kertoi hänen sääsovelluksensa sanovan sateen loppuvan 20 minuutin päästä. Päätin korkata aamupalaksi vielä jemmassa olleen colatölkin ja odottaa hetken.
Lähtiessäni vaeltamaan ennen kahdeksaa oli sade tosiaan vaimentunut hyvin kevyeksi tihkuksi. Pilvipeite oli kuitenkin niin paksu, että ulkona oli melko hämärää. Sadekuurot pyyhkivät hetkittäin yli välillä vaimentuen tihkuksi. Laitoin piristykseksi Suomen tämän vuoden Euroviisuedustajan, Erika Vikmanin, musiikkia sisältävän soittolistan soimaan:
”Kun jalat kantavat taas
Mä oon se tukeva maa
Jota vasten ottaa askelEi lankee valo kun sä huudat mun nimeä
Mut kuljen vierel kunnes loppuu tää pimeäEi musta maalata ikoneita
Eikä kirkkojen kattoon freskoja
Ei mua saarnoissa siteerata
Mutta lueppahan baariеn vessoja
Kun et jaksaisi maailmaa
Oot melkеin valmis jo luovuttamaan
Niin silloin kasvoja tapetilla
Sulle ilmestyy Pyhä Erika”
Puut tarjosivat onneksi melko hyvin suojaa sateelta ja 7 km jälkeen pysähdyin A Calle de Ferreirosiin aamupalalle. Tähän asti olin säilynyt kohtuullisen kuivana.
Juuri ennen Santa Ireneä, noin 16 km vaellettuani, näin ravintolan ja päätin suunnata sinne lounaalle. Silloin joku käänsi sateen kovemmalle ja viimeisen 20 metrin matkalla kastuin jo aikalailla. Ravintolan ikkunat olivat aivan huurussa, kun moni muukin vaeltaja oli paennut sadetta. Söin kaikessa rauhassa kunnon annoksen spagettia tomaattikastikkeella ja annoin kamppeiden kuivua.
Takkini oli vielä vähän märkä lähtiessäni, mutta ajattelin sen kuivuvan kävellessä nopeasti, koska sade oli viimein lakannut. Tämä ilo oli tosin hieman turhan aikaista, koska muutamia sadekuuroja osui vielä kohdalle.
O Amenalissa, noin 22 km vaellettuani, istahdin erään baarin pihaan cokikselle. Se olikin hyvä päätös, koska juomataukoni aikana tuli taas yksi huomattavan voimakas sadekuuro. Sen jälkeen taivas alkoi viimein näyttää selkenemisen merkkejä.
Viimeisellä 6 km pätkällä ohitin Santiago de Compostelan lentokentän. Reitti kulkee aivan kentän pohjoispäätyä pitkin. Kuulin muutamia koneita, mutta ilmeisesti kyseessä ei ole kovin kiireinen kenttä, koska yhtään lentokonetta en ehtinyt nähdä.
Saapuessani yöpaikkaani Lavacollaan, paikan emäntä kertoi kylän kauppojen olevan sunnuntaisin kiinni, mutta kaksi ravintolaa olisi auki. Minulla oli repussa vielä aika paljon eväitä, joten päätin syödä ne pois ja panostaa aikaiseen nukkumaanmenoon.
Huomenna saavun nimittäin Santiago de Compostelaan – Caminon viralliseen päätepisteeseen. Haluan aloittaa aamun aikaisin ja minulla on edessä pitkä päivä, koska aion iltapäivällä vaeltaa vielä 20 km ulos Santiagosta. Haluan olla siis hyvin levännyt – ruokaa kyllä saa huomenna matkan varrelta lisää.