Seili – The Island of No Return

Seili Island, located in the Airisto section of the Archipelago Sea, has reached almost mythical status in Finnish tradition. The Swedish name, Själö (Seal Island), hints at its history in seal hunting. However, Seili is better known as a hospital island, from where there was no return.

In 1619, by order of King of Sweden (and Finland which was part of Sweden back then) Gustavus Adolphus, a leprosy hospital was established on Seili. Since leprosy was untreatable at the time, and was considered a punishment for sins, “treatment” mainly consisted of the Word of God and brännvin (distilled liquor). There was no doctor on the island. At that time, the eastern part of the island was still separate from the main island, and leprosy patients were placed there. Over time, the ground elevated and it became connected to the main island. Patients were also allowed to distill their own alcohol, and legend has it that they sold it to passing ships. It is believed that this gave rise to the Finnish expression “olla seilissä” (lit. to be in Seili) which means to be drunk.

The number of leprosy patients on the island declined in the early 18th century, and the last leprosy patient on Seili died in 1785. The bacterium that causes leprosy, Mycobacterium leprae, was not discovered until 1873. Over time, Seili gradually became an island for the mentally ill, as psychiatric patients and other unwanted individuals, such as vagrants, were placed there starting in the late 1600s. Although Seili is often remembered as an mental institution for women, male patients were also housed there until the late 19th century.

Seili continued to function as a mental hospital until 1962, when isolation-based treatments were abandoned. A total of 663 leprosy patients and 192 mental hospital patients lived (and died) on the island. As late as the 1980s, Seili was even proposed as an isolation site for HIV patients, though this plan was never implemented.

Today, Seili is accessible (and one can also leave) by ferry from Turku or Nauvo. In the 1960s, the state transferred ownership of the island and its buildings to the University of Turku, which established a multidisciplinary Archipelago Research Institute marine research station there. Seili is now particularly well known for its research on ticks and tick borne diseases.

Seili had long been on my travel list, and during summer vacation, Nina and I had the chance to visit Turku. We had originally planned to attend a summer theatre performance at Samppalinna, but unfortunately, the show we had booked was canceled due to illness. To embrace the theme of isolation, we spent the night in a room built inside a solitary confinement cell at Hotel Kakola, which is located in the old Turku county prison. I had previously taken a tour at old Kakola prison area when the facilities were still in their original state. Now, the area has been developed with housing, preserving much of the old prison architecture.

In the morning, we took the funicular (infamous for its frequent breakdowns) down from Kakola Hill to the Aura River. We had pre-purchased return tickets for the Saaristolinja ferry from Turku to Seili, which cost 43 € per person. Additionally, we had booked a 1.5-hour guided island tour for 13 € per person.

The ferry ride to Seili took 1 hour 45 minutes, offering a great opportunity to admire the (surely very affordable) luxurious villas and summer homes of the Turku archipelago. The weather was sunny, and the sea was calm in the shelter of the islands, making for a smooth journey.

Upon arriving at Seili, the guided tour started right from the ferry dock. The tour was well worth it, as the guide provided fascinating insights into Seili’s history as a hospital island as well as its modern-day research activities. The tour ended at the island church, built in 1733, whose graveyard is reportedly still in use. Some of the crosses in the cemetery are memorial crosses, meaning they do not necessarily mark the actual burial sites of the deceased.

We had several hours before our return ferry, so we enjoyed some afternoon coffee at the café at the main building and then explored the island on our own. Seili has three nature trails: Kirkkoniemi Trail (0.5 km / 0.31 mi), Western Trail (1.7 km / 1.06 mi), and the Research Trail (1.6 km / 1 mi).

We first headed towards the Research Trail, but it was closed, likely due to grazing cattle. Adapting to the situation, we decided to hike around the Western Trail instead. The route was partially marked on trees with yellow diamonds. At times, the markers were frequent, but where they were most needed – at junctions – they were scarce. However, on a relatively small island, there was little real risk of getting lost. Along the trail we came across what appeared to be a hunting blind. Deer are hunted on the island with bows, making the blind a necessary hideout for hunters.

By 4:30 PM, we returned to the ferry dock for our journey back to Turku. In the archipelago, missing the ferry means spending the night on the island, so punctuality is essential. The return trip to the Aura River was smooth and pleasant in the beautiful weather.

Jo määränpää edessä häämöttää
Siel saari on tuomittujen
Jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää
Kuolemaan heikot soudetaan
–Jenni Vartiainen

The destination is looming ahead
There is the island of the condemned
If one ends up in Seili, in Seili will they stay
The weak ones will be rowed to death

Seilin saari Saaristomeren Airistolla on suomalaisessa perinteessä lähes myyttisiä mittoja saavuttanut paikka. Seilin ruotsinkielinen nimi, Själö (hyljesaari), kertoo sen historiasta hylkeenpyynnissä. Paremmin Seili tunnetaan kuitenkin sairaalasaarena, jolta ei palattu.

Vuonna 1619 Seiliin perustettiin kuningas Kustaa II Adolfin määräyksellä spitaalihospitaali. Koska lepraa ei osattu tuolloin hoitaa ja sen ajateltiinkin olevan rangaistus synneistä, oli hoito lähinnä Jumalan sanaa ja paloviinaa – lääkäriä saarella ei ollut. Tuolloin saaren itäosa oli vielä pääsaaresta erillinen ja leprapotilaat sijoitettiin sinne. Nyttemmin tämä osa on maan kohoamisen myötä yhteydessä pääsaareen. Potilaiden sallittiin myös keittää pontikkaa ja tarinan mukaan sitä myytiin ohikulkevien laivojen miehistöille. Tästä päätellään tulleen suomenkielen humalaa tarkoittava “olla seilissä” -ilmaisu.

