By Jeriko Fox 
28,44 km (17.67 miles)
223 km (138.57 miles) / 782,7 km (486.35 miles)
Bideluze, Castildelgado
Perhaps my fantasies about waking up refreshed in the morning are always a tad overblown. But up I got, for there were kilometres to be covered.
The golden morning glow offered beautiful views of the snow-capped mountains to the south. I thought I’d stop somewhere for breakfast, but no such luck – Easter time seems to mess with opening hours.
Around eleven, I arrived in Santo Domingo de la Calzada. For some reason, the cafés lining the old town’s main street didn’t speak to me, but trusty Google Maps led me to Cafeteria Miguel nearby. The place radiated lovely neighbourhood café vibes and was just the right kind of peaceful. I had a light snack and carried on.
I had been hoping for fields and rolling hills – and the day delivered, even though the main road ran nearby. Not too nearby though, so the traffic noise didn’t really intrude.
The weather was mostly cloudy and rather chilly. I wore my jacket for most of the day. Occasionally I overheated, and in Grañón I grabbed an ice cream to cool off.
From there, I was joined by an American guy I’d briefly met at a previous albergue. He struck up a conversation, and we ended up walking together, chatting about everything from the madness of Trump to the merits of the EU – and even religion. The miles flew by quickly in company, and almost without noticing, I found myself at the door of the hostel I’d booked over the phone. The American carried on his way.
Tonight’s stay is a private hostel run by a lovely older couple. Their home-cooked dinner was a delight, so I went ahead and booked breakfast too.
Ehkä omat fantasiat siitä miten hyvin levänneenä aamulla herää ovat aina jokseenkin yliampuvia. Noustava kuitenkin oli ja kilometrejä edessä.
Aamun kultainen hohde tarjosi kauniit näkymät etelässä oleville lumihuippuisille vuorille. Ajattelin pysähtyväni jonnekin aamiaiselle, mutta sellaista mahdollisuutta ei oikein tarjoutunut. Pääsiäisaika vaikuttaa monien paikkojen aukioloon.
Yhdentoista aikoihin saavuin Santo Domingo de la Calzadaan. Vanhan kaupungin pääkadun kahvilatarjonta ei jostain syystä puhutellut, mutta Google Mapsista löysin lähellä olevan Cafeteria Miguelin. Ihanaa kantakuppilan tunnelmaa henkivä paikka oli juuri sopivan rauhallinen. Söin hieman välipalaa ja jatkoin matkaa.
Olin toivonut peltoja ja kumpuilevia maastoja ja niitä tämä päivä tarjosikin, vaikka maantie oli myös lähellä. Ei kuitenkaan liian lähellä, että liikenteen melu olisi häirinnyt.
Sää oli pääasiassa pilvinen, mutta kolea. Kuljin melkein koko päivän takki päällä. Välillä tosin tuli kuuma ja Grañónista nappasin jäätelön mukaan.
Sieltä seuraani liittyi myös eräs aiemmassa majoituksessa ohimennen kohtaamani amerikkalaismies. Hän tuli jututtamaan ja kävelimmekin sitten yhtä matkaa keskustellen niin Trumpin järjettömyyksistä, EU:n eduista kuin myös uskonnosta. Yhdessä matka taittui nopeasti ja lähes huomaamatta tulin puhelimitse varaamani yöpaikan pihaan. Amerikkalainen jatkoi vielä matkaansa.
Yöpaikkani oli tällä kertaa yksityinen hostelli, jota pitää suloinen vanhempi pariskunta. Heidän tarjoamansa illallinen oli mieluisa kokemus, joten päätin varata myös aamupalan.