Island Hopping to Åland: Day 2 – Turku-Nauvo

56,26 km (34.96 miles)
63,34 km (39.36 miles)
Hotel Strandbo, Nauvo

After enjoying our hotel breakfast, we packed our things and began untangling our bikes from the multiple locks securing them. It would have been a shame if our trip had ended before it even started because someone had stolen a bike. The sky was cloudy, and rain had been forecast, but we bravely got into the saddle. In terms of distance, this would be the longest day of our journey.

Before setting off, we stopped by the iconic Posankka statue, created by artist Alvar Gullichsen, to take our departure photos. Posankka – a hybrid of a pig and a duck (possu + ankka = posankka) – is the official city animal of Turku. In the past, people could crawl inside the statue between its buttocks, but the city eventually blocked access out of concern that students partying inside might pose a safety risk.

Our next landmark was Turku Cathedral, which marks the official starting point of the Archipelago Trail. On our first day, we would follow this most popular cycling route through the Turku archipelago. As we pedalled south from Turku towards Kaarina, rain started falling, though thankfully it remained light.

Our first break was about 10 km (6.21 mi) in, at an S-Market in Kaarina, where we grabbed some snacks. The rain eased as we left Kaarina behind. We had been a bit nervous about how Nina’s teenager would manage the long cycling distances, but we soon realised there was no need to worry – she powered up the hills at such a pace that we adults were hopelessly left behind.

We crossed the Kirjalansalmi Bridge over the old structure – the new bridge is currently under construction alongside it. While the old bridge looks fine from a cyclist’s perspective, heavy lorry traffic has caused it to shift, making the new bridge an urgent necessity.

After 2.5 hours and 24 km (14.91 mi) of cycling, we reached Parainen and took a lunch break in the K-Market parking lot. It was an ideal stop for cyclists: we could buy food, use the restrooms, and there was even a picnic table outside.

The uphill section near the Parainen limestone quarry is probably the longest climb on the whole route. My legs started burning unusually quickly, so I decided to push my bike up. There was no point in exhausting my muscles on the first day – after all, I’d have to keep pedalling tomorrow too. Nina and the teenager, however, powered up the hill with impressive determination.

Our first ferry crossing awaited us at Lillmälö, where a free ferry took us to the island of Nauvo. To keep our energy levels and morale high, we naturally stopped at the ferry terminal kiosk for sandwiches and some ice cream. The kiosk attendant seemed quite amused by the hungry teenager eyeing up the sandwiches.

Ferries, in my opinion, are what make an island-hopping trip special. They break up the cycling nicely, and it’s always pleasant to relax and gaze out at the sea. There’s something deeply connected to archipelago culture in these boats and crossings.

Once we reached the island of Nauvo, the road narrowed, and we found ourselves cycling along the shoulder. During the peak holiday season, traffic can get busier, but on weekdays, it’s not too bad. Most drivers overtook us while maintaining a respectful distance. My legs were still burning on the uphills, but I simply hopped off and pushed the bike when needed.

The last few kilometres into Nauvo village took some effort, but we made it. By the time we arrived, we had covered 56 km (34.8 mi) with a riding time of 5 hours 55 minutes (including breaks and the ferry crossings, a total of 9 hours). We cycled straight to our accommodation, Hotel Strandbo, located right by the Nauvo marina. A night’s stay with breakfast for the three of us cost €179. We stored our bikes in the hotel’s inner courtyard, took a quick shower, and then headed out for a well-earned meal – massive and delicious pizzas – at the cosy ship restaurant Najaden.

Hotelliaamupalan nautittuamme pakkasimme tavarat ja lähdimme purkamaan polkupyöriä moninkertaisesta lukkoviritelmästä. Olisi näet ikävää, jos reissu olisi päättynyt alkuunsa siihen, että jonkun pyörä olisi varastettu. Sää oli pilvinen ja sateita oli ennustettu, mutta rohkeasti hyppäsimme satulaan. Edessä olisi kilometrien näkökulmasta retken pisin päivä.

