Island Hopping to Åland: Day 5 – Mariehamn-Helsinki

4,24 km (2.63 miles)
141,07 km (87.66 miles)
Viking Line M/S Gabriella

We took the morning slow at Hortensia, packing our belongings. When I went to say goodbye to our host in his little office, I was a tad surprised by the Soviet memorabilia adorning the walls – including a rather sizeable portrait of Mikhail Gorbachev. To be fair, there was a certain resemblance. Well, chacun à son goût (everyone to his taste), and apparently even a small capitalist can be found lurking inside a friendly communist.

We had pretty much the whole day to spend in Mariehamn, as our ferry back to the mainland wouldn’t depart until late in the evening. We pedalled off to brunch at Svarta Katten (Black Cat) – a choice made purely based on the name. Luckily, it turned out to be an excellent pick: the charming old wooden house served up a splendid spread.

Afterwards, we parked our bikes in front of the Åland Maritime Museum and left them there for the day. Our plan was to explore the museum ship Pommern, moored just outside the museum building. Wandering around the old vessel took a good chunk of our day, and we also popped into the museum itself for a quick look around.

For something a little different, we took a walk to the park in front of the Russian consulate – which locals have unofficially renamed Ukrainaplatsen (Ukraine Plaza). Since the start of the war in Ukraine – over two years ago now – a group of determined Ålanders have gathered there daily in peaceful protest.

The consulate itself is a source of some ambivalence in Finland, as it oversees the demilitarised status of Åland. The islands have been demilitarised since the end of the Crimean War in 1856, with further agreements in 1922 and again in 1940 with the Soviet Union – the current consulate stems from that last accord.

We joined the local demonstrators for their daily protest. Two of the organisers came over to welcome us and were genuinely pleased we’d joined in. The gathering included spirited chants (Ukraine, Stop the War, Putin to The Hague, Peace in Ukraine), moments of silence, Ode to Joy with lyrics promoting European peace, and the Ukrainian national anthem.

With our contribution to peace made, we set off in search of food. We found a nice spot in the centre of Mariehamn, filled our stomachs, and then began preparations for boarding the ferry. We arrived at the harbour around 21:00 – two hours before departure – with just two cars ahead of us in the queue. At 22:00, we were handed our cabin cards at the checkpoint, and as the sun began to set, we rolled to the end of the dock to await the ship.

I’d never boarded a cruise ferry with a bicycle before, and I must say – it felt quite exciting. Soon we were joined by a dozen other cyclists and a few cars. The official arrival time for the ferry was 22:50, with departure at 22:55 – which frankly sounded impossible to me. I’d imagined that mooring a big ship would take longer. But lo and behold, Viking Line’s M/S Gabriella glided in from the dusky horizon, spun neatly around, reversed into place, and opened its ramp. We were ushered on board, parked our bikes neatly on the car deck – and boom! The ramp closed, and off we went. Five minutes flat!

Our journey to Helsinki, in a no-frills cabin tucked below the car deck (class Z, as I call it), cost 151 € for the three of us – with a Viking Line member discount. We didn’t feel the need for anything fancier, as the plan was simply to sleep. Gabriella is a nostalgic ship for me – not just from childhood trips, but from the days I travelled between Finland and Sweden while living in Stockholm.

The onboard café was thankfully still open late, so we grabbed a little something for supper. Before turning in, Nina and I popped up on deck to admire the rising moon and the peaceful sea under the twilight sky.

Aamulla pakkasimme tavaramme Hortensiassa ja valmistauduimme lähtöön. Käydessäni hyvästelemässä isäntämme hänen toimistohuoneessaan yllätyin hieman seiniä koristavista neuvostosymboleista ja huomattavan kokoisesta Mihail Gorbatšovin muotokuvasta. Ehkä jotain yhdennäköisyyttä omistajan kanssa kyllä oli. No, jokainen taaplaa tavallaan ja löytyy se näköjään pieni kapitalisti ystävällisestä kommunististakin.

Meillä oli jota kuinkin koko päivä käytettävissä Maarianhaminassa, koska laivamatka takaisin mantereelle alkaisi vasta myöhään illalla. Brunssille polkaisimme kahvila Svarta Katteniin, joka tuli valittua puhtaasti nimen perusteella. Valinta ei ollut ollenkaan huono, koska vanhassa viehättävässä puutalossa olevan kahvilan tarjoilut olivat erinomaiset.

