Island Hopping to Åland: Day 3 – Nauvo-Kökar

31,69 km (19.69 miles)
95,03 km (59.05 miles)
Klobbars Gästhem o Stugor, Kökar

After breakfast, we popped into the shop in Nauvo to pick up some snacks for the day, then set off around 11:00, pedalling westward across the island. The weather was warm and partly cloudy – ideal cycling conditions.

The ride to the Pärnäinen ferry dock was 13 km (8.08 mi) and passed quite pleasantly through mostly flat terrain. The ferry crossing to Korppoo is short – only a few hundred metres (a few hundred feet) – but it was still lovely to admire the seascape for a moment.

As we crossed Korppoo, the clouds began to clear. On my previous tour along the Archipelago Trail, I had actually stayed overnight on Korppoo, and it was a very pleasant experience. This time, however, we cycled the 6.6 km (4.10 mi) across the island in one go.

We arrived at the Galtby ferry dock just before 14:00, giving us plenty of time before our 15:30 departure. Fortunately, Galtby has a well-stocked kiosk with a terrace, so we treated ourselves to sandwiches and ice cream, enjoying a long and leisurely break.

At this point in the journey, our route diverged from the Archipelago Trail, as our next destination was the remote island of Kökar. The ferry to Kökar isn’t free, but it’s still very reasonably priced. I had purchased our tickets in advance through the Ålandstrafiken website, and for three people with bikes, the 2.5-hour ferry crossing cost €16.80.

We boarded M/S Viggen about 15 minutes before departure, and the ferry left the dock right on schedule. Although the route was still mostly sheltered by the archipelago, this leg already had more of an open-sea feel than the shorter crossings. We even saw some large cruise ships passing by – Finnlines’ Finncanopus and Tallink’s Baltic Princess. The teen, clearly worn out from the ride, fell into a coma-like nap on the deck.

Arriving on Kökar, we were greeted by asphalt glowing a vivid, running track red. Apparently, the island’s bedrock is rich in iron, which gives the roads their striking colour. Our accommodation was on the other side of the island, 10 km (6.21 mi) away. But first, we needed a pit stop.

We headed to the island’s shop, Skärgårdsbutik. Teen’s bike had started making ominous squeaking noises, and we hadn’t packed any lubrication. Luckily, the shop had some general oil, and after giving the bike a quick oiling, it ran quietly again. We also grabbed some snacks, as our accommodation didn’t include breakfast.

Nearby was Hotel and Marina Brudhäll, where we had planned to go for dinner. The restaurant was fairly full, but the server magically conjured up a table for us on the dock. We did stand out a bit in our sweaty cycling gear among the sea of polo shirts, pressed trousers and deck shoes worn by the local yacht crowd. Still, the setting was charming, and the much-needed (and delicious) pizzas disappeared in no time.

It was soon time to get back on the saddle and pedal the final stretch to our accommodation. We had booked a cabin at Klobbars Gästhem o Stugor for €115. When we arrived, the hostess informed us that bed linen wasn’t included – and we had not realised we needed to bring our own. Luckily, this was easily solved with a bit of cash, and the total for the night came to €139.

The small cabin had sleeping spots for five people and basic kitchen equipment. Drinking water was available from an outdoor tap, and the shared toilets and showers were in a separate building. The day’s ride came to 31 km (19.26 mi), with 3 h 10 min of cycling (total duration including meals and ferries was 9 h 15 min). We made a light supper from our snacks and turned in early, ready for the final full day of cycling. My legs felt better today while cycling, but in the evening they were quite achy.

Aamupalan jälkeen pistäydyimme Nauvossa vielä kaupassa hakemassa eväitä päivää varten ja lähdimme yhdentoista aikaan polkemaan länttä kohti saaren halki. Päivä oli lämmin ja puolipilvinen – ihanteellinen pyöräilykeli.

Pärnäisen lauttarantaan oli matkaa 13 km, mikä meni varsin mukavasti melko tasaisessa maastossa. Lauttamatka Korppooseen on varsin lyhyt – muutaman sata metriä – mutta oli mukavaa taas hetken ihailla merimaisemaa.

Pilvet alkoivat hieman haihtua ylittäessämme Korppoota. Edellisellä reissullani Saariston Renagastiellä olin yötä itseasiassa juuri Korppoossa ja se oli varsin miellyttävä kokemus. Nyt kuitenkin ajoimme 6,6 km saaren läpi kertaheitolla.

