By Jeriko Fox 
23,19 km (14.41 miles)
38.5 / 38.5 miles
Two Harbors Campground, Santa Catalina Island
I woke up slowly after six. After having breakfast and packing my gear, I was ready to go around half past seven.
The sun was already beating down on my back as I walked away from the campground, crossing the narrow isthmus – where Two Harbors is located – that connects the eastern and western ends of the island. Soon, the road began to climb… if not quite vertically, then at least at a rather steep angle. I had hoped to complete the upcoming ascent before the hottest part of the day. It took me a couple of hours, and it was already warm, even though I reached the ridge around ten.
The trail along the ridge was undulating, offering stunning views on both sides. Of course, the sun continued to blaze, but an occasional breeze provided some relief from the heat. Catalina has a few island-specific animal species, and I had particularly hoped to spot the Catalina Island fox. Unexpectedly, a small, cat-sized creature emerged from the roadside thicket. The fox observed me from a distance. Every time I moved towards it, it stepped away by the same amount and turned to look again. We played this game for a moment before the fox trotted off.
In less than an hour, I had reached the end of the ridge, and the trail continued downhill. I took a short snack break and then headed towards the hazy coastline in the distance. The descent progressed at a brisk pace, and by noon, I arrived at another dreamlike campsite – Parsons Landing. I would have loved to spend a night on this remote beach, but just like with Little Harbor, I would have needed to book a spot well in advance. I enjoyed the scenery, the peace, and the sound of waves crashing onto the shore for the duration of my lunch break.
From Parsons Landing, the trail back to Two Harbors is mostly flat. The path follows a dirt road, tracing the coastline – alternating between dipping into coves and rounding the tips of headlands. Many of the coves house private campsites and retreat centers in rather idyllic settings.
At one bend in the trail, I encountered a family of deer – two adults and two young ones. They quickly scrambled up the steep hillside but paused to peer down at me, seemingly puzzled by the lone traveler. I barely saw any other hikers except near the final headland before Two Harbors, where there was a scenic viewpoint.
By four in the afternoon, I arrived back in Two Harbors, completing the 38.5-mile (62 km) Trans Catalina Trail. My first order of business was to grab a cold Pepsi from the souvenir shop, along with a couple of postcards, which I wrote while sitting under a palm tree. Postcards may be a dying tradition, but I still enjoy sending and receiving them.
I stopped by a small local restaurant for a delicious pasta dish and a well-earned glass of sparkling wine. A friendly waiter told me that many Trans Catalina Trail hikers skip this final day’s loop, as reaching Two Harbors earlier often tempts them to stay put. However, I was glad I had taken the time to explore the northwestern corner of the island as well.
After dinner, I returned to the Two Harbors Campground, which I had left behind that morning. This time, my tent spot was much closer to the sea. I set up my tent and went to soak my tired feet in the refreshing ocean water. As the evening darkened, the noise around me continued much like the night before, but at least the sound of the waves managed to drown out some of it.
Heräilin hitaasti kuuden jälkeen. Syötyäni aamupalan ja pakattuani tavarat olin valmiina lähtöön puolen kahdeksan aikaan.
Aurinko alkoi jo porottaa selkääni, kun kävelin pois leirintäalueelta ja saaren itä- ja länsipäädyn yhdistävän kapean kannaksen yli, jossa Two Harbors sijaitsee. Pian tie nousi…jos nyt ei ihan pystysuoraan niin ainakin melko jyrkästi ylöspäin. Olin toivonut saavani edessä olevan nousun tehtyä ennen päivän kuuminta hetkeä. Pari tuntia siihen meni ja lämmintä oli, vaikka tavoitin harjanteen kymmenen aikoihin.
Harjanteella reitti kulki kumpuilevasti ja näköalat olivat komeat molemmille puolille. Toki aurinko myös porotti, mutta ajoittainen tuulenvire helpotti kuumuudessa. Catalinalla on joitakin saariluonnolle tyypillisiä omia eläinlajejaan ja olin toivonut kohtaavani erityisesti Catalinan saariketun. Odottamatta tien laidan pöheiköstä ilmestyikin pieni, noin kissan kokoinen olento. Kettu tarkasteli minua hetken kauempaa. Aina kun liikahdin sitä kohti, se liikkui saman verran kauemmas ja kääntyi taas katsomaan. Hetken leikimme tätä leikkiä, kunnes kettu jolkotti matkoihinsa.
Vajaassa tunnissa olin kulkenut harjanteen päätyyn ja reitti jatku alamäkeen. Pidin pienen evästauon ja suuntasin sitten kohti autereessa siintävää rannikkoa. Alamäki eteni reippaaseen tahtiin ja puolen päivän aikoihin saavuin toiselle unelmien telttapaikalle – Parsons Landingille. Olisin mieluiten viettänyt yhden yön tällä syrjäisellä rannalla, mutta kuten Little Harborinkin kohdalla olisi tännekin paikka pitänyt varata reilusti ajoissa. Nautin maisemasta, rauhasta ja rantaan lyövien maininkien äänestä lounashetken verran.
Parsons Landingilta reitti takaisin Two Harborsiin on suurelta osin tasamaastoa. Polku kulkee pääasiassa hiekkatietä pitkin seuraten rannan linjaa. Aina vuorotellen sukeltaen lahden pohjukoihin ja taas niemien kärkiin. Useissa lahdissa sijaitsee yksityisiä leirintäalueita ja leirikeskuksia varsin idyllisissä puitteissa.
Erään mutkan takaa ilmestyi vastaani peuraperhe – kaksi aikuista ja kaksi nuorta peuraa. Nopeasti ne nousivat jyrkkää rinnettä ylös, mutta jäivät kuikuilemaan suuntaani kuin ihmetellen yksinäistä kulkijaa. Muita vaeltajia en juuri nähnytkään paitsi Two Harborsia edeltävästä niemennokasta, jossa oli näköalapaikka.
Neljän aikaan iltapäivällä saavuin perille Two Harborsiin ja 38,5 mailin kierros Trans Catalina Traililla tuli päätökseen. Ensityökseni hain matkamuistopuodista kylmän Pepsin sekä pari korttia, jotka kirjoitin palmupuun alla istuskellen läheisille. Postikortit alkavat olla vähän kuollutta kansanperinnettä, mutta minusta niitä on mukava matkoilta lähettää sekä myös saada.
Kävin paikallisessa pikkuravintolassa nauttimassa maittavan pasta-annoksen sekä ansaitun lasillisen kuohuviiniä. Mukava tarjoilija kertoi, että monelta Trans Catalina Trailin vaeltajalta jää tämä viimeisen päivän lenkkini kiertämättä, koska ensimmäinen saapuminen Two Harborsiin houkuttaa jäämään sinne. Olin kuitenkin tyytyväinen, kun tulin kiertäneeksi myös saaren luoteiskolkan.
Illallisen jälkeen palasin aamulla taakseni jättämälle Two Harbors Campgroundille. Tällä kertaa telttapaikkani oli aivan meren lähellä. Pystytin teltan ja menin hetkeksi uittamaan väsyneitä jalkojani virkistävään meriveteen. Illan hämärtyessä melua jatkui edellisen illan tapaan, mutta aaltojen äänet onneksi vaimensivat osan siitä.