Ajoimme pyörät Ahvenanmaan merenkulkumuseon edustalle ja jätimme ne loppupäiväksi siihen. Olimme nimittäin päättäneet käydä vierailemassa museolaiva Pommernissa, joka on museon edustalla. Laivaa kiertäessä kuluikin hyvin osa päivästä ja kävimme samalla nopeasti katsomassa merenkulkumuseon tarjonnan.

Hieman poikkeuksellisemman tapahtuman otimme päiväohjelmaan, kun kävelimme Venäjän konsulaatin edessä olevaan puistoon, jotka paikalliset ovat omatoimisesti nimenneet Ukrainaplatseniksi. Aktiiviset ahvenanmaalaiset ovat kokoontuneet Ukrainan sodan alusta asti – jo yli kaksi vuotta siis – päivittäin osoittamaan mieltä Venäjän konsulaatin eteen.

Konsulaattiin liittyy Suomessa ristiriitaisia tunteita, koska se valvoo Ahvenanmaan pysymistä demilitarisoituna alueena. Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu Krimin sodan päättymisestä lähtien (1856) ja asiasta on sovittu kansainvälisemmin 1922 ja Neuvostoliiton kanssa vielä 1940. Konsulaatin olemassaolo liittyy tähän viimeiseen sopimukseen.

Liityimme siis Ahvenanmaan aktiivien joukkoon päivittäiseen mielenosoitukseen. Meitä tuli tervehtimään kaksikin mielenosoituksen vetäjää. He olivat hyvin iloisia, että tulimme mukaan ja toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi. Mielenosoitukseen kuului reippaita huutoja (Ukraina, Stop the War, Putin till Haag, Fred i Ukraina), hiljaisia hetkiä, eurooppalaisella rauhansanomalla sanoitettu Beethovenin Oodi ilolle sekä Ukrainan kansallislaulu.

Rauhan asiaa edistettyämme lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Sellainen löytyikin Maarianhaminan keskustasta ja saatuamme vatsamme täyteen lähdimme valmistautumaan laivaan nousuun. Olimme satamassa hyvissä ajoin yhdeksältä, pari tuntia ennen laivan lähtöä. Edessämme oli vain kaksi autoa. Kymmenen aikoihin saimme autokaistan kopista hyttikorttimme ja auringon alkaessa hitaasti laskea ajoimme laiturin päähän odottamaan laivan saapumista.

En ole koskaan aiemmin mennyt laivaan polkupyörällä, joten kokemus oli mielestäni jännittävä. Seuraamme liittyi pian toista kymmentä pyöräilijää ja muutama auto. Laivan saapumisaika oli 22:50 ja lähtöaika 22:55, mikä kuulosti mielestäni mahdottomalta. Olin kuvitellut ison laivan kiinnittymisen satamaan kestävän kauemmin. Mutta niin iltaruskosta seilasi eteemme Viking Linen M/S Gabriella, teki tiukan käännöksen, peruutti laituriin ja portti auki. Ajoimme henkilökunnan ohjastamana autokannelle ja parkkeerasimme pyörämme siististi sen reunaan. Portti takanamme sulkeutui ja laiva todella saapui, lastasi matkustajat ja lähti viidessä minuutissa!

Matka Helsinkiin Ö-luokan hytissä autokannen alla maksoi kolmelta 151 € Viking Linen jäsenalennuksella. Emme pitäneet tarpeellisena ottaa parempaa hyttiä, koska kävimme laivalla lähinnä nukkumassa. Gabriella on minulle nostalginen laiva. Ei pelkästään lapsuuden matkoilta, mutta kuljin sillä useamman kerran Suomen ja Ruotsin väliä Tukholmassa asuessani.

Laivan kahvila oli onneksi vielä myöhään auki ja kävimme hakemassa sieltä hieman iltapalaa. Minä ja Nina menimme hetkesi ennen nukkumaanmenoa kannelle ihailemaan illan sinessä nousevaa kuuta ja rauhallista merta.