By Jeriko Fox 
12,71 km (7.9 miles)
202.5 / 2189.8 miles
Mt Collins Shelter, NC
The rainy and windy night ate away at the quality of my sleep, and the weather didn’t look very encouraging in the morning either. I stalled on leaving for a little and managed to avoid the rain. After the foot issues from the previous day I decided to do a shorter day, which proved to be a good idea.
In the morning I faced a climb to Clingmans Dome. A little over 2000 meters [6644 feet], which is the highest point on the AT. Until this point the trail has been generally around 1000 meters [about 3200 feet], so the altitude change was noticeable in being out of breath faster. Clingmans Dome didn’t offer any great views, because the visibility was minimal due to fog. I did go to the soviet style cement viewing tower at the top though.
Due to the rain the path today was mainly mud. And in some places there was so much water that the trail was more of a stream. My hiking boots have served me well, though. As others complain that it’s impossible to get their wet shoes dried, my Hanwags have stayed dry.
I arrived at the shelter early, so I was able to eat in peace and slip into my sleeping bag to read. I am trying to bring my feet back into service as tomorrow I have an unavoidable 15 mile day.
Max elevation: 2032 m
Total climbing: 734 m
Total time: 06:39:23
Sateinen ja tuulinen yö söi unenlaatua, eikä sää näyttänyt kovin rohkaisevalta aamullakaan. Viivyttelin hieman lähtöä ja onnistuinkin välttämään sateen. Edellisen päivän jalkakipujen jälkeen päätin tehdä lyhyemmän päivän, mikä osoittautui hyväksi ideaksi.
Aamulla edessä oli nousu hieman yli kaksitonniselle Clingmans Domelle, joka on AT:n korkein kohta. Reitti on tähän asti liikkunut suurelta osin noin 1000 m korkeudessa, joten korkeuseron huomasi nopeammassa hengästymisessä. Clingmans Dome ei tarjonnut maisemia, koska näkyvyys oli sumun takia huono. Kävin kuitenkin huipulla sijaitsevassa, auttamattoman neuvostoromanttisessa, betonisessa näköalatornissa.
Sateen takia reitti oli tänään suurelta osin mutavelliä. Ja monin paikoin vettä oli niin paljon, että polku muistutti enemmänkin puroa. Vaelluskenkäni ovat kuitenkin palvelleet hyvin. Muiden valittaessa mahdottomuutta saada märkiä kenkiään kuivumaan, minun Hanwagini ovat yhä pysyneet kuivina.
Saavuin shelterille aikaisin, joten saatoin syödä rauhassa ja pujahtaa sitten makuupussiini lukemaan kirjaa. Yritän saada jalkojani hieman palautumaan, koska huomenna on väistämättä edessä noin 15 mailin päivä.