By Jeriko Fox 
27,23 km (16.9 miles)
46.6 / 2650 miles
Tentsite near Fosters Point
I tried to get up cheerfully at five, but the cheer was missing. I did my morning routine and filtered water out of a stream.
I got some ways up the 10-mile ascent ahead of me before the sun started to hit me. The morning was very windy which offered balance against the heat.
Up to this point, the ascents have been gentle, which has made the job easier. Occasionally we would exchange greetings with other hikers while passing each other, others just quick waves.
Even though the afternoon started to get hotter, I got to Mount Laguna in good time. This small town almost right on the trail is equipped with a restaurant and a store. Also an open public bathroom. So, everything one could wish for.
I ate spaghetti and meatballs in a restaurant owned by a French family while I called Nina. To my delight, I also briefly ran into Big Owl. From the store, I grabbed some snacks, and of course Pepsi.
In Mount Laguna, I met a nice guy named Marble. He has hiked the PCT multiple times without getting to the finish. Marble gave me green, glow-in-the-dark nail polish in a skull-shaped bottle – trail polish.
With the energy brought by an enormous serving of soda and food, I pressed on in the cooling evening. The trek passed nicely as I listened to the biography of Angela Merkel. Toward the end of the day, the ball of my foot started to hurt a bit, but I had to hike another kilometer before I could find a suitable site for my tent in the bushy wilderness. The effort was rewarded with a gorgeous view.
Yritin herätä reippaasti viideltä, mutta reippaus kyllä puuttui kuviosta. Tein aamutoimet ja suodatin purosta vettä.
Ehdin nousta edessä olevaa noin 10 mailin ylämäkeä jonkin aikaa ennen kuin aurinko alkoi osua minuun. Aamu oli todella tuulinen, mikä tarjosi suojaa lämmöltä.
Tähän mennessä nousut ovat olleet loivia, mikä on helpottanut urakkaa. Välillä vaihdoimme kuulumisia muiden vaeltajien kanssa ohittaessamme toisiamme, joskus taas moikkasimme vain nopeasti.
Vaikka iltapäivä alkoi kuumentua, pääsin hyvissä ajoin Mount Lagunaan. Tämä lähes reitin varrella oleva pikkukylä on varustettu ravintolalla ja kaupalla. Lisäksi on avoin julkinen vessa. Siis kaikki, mitä ihminen voi toivoa.
Söin ranskalaisen perheen pitämässä ravintolassa spagettia lihapullilla samalla kun soitin Ninalle. Törmäsin myös ilokseni ohimennessä Big Owliin. Kaupasta nappasin hieman evästä ja tietysti Pepsiä.
Mount Lagunassa tutustuin hauskaan heppuun nimeltä Marble. Hän on vaeltanut PCT:a useamman kerran pääsemättä loppuun. Sain Marblelta pääkallopullossa olevaa vihreää, pimeässä hohtavaa, kynsilakkaa – trail polish.
Valtavan limppariannoksen ja ruuan tuomalla energialla painelin viilenevässä illassa eteenpäin. Matka kulki hyvin kuunnellessani Angela Merkelin elämäkertaa. Loppumatkasta jalkaterää alkoi hieman särkeä, mutta jouduin vaeltamaan vielä noin kilometrin löytääkseni telttapaikan puskaisesta maastosta. Vaivannäkö palkittiin upealla maisemalla.