Island Hopping to Åland: Day 4 – Kökar-Mariehamn

41,8 km (25.97 miles)
136,83 km (85.02 miles)
Hortensia, Mariehamn

We took our morning nice and slow, since there was no rush to catch the ferry. Breakfast was made up of leftovers from yesterday’s snack haul, and we hopped on our bikes around 10:30 to cycle the 10 km (6.21 mi) back to Kökar harbour. The weather was once again comfortably warm with only a few clouds dotted across the sky.

I had pre-booked our tickets through Ålandstrafiken for the ferry to the eastern edge of Åland’s main island, to a port called Långnäs. This particular ferry crossing was free of charge, but it’s still wise to book ahead to guarantee a spot. Around noon, we began boarding the M/S Gudingen, which set off precisely on schedule at 12:30.

The trip to Långnäs took 2 hours and 45 minutes, with a brief stop in Sottunga along the way. As we approached the harbour, we watched Finnlines’ Finncanopus glide slowly past us – the same ship we’d spotted from afar the previous day. Långnäs seemed quieter than in times past, with no services open, so we didn’t linger. Instead, we hopped back on our bikes and set off for the 28 km (17.4 mi) ride to Mariehamn.

The asphalt on Åland was the same familiar reddish hue we’d seen on Kökar. Åland is a popular cycling destination, and we were pleased to find a proper cycle lane along almost the entire route – barely a moment spent riding on the shoulder.

My parents had tipped me off about a place called Amalia’s Limonadfabrik – a local soft drink factory conveniently located along our route. Being a devoted fan of fizzy sugar beverages, I couldn’t pass up the chance to stop. We popped into the café attached to the factory, grabbed some sweet bites for lunch and enjoyed the sunshine and a bottle of local lemonade out in the yard. The café’s friendly staff even topped up our water bottles for the rest of the journey.

Although the terrain on Åland isn’t exactly hilly, I did end up walking the bike up a couple of longer inclines. My legs weren’t quite as sore as on the first day, so maybe my body was finally getting used to the rhythm of the ride. After crossing the Lemström Canal, I spotted an ice cream kiosk by the roadside and instinctively slammed on the brakes. And what a decision that was – the vendor served us absolutely massive soft-serve cones. While we were enjoying our ice creams, the canal’s swing bridge began to turn, giving us front row seats as sailboats glided through the channel.

Fuelled by ice cream, we pedalled the last few kilometres into Mariehamn and tracked down our accommodation, a private booking called Hortensia. We rang the host from the front yard, and soon a middle-aged man appeared, speaking Swedish with what sounded like an Estonian accent. Our lodgings were in a separate cottage next to the main house. He also showed us the shower facilities in the basement and a fully equipped kitchen we were free to use. The cost for three people was 100 €.

Our tally for the day came to 39 km (24.2 mi) with 3 hours and 18 minutes on the saddle (8 hours and 27 minutes including ferry crossings and breaks). And since it seemed we hadn’t pedalled quite enough yet, Nina and I rode an extra 2.5 km (1.55 mi) to the nearest shop and back to fetch dinner supplies. A simple pasta bolognese has rarely tasted as divine as it did at the end of a solid day’s cycling.

Otimme aamun rauhallisesti, koska kiirettä lauttaan ei ollut. Söimme aamupalaa eilen ostamistamme eväistä ja lähdimme 10:30 aikoihin polkemaan 10 km takaisin Kökarin satamaan. Sää oli taas sopivan lämmin ja taivaalla harvakseltaan pilviä.

Olin varannut Ålandstrafikenilta liput lautalle Ahvenanmaan pääsaaren itäreunaan Långnäsiin. Tämä lauttamatka oli ilmainen, mutta liput kannattaa silti hankkia etukäteen, että varmistaa mahtumisensa lautalle. Puolenpäivän aikaan aloimme lastautua M/S Gudingenin kyytiin ja lautta lähti liikkeelle aikataulussaan 12:30.

Matka Långnäsiin kesti 2 h 45 min ja välillä pysähdyttiin lyhyesti Sottungassa. Jo eilen kauempaa näkemämme Finnlinesin Finncanopus lipui hitaasti ohitsemme lähestyessämme Långnäsin satamaa. Aiemmin Långnäsissä on ilmeisesti ollut vilkkaampaa ja siten jotain palvelujakin, mutta nyt satama oli melko aution oloinen. Niinpä hyppäsimme suoraan pyörien selkään ja lähdimme taittamaan 28 km matkaa kohti Maarianhaminaa.

Asfaltti Ahvenanmaalla oli Kökarilta tuttua punaisen sävyä. Ahvenanmaa on suosittu pyörämatkailun kohde ja siellä olikin lähes koko matkalla kevyen liikenteen väylä, eikä tien pientareella tarvinnut ajaa paljoakaan.

Olin saanut vanhemmiltani hyvän vinkin, että Långnäsin ja Maarianhaminan välillä olisi Amalias Limonadfabrik – limpparitehdas siis. Hiilihapotettujen sokerijuomien vannoutuneena ystävänä tämä oli mainio taukopaikka. Haimme tehtaan yhteydessä olevasta kahvilasta pikkumakeaa lounaaksi ja istuimme pihalla nauttimassa aurinkoisesta säästä ja paikallisesta limpparista. Kahvilan ystävällinen asiakaspalvelija myös täytti vesipullomme loppumatkaa varten.

Vaikka maasto ei Ahvenanmaalla ole kovin mäkistä niin pari pidempää mäkeä talutin pyörää. Reidet eivät enää olleet niin hapoilla kuin ensimmäisenä päivänä, joten ehkä pidempikestoiseen polkemiseen oli taas alkanut tottua. Ylitettyämme Lemströmin kanavan näin tien vieressä jäätelökioskin ja hetken mielijohteesta löin jarrut pohjaan. Pysähtyminen todella kannatti, koska kioskin myyjä teki meille aivan valtavat softikset. Niitä syödessämme kanavan kääntösilta alkoi liikkua ja saimme nähdä miten purjeveneet kulkivat kanavan läpi.

Jäätelön antamalla voimalla poljimme viimeiset kilometrit Maarianhaminaan ja etsimme varaamamme yksityisen majoittajan tarjoaman yöpaikan, Hortensian. Soitimme pihalta majoittajalle ja pian keski-ikäinen virolaisittain murtaen ruotsia puhunut mies tuli tervehtimään meitä. Majoitus oli päärakennuksesta erillisessä mökissä ja mies esitteli myös talon alakerrassa olevat suihkutilat sekä täysin varustellun keittiön, jota saisimme käyttää. Yöpyminen maksoi 100 € kolmelta.

Päivän saldoksi tuli 39 km ja ajoaikaa 3 h 18 min (kokonaisaika 8 h 27 min lauttamatkoineen ja taukoineen). Koska emme selvästikään olleet polkeneet vielä tarpeeksi, ajoimme Ninan kanssa kahdestaan 2,5 km lähikauppaan ja takaisin hakeaksemme illallistarpeita. Yksinkertainen pasta bolognese on harvoin maistunut niin hyvältä kuin reippaan pyöräilypäivän päätteeksi.