Tulimme hieman ennen kahta Galtbyn lauttarantaan, joten olimme varsin hyvissä ajoin 15:30 lähtevää lauttaa varten. Galtbyssä on onneksi hyvin varusteltu kioski terasseineen, joten ostimme voileivät ja jäätelöt nauttiaksemme lepohetkestä pitkän kaavan mukaan.

Tässä vaiheessa matkaa reittimme erkaantui Saariston Rengastieltä, koska seuraava kohteemme oli syrjäinen Kökarin saari. Lauttaliikenne sinne ei ole ilmaista, mutta varsin edullista kuitenkin. Olin ostanut meille liput ennakkoon Ålandstrafikenin sivuilta ja kolmelta henkilöltä pyörineen 2,5 h lauttamatka maksoi 16,80 €.

Nousimme M/S Viggenin kyytiin 15 minuuttia ennen lähtöä ja lautta irtosi laiturista tarkasti aikataulussaan. Vaikka reitti kulki yhä saariston suojassa, oli tällä matkalla jo enemmän avomeren tuntumaa kuin lyhyissä ylityksissä. Näimme isoja matkustajalaivojakin, kun Finnlinesin Finncanopus ja Tallinkin Baltic Princess kulkivat ohi. Teini nukkui täydellisessä tajuttomuuden tilassa laivan kannella – ilmeisesti pyöräily oli ottanut voimille.

Kökariin saapuessamme meitä vastassa oli mondon punaisena hohtava asfaltti. Ilmeisesti Ahvenanmaahan kuuluvan Kökarin maaperä on rautapitoista, koska niin silmiinpistävän punainen tie oli. Majoituspaikkamme oli saaren toisessa päässä, jonne ajomatkaa oli 10 km. Matkan varrella oli kuitenkin tarve varikkopysähdykselle.

Ajoimme siis ensin saaren kaupalle, Skärgårdsbutikille. Teinin pyörä oli alkanut pitää pahaenteistä kitinää ja emme olleet tulleet pakanneeksi mukaan mitään voiteluöljyä. Tämä tarve saatiin onneksi kaupasta paikattua ja ketjut öljyttyä, jonka jälkeen pyöräkin hiljeni. Lisäksi ostimme mukaan evästarpeita, koska majoituksessamme ei ollut aamupalaa.

Kaupan lähellä oli hotelli ja vierasvenesatama Brudhäll, jonne olimme suunnitelleet menevämme illalliselle. Ravintola oli melko täysi, mutta tarjoilija taikoi hetkessä meille pöydän ulos laiturille. Olimme ehkä hieman muusta asiakaskunnasta poikkeavan näköisiä hikisissä pyöräilyvaatteissamme. Ravintola kun pullisteli pikeepaidoissaan, suorissa housuissaan ja pikkukengissään päivystäviä purjehtijoita ja veneilijöitä. Puitteet olivat kuitenkin viihtyisät ja tarpeeseen tulleet pizzat upposivat nälkäisiin pyöräilijöihin hetkessä.

Pian oli aika hypätä taas pyörän satulaan ja polkea viimeiset kilometrit majoitukseen. Olimme varanneet mökin Klobbars Gästhem o Stugorista 115 € hintaan. Tavatessamme paikan emännän meille selvisi, ettei hintaan kuulunut petivaatteita emmekä olleet tajunneet asiaan varautua. Tämä asia onneksi hoitui rahalla ja yöpymisen kokonaishinnaksi tuli 139 €.

Pienessä mökissä oli makuupaikkoja viidelle sekä keittiötarpeet. Juomavettä sai pihan hanasta ja yhteiset vessat suihkuineen olivat erillisessä rakennuksessa. Ajokilometrejä päivältä tuli 31 ja ajoaikaa kului 3 h 10 min (kokonaisaika ruokataukoineen ja lauttamatkoineen oli 9 h 15 min). Söimme eväistämme hieman iltapalaa ennen nukkumaanmenoa ja kävimme ajoissa lepäämään viimeistä varsinaista ajopäivää varten. Jalat olivat tuntuneet tänään paremmalta ajaessa, mutta käydessäni sänkyyn alkoi reisilihaksia ikävästi jomottaa.