Island Hopping to Åland: Day 1 – Heading to Turku

7,08 km (4.4 miles)
7,08 km (4.4 miles)
Holiday Club Turun Caribia, Turku

Waking up around five in the morning, in my opinion, violates fundamental human rights. However, I had no choice, as the only train connection where we had managed to book spots for three bicycles was leaving at 06:30 for Turku. The journey would have been simple otherwise, but due to track maintenance disrupting the direct Helsinki-Turku route, we had to travel via Tampere.

I was setting off on a cycling trip through the archipelago with my partner, Nina, and her child. Our goal was to pedal over 100 km (62.14 mi) across the islands, all the way to Åland. The return journey would be made on a cruise ship.

The first nerve-wracking moment happened at the station when my travel companions were nowhere in sight as the train arrived. I was already considering every possible scenario depending on whether I should board or stay put. A sigh of relief came when I saw two familiar figures cycling towards the station just in time.

I had previously travelled by train with a bike, but changing trains at Helsinki Central Station had been straightforward. This time, transferring at Tikkurila — and switching tracks — involved navigating lifts and a shopping centre. I gained a lot of sympathy for those using wheelchairs or other mobility aids. A ten-minute transfer is brisk enough even with escalators, let alone when hunting for lifts.

Nonetheless, we made it onto the train in time. We kept a phone call open between us via headphones since our bicycle spots were in different carriages. As I was loading my bike onto the train at one end, I heard Nina say that there was already a bike at their designated spot (each train has two side-by-side bike slots). Then, I heard an unfamiliar woman insisting that she was in the correct carriage and, in a rather curt tone, declaring that “sometimes these things happen.” Fortunately, the conductor soon arrived (I was still eavesdropping via our open call) to investigate. It turned out that the rather grumpy cyclist was, in fact, on the wrong train altogether. According to Nina, she then began scrambling to gather her belongings and hurriedly disembarked — in her socks. Sometimes these things happen.

Well, at least we were on the right train and had successfully secured our bike slots. In Tampere, we parked our bikes in a safe spot and took a detour to the exotic district of Hervanta. The reason? The Police Museum, which I had been wanting to visit for a while. It turned out to be an entertaining sidetrack in an otherwise bike-focused trip and a good way to pass the time while waiting for our next train.

In the afternoon, we once again loaded our bikes onto the train, heading finally towards Turku. Upon arrival, we cycled past the city centre to the Holiday Club Caribia hotel, where we had booked a stay. Caribia might have already seen its best days, a relic of 1970s aesthetics, but it was reasonably priced at 169 € for the three of us. The train tickets for the Lappeenranta-Tampere leg cost 97.10 € for the three of us, including the bikes, and Tampere-Turku was 46.70 €.

Herätys viiden aikoihin loukkaa mielestäni perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Noustava kuitenkin oli, koska 06:30 lähti ainoa junayhteys jonne olimme saaneet varattua paikat kolmelle pyörälle Turkuun. Matka olisi muuten ollut yksinkertainen, mutta Helsingin ja Turun välisen junayhteyden katko ratatöiden vuoksi pakotti meidät kulkemaan Tampereen kautta.

Olin siis lähdössä kumppanini, Ninan, ja hänen lapsensa kanssa pyöräilyretkelle saaristoon. Tavoitteena kulkea saaria pitkin yli 100 km polkien Ahvenanmaalle asti. Paluumatka tehtäisiin risteilylaivalla.

Ensimmäiset jännittävät hetket koin jo asemalla, kun matkakumppanini olivat vielä näkymättömissä junan tullessa asemalle. Mietin jo kaikki skenaariot sen suhteen, jos nousen tai en nouse junaan. Mutta helpotuksen huokaus pääsi kahden tutun hahmon polkiessa kohti asemaa.

Olen kerran aiemminkin matkustanut junalla pyörän kanssa, mutta junan vaihto Helsingin päärautatieasemalla oli yksinkertaista. Tikkurilassa vaihtaessamme junaa – ja raidetta – hissiviritelmien ja kauppakeskuksen läpi kulkien tunsin myötätuntoa pyörätuolia ja muita liikkumisen apuvälineitä käyttäviä kohtaan. Kymmenen minuuttia on rapsakka vaihtoaika rullaportaitakin pitkin, saati hissejä etsien.

Pääsimme kuitenkin ajoissa junaan. Meillä oli kuulokkeissa puhelinyhteys auki, koska pyöräpaikat olivat eri vaunuissa. Lastatessani omaa pyörääni junan toiseen päätyyn kuulin Nina sanovan, että heidän paikallaan on jo yksi pyörä (pyöräpaikkoja on kaksi vierekkäin). Sitten kuulin vieraan naisen selittävän, että hän on kyllä oikeassa vaunussa ja hieman tylyyn sävyyn saarnaavan, että “joskus käy näin”. Sitten paikalle saapui onneksi kondyktööri (“salakuuntelin” yhä keskustelua puhelun ollessa auki), joka alkoi selvittää asiaa. Selvisi, että tympeä pyöräilijä olikin kokonaan väärässä junassa. Niinpä hän (Ninan kertoman mukaan) sukkasillaan alkoi touhottaa tavaroitaan ulos junasta. Joskus käy näin.

No, me olimme oikeassa junassa ja saimme pyörämmekin niille varatuille paikoille. Tampereella veimme pyörämme parkkiin turvalliseen paikkaan ja teimme pienen sivuretken Hervannan eksoottiseen kaupunginosaan. Siellä sijaitsee nimittäin Poliisimuseo, jossa olen jo pidempään halunnut vierailla. Museokäynti oli hauska sivujuonne muuten pyöräilypainotteiseen reissuun ja hyvä tapa tappaa aikaa jatkoyhteyttä odotellessa.

Iltapäivällä lastasimme taas kerran pyörät junaan päästäksemme vihdoin kohti Turkua. Ajoimme keskustan ohi Turun Holiday Club Caribia -hotellille, josta olimme varanneet yöpymisen. Caribia on ehkä jo parhaammat vuotensa nähnyttä 70-luvun epookkia, mutta majoittuminen oli kohtuuhintainen (169 € kolmelta). Junaliput maksoivat Lappeenranta-Tampere -väliltä kolmelta pyörineen 97,10 € ja Tampere-Turku -väliltä 46,70 €.

Route from Turku Train Station to the Hotel