Leprapotilaiden määrä saarella väheni 1700-luvun alkupuolella ja viimeinen leprapotilas kuoli Seilissä 1785. Lepran aiheuttava bakteeri, mycobacterium leprae, löydettiin vasta vuonna 1873. Seili muuttui vähitellen mielisairaalasaareksi, kun jo 1600-luvun lopulla sinne alettiin sijoittaa psyykkisesti sairaita tai muuten epätoivottuja henkilöitä kuten irtolaisia. Vaikka nykyään Seili mielletään nimenomaa naisten mielisairaalaksi oli siellä myös miespotilaita 1800-luvun lopulle asti.

Seili toimi mielisairaalakäytössä vuoteen 1962 asti, jolloin eristämiseen perustuneesta hoidosta alettiin luopua. Saarella ehti elää (ja kuolla) 663 leprapotilasta ja 192 mielisairaalapotilasta. Vielä 1980-luvulla Seiliä ehdotettiin eristyspaikaksi HIV-potilaille, mutta tätä ajatusta ei kuitenkaan lähdetty toteuttamaan.

Nykyään Seiliin pääsee (ja sieltä pääsee poiskin) lautalla Turusta tai Nauvosta. Valtio luovutti 60-luvulla Seilin rakennuksineen Turun yliopistolle, joka perusti sinne monitieteisen Saaristomeren tutkimuslaitoksen. Seili onkin tunnettu erityisesti punkkeja ja niiden levittämiä tauteja koskevista tutkimushankkeista.

Seili oli ollut pitkään matkasuunnitelmissani ja kesälomalla minulle ja Ninalle avautui mahdollisuus lähteä vierailemaan Turussa. Tarkoituksemme oli käydä Samppalinnan kesäteatterissa, mutta varaamamme esitys valitettavasti peruuntui sairaustapauksen vuoksi. Eristämisen tunnelmaan päästäksemme vietimme yötä entisen Turun lääninvankilan eristysselliin rakennetussa huoneessa Hotel Kakolassa. Olen käynyt vankilakierroksella Kakolassa paikkojen ollessa vielä alkuperäisessä tilassaan. Nyt alueelle on rakennettu mm. asuntoja vanhaa vankila-arkkitehtuuria kunnioittaen.

Aamulla ajoimme (alkuvaihessa jatkuvasti rikki olemisesta kuuluisalla) funikulaarilla alas Kakolanmäeltä Aurajoen rantaan. Olimme ostaneet etukäteen meno-paluuliput Saaristolinjan lautalle Turusta Seiliin, mikä maksoi aikuisilta 43 €/henkilö. Lisäksi olimme varanneet opastetun puolentoista tunnin saarikierroksen 13 €/henkilö.

Lauttamatka Seiliin kesti 1 h 45 min ja matkalla oli mukava ihailla (varmasti hyvin edullisia) Turun saariston hulppeita huviloita ja kesäasuntoja. Sää oli aurinkoinen ja saariston suojassa meri tyyni, joten matka sujui hyvin tasaisesti.

Saavuttuamme Seiliin alkoi saarikierros suoraan lauttarannasta. Kierros oli ihan hyvä sijoitus, koska opas kertoi kiinnostavasti ja laajasti niin Seilin historiasta sairaalasaarena kuin nykypäivän tutkimustoiminnastakin. Kierros päättyi vuonna 1733 Seiliin rakennetulle kirkolle, jonka pihassa on kuulemma yhä käytössä oleva hautausmaa. Osa hautausmaan risteistä tosin on ns. muistoristejä eli ne eivät välttämättä merkkaa juuri kyseisen henkilön todellista hautapaikkaa.

Meillä oli useampi tunti aikaa ennen paluulauttaa. Kävimme siten nauttimassa päiväkahvit päärakennuksen yhteydessä olevassa kahvilassa ja päätimme hieman kierrellä saarella ominemme. Seilillä on kolme luontopolkua: Kirkkoniemen polku (0,5 km), Länsilenkki (1,7 km) ja Tutkimuspolku (1,6 km).

Suuntasimme aluksi Tutkimuspolulle, mutta se olikin suljettu ilmeisesti lehmien laiduntamisen takia. Niinpä vaihdoimme joustavasti suunnitelmaa ja lähdimme kävelemään ympäri Länsilenkkiä. Reitti oli osittain merkitty puihin keltaisin vinoneliöin. Välillä merkkejä oli jatkuvasti ja siellä missä niitä olisi kaivannut (eli risteyskohdissa) niitä oli heikommin. Tosin varsinaista uhkaa eksymisestä ei kohtalaisen pienellä saarella ollut. Länsilenkin varrelta löytyi mitä ilmeisimmin metsästyskoju. Saarella siis metsästetään peuroja jousiampumalla, joten metsästäjät tarvitsevat piilopaikan.

Puolen viiden aikaan palasimme lauttarantaan päästäksemme takaisin Turkuun. Saaristossa ei parane myöhästyä lautalta, jos ei mieli jäädä saareen yöksi. Merimatka takaisin Aurajoelle sujui leppoisasti kauniissa säässä.

Jo määränpää edessä häämöttää
Siel saari on tuomittujen
Jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää
Kuolemaan heikot soudetaan
–Jenni Vartiainen