By Jeriko Fox 
25,3 km (15.72 miles)
24,6 km (15.29 miles) / 782,7 km (486.35 miles)
Albergue de Peregrinos de Orreaga-Roncesvalles, Roncesvalles
The alarm went off at six. I lingered in bed for a moment before rolling into action. I started walking from Saint-Jean-Pied-de-Port at around seven. As the village faded behind me, the route quickly tilted upwards—crossing the Pyrenees isn’t exactly a gentle warm-up.
The weather was drizzly, and as I climbed higher, I often found myself deep inside a cloud, with visibility dropping to just 20 metres (65 ft) at times. Still, uphill trudging soon warmed me up.
The path began as a paved road, then occasionally veered off into trails that crossed grazing lands. I spotted cows, sheep, and even one lone cat.
After 7,7 km (5.8 mi), I took a break at Albergue Orisson. I had a stuffed baguette, an orange juice, and a cola—anything to give me a bit of a kick up the next hills.
The higher I went, the colder it got, and I was thrilled to stumble upon a food truck where a local man was selling snacks and hot chocolate. I’d been leapfrogging all day with a lovely Australian couple, and the woman urged me to try the hot chocolate. She wasn’t wrong—it was just the thing.
The trail climbed all the way up to 1430 m (4690 ft), meaning I’d racked up around 1300 metres (4265 ft) of elevation gain for the day. Despite that, the ascent went surprisingly smoothly, though I did find myself huffing and puffing a bit more as the air thinned.
After walking 25 km (15.5 mi), I arrived in the tiny village of Roncesvalles, home to a medieval monastery that also hosts pilgrims. I’d pre-booked a bed this time. The night’s lodging and dinner—soup, pasta, a chicken leg with fries, and red wine—came to €19.
All in all, the hike took me 8 hours and 20 minutes, or 7 hours of actual walking. Not bad at all, considering I crossed the Pyrenees in one go—and honestly, I felt like I could’ve kept going. We’ll see if my muscles agree in the morning. The terrain should be a lot flatter tomorrow.
Herätys soi kello kuusi. Hetken loikoilin sängyssä ja sitten aamutoimien kautta liikkeelle. Aloitin vaeltamisen Saint-Jean-Pied-de-Portista noin seitsemältä. Kylän jäädessä taakse oli ohjelmassa suurelta osin ylämäkeä – Pyreneiden ylitys ottaa luulot pois jo ensimmäisenä päivänä.
Sää oli tihkusateinen ja ylemmäs noustessa olin välillä niin tiiviisti pilven sisällä, että näkyvyys oli korkeintaan 20 m. Ylämäkeen puskiessa lämpeni kuitenkin nopeasti.
Reitti kulki alkuun tietä pitkin ja välillä kääntyi polulle, joka halkoi laidunmaita. Toisinaan näkyi lehmiä tai lampaita. Ja yksi kissa.
Pidin tauon 7,7 km jälkeen Albergue Orissonissa. Söin täytetyn patongin ja join appelsiinimehun ja colan saadakseni vähän vauhtia ylämäkeen.
Ylemmäs noustessa sää kylmeni ja olin iloinen kohdatessani ruoka-auton, josta paikallinen mies myi pikkupurtavaa ja kaakaota. Päivän mittaan olin vuorotellen ohitellut mukavan australialaisen pariskunnan kanssa. Nainen suositteli minuakin ottamaan kaakaota ja se oli hyvä valinta.
Reitti nousi 1430 metriin asti. Päivän aikana tuli siis kerättyä noin 1300 nousumetriä. Koko ylämäki meni varsin kivuttomasti, vaikka toki korkeutta kerätessä alkoi nopeammin hengästyttää.
Vaellettuani 25 km saavuin Ronsecvallesin pikkukylään, jossa on keskiaikainen luostari. Se tarjoaa myös majoitusta, jonka olin tällä kertaa varannut etukäteen. Yöpymisestä ja illallisesta (keittioa, pastaa, kanankoipea ja ranskanperunoita sekä punaviiniä) maksoin 19 €.
Vaellukseen aikaan meni kokonaisudessaan 8 h 20 min ja ilman taukoja 7 h. Mielestäni se oli hyvä suoritus, kun samalla tuli ylitettyä Pyreneet ja suoraan sanoen olisin voinut vielä jatkaakin. Katsoaan ovatko lihakset aamulla kipeät. Huomenna maasto on huomattavasti tasaisempaa.