Ajoimme hotellin lähellä olevan ikonisen, taiteilija Alvar Gullichsenin tekemän, Posankka-patsaan luokse ottamaan lähtökuvat. Posankka on possun ja ankan risteytys sekä Turun virallinen kaupunkieläin. Aiemmin patsaan sisään pääsi ryömimään sen pakaroiden välistä, mutta tämä estettiin kaupungin pelättyä, että opiskelijoiden juhliminen patsaan sisällä aiheuttaisi vaaratilanteen.

Seuraava maamerkki oli Turun tuomiokirkko, jonka luota virallisesti alkaa myös Saariston Rengastie. Ensimmäisen päivän reittimme seurasikin tätä Turun saariston suosituinta pyöräreittiä. Polkiessamme Turusta etelään, kohti Kaarinaa, alkoi sataa vettä, mutta onneksi sade pysyi varsin maltillisena.

Ensimmäinen taukomme oli noin 10 km kohdalla Kaarinan S-Marketilla, josta ostimme hieman välipalaa. Sade väistyi Kaarinan jäädessä taakse. Nopeasti kävi ilmi, että vaikka olimme hieman jännittäneet miten seurueen teini suoriutuisi pitkistä pyöräilymatkoista, hän pisteli menemään ylämäkiä sellaiseen tahtiin, että me aikuiset jäimme auttamatta jälkeen.

Kirjalansalmen ylitimme vielä vanhaa siltaa pitkin – uusi silta on rakenteilla sen vieressä. Vaikka silta on pyöräilijän silmään ihan hyväkuntoisen näköinen, on se alkanut raskaiden rekkalastien alla liikkua, joten uudelle sillalle on nopea tarve.

Poljettuamme 2,5 tuntia ja 24 km saavuimme Paraisille ja pidimme K-Marketin pihassa lounastauon. Saatoimme ostaa kaupasta ruokaa, käyttää vessaa sekä pihalla on myös picnic-pöytä. Ihanteellinen taukopaikka pyöräilijöille siis.

Paraisten kalkkilouhoksen kohdalla oleva ylämäki on luultavasti koko reitin pisin. Minulla reidet alkoivat mennä ylämäistä epätavallisen nopeasti hapoille, joten päätin taluttaa pyörää. Ei olisi järkeä vetää jalkoja tukkoon ensimmäisenä päivänä, koska huomennakin pitää pystyä polkemaan. Nina ja teini puskivat kuitenkin reidet pullistellen mäen päälle.

Ensimmäinen lauttamatka oli edessä Lillmälössä, josta ilmainen lautta vie Nauvon saareen. Pitääksemme hyvää energiatasoa ja hyvää mieltä yllä, pysähdyimme tietenkin lauttarannan kioskille syömään täytettyä sämpylää ja jäätelöä. Kioskin myyjä oli ilmeisen ilahtunut leipiä himoitsevasta nälkäisestä teinistä.

Lauttamatkat ovat mielestäni saaristoretkien suola. Se katkaisee polkemisen mukavasti ja on miellyttävää rentoutua hetki merelle katsellen. Lautoissa ja losseissa on mielestäni myös jotain vahvasti saaristolaiskulttuuriin liittyvää.

Nauvon saarelle saavuttuamme alkoi väylä muuttua kapeammaksi ja poljimme tien pientareella. Lomakaudella liikennettä on enemmän, mutta viikolla välttyy pahimmilta ruuhkilta. Autot myös pääosin ohittivat meidät asiallisen turvavälin jättäen. Reiteni olivat yhä hapoilla ylämäissä, mutta tarpeen vaatiessa otin pyörän talutukseen.

Viimeiset kilometrit Nauvon kylään vaativat ponnistelua, mutta perille päästiin. Matkaa ehti kertyä 56 km ja ajoaikaa 5 h 55 min (taukoineen ja lauttoineen 9 h). Ajoimme suoraan majoituspaikallemme, Hotel Strandbon edustalle. Yöpyminen aamupaloineen tässä aivan Nauvon satamassa sijaitsevassa hotellissa maksoi kolmelta 179 €. Pyörät saimme viedä hotellin sisäpihalle ja nopean suihkukierroksen jälkeen lähdimme nauttimaan hyvin ansaitut (valtavat ja herkulliset!) pizzat tunnelmalliseen laivaravintola Najadeniin.