By Jeriko Fox 
26,93 km (16.73 miles)
470 km (292.04 miles) / 782,7 km (486.35 miles)
Hostal Central, La Virgen del Camino
At around eight o’clock, Ellie and I slung our rucksacks over our shoulders to begin another day on the Camino. Sam stayed behind to finish her morning routine. We tried our luck finding breakfast in Villamoros de Mansilla, but came up empty-handed.
Luckily, on the outskirts of Puente Villarente we stumbled across a charming café-shop combo run by a local woman. We decided to stop there, and got a quick chat in with Ingrid from the Netherlands before she continued on her way. Not long after, Sam showed up.
I only ordered a Coke for myself, but the woman brought me a small sandwich with cheese that was absolutely divine. In the end, I also bought a bracelet from her little shop. I’d been meaning to replace the lucky charm I lost somewhere while peeling off my raincoat—one I’d bought back in Pamplona.
The road to one of the Camino’s main highlights, León, was a bit of a slog. Blazing sun, open landscape, and a motorway at close quarters. My feet were already protesting, and the hard paving stones of the city didn’t exactly lift their spirits.
Ellie, Sam and I walked into the old town of León and right up to the grand cathedral. Sam headed off to check into her lodgings, and Ellie joined me for lunch since she couldn’t yet get into hers. After a lovely salad and warm goodbyes, we parted ways—but I’ve got a hunch she’ll catch up with me again.
I’d intended to pop into the cathedral as well, but unlike many others it was closed for the siesta. Waiting around for two hours didn’t really appeal, so I kept walking. I’ve never really fancied staying overnight in cities, so this time too, I set my sights on somewhere smaller.
The outskirts of León went on forever. The scenery slid from cityscape to industrial estates, then to shuttered and graffitied shopfronts, before flipping back into something vaguely urban again. For the first time on the Camino, I’d booked a private room—38 euros—in the village of La Virgen del Camino, just south of León’s airport. I’ve no idea how busy that airport actually is.
In the evening I tucked into my shop-bought dinner in my room and made the usual phone call to Nina, followed by a long chat with my parents. It was lovely to hear that my cat was doing well under their care and to catch up properly. As night fell, heavy rain started lashing against the window and thunder grumbled in the distance. Thankfully, this little weather drama waited until evening. Tomorrow’s forecast looks rather promising.
Kahdeksan aikaan minä ja Ellie heitimme reput selkäämme aloittaaksemme taas uuden päivän Caminolla. Sam jäi vielä hetkeksi tekemään aamutoimiaan. Yritimme löytää aamupalapaikkaa Villamoros de Mansillasta ilman onnea.
Puente Villarenten reunamilla oli kuitenkin hyvin viehättävä paikallisen naisen pitämä kahvila/myymälä, jonne päätimme pysähtyä. Ehdimme hetken jutella hollantilaisen Ingridin kanssa ja kohta hänen lähdettyään Sam ilmestyi paikalle.
Ostin itse vain cokiksen, mutta nainen toi minulle myös pienen voileivän jumalaisen hyvän juuston kanssa. Päädyin lopulta ostamaan hänen puodistaan myös rannekorun. Olen halunnut pitää sellaista eräänlaisena onnenkaluna ja hukkasin edellisen, Pamplonasta ostamani, joskus sadetakkia riisuessani.
Matka kohti yhtä Caminon pääkohdetta, Leónia, oli jokseenkin raskas. Paahteista avointa maastoa moottoritien kyljessä. Jalkapohjani olivat kovilla muutenkin eikä kaupungissa väistämättä edessä oleva laatoitus ja muu kova alusta olleet aivan mieluisia.
Kävelin Ellien ja Samin kanssa Leónin vanhaan kaupunkiin ja valtavan katedraalin edustalle. Sieltä Sam lähti kirjautumaan omaan yöpaikkaansa ja Ellie tuli seurakseni lounaalle, koska hän ei päässyt vielä omaan yöpaikkaansa. Hyvästelimme lämpimästi salaattilounaan jälkeen, mutta olen melko vakuuttunut, että Ellie ottaa minut vielä kiinni.
Olin ajatellut käydä katsomassa katedraalin sisältäpäinkin, mutta se oli (aiemmista kirkoista poiketen) kiinni siestan ajan. Kahden tunnin odotus ei houkutellut, joten jatkoin matkaani. En ole halunnut erityisemmin yöpyä isoissa kaupungeissa, joten tälläkin kertaa suuntasin pienempään paikkaan.
Leónin reunamat jatkuivat pitkälle. Jossain vaiheessa kaupunkimaisema muuttui enemmän teollisuusalueiksi, sitten hylätyiksi ja vandalisoiduiksi liiketiloiksi ja lopulta taas kaupungiksi. Olin varannut ensimmäistä kertaa Caminolla yksityishuoneen 38 € hintaan La Virgen del Caminon kylästä. Paikka on aivan Leónin lentokentän eteläpuolella, mutta en tiedä miten vilkas tuo kenttä on.
Illalla söin kaupasta hakemiani ruokia huoneessani ja soitin tavanomaisen puhelun Ninalle sekä myös pitkän puhelun vanhemmilleni. Oli hyvä kuulla, että kissani on pärjännyt heidän hoidossaan mukavasti ja muutenkin vaihtaa kuulumisia. Yön pimentyessä alkoi sade hakata voimakkaasti ikkunaa ja ukkonenkin jyrähdellä. Onneksi tämä sääilmiö osui ilta-aikaan ja huomenna keli näyttää ihan lupaavalta.