Packraft Basics

For a few years I have been following the adventures of the wilderness guide Jaakko “Korpijaakko” Heikka from his blog and social media. He is especially renowned for his arctic ski expeditions and has among other things skied across the Greenland.

Jaakko has been writing every now and then about packrafting, which can be described as a rubber kayak or a small rubber boat that can be used for white water rafting also. He lured me into this world with the idea of combining hiking and paddling. I have never been that much into kayaking, because those are clumsy things to store and transport. But a packraft – that weights only few kilos – can be easily packed into your backpack.

When Jaakko announced that he was going to be guiding a packraft basics course this summer I knew I just had to go. Hence on a sunny morning in August I headed towards Kotka and to Kultaanranta at the Kymijoki river to be accurate. There was eight of us in our group and I was about to go all the way fanboy as I found out that one of us was Minna, who was member of the Finnish all-female expedition that skied across the Greenland in 2018.

We started by getting to know the rafts and packing them into our backpacks. One packraft weights roughly 2-4 kg (4,5-9 lbs) and takes some space so depending on what other gear one has it can be packed either inside or outside of the backpack. In addition to the raft itself one needs a foldable paddle, life jacket and a helmet when white water rafting.

The actual trip started with a 7 km (4.3 mi) hike upstream. First we cruised along the beaten path, but then we headed into the wilderness, which was actually very welcome change. The forest was full of blue berries and we had to stop every one in a while to eat some.

The original plan was to fill the packrafts and paddle across the Kymijoki to the Kuovinkallio shelter to have lunch. But the weather was such nice that we decided to enjoy the sunshine on the eastern bank of the river, where we filled the rafts.

Paddling on a packraft was surprisingly intuitive and the whole thing felt stable. Though already in the beginning I learnt a lesson how strong even a small current can be, when I drifted apart from others in a place where the river split in two. Luckily we were reunited soon, when the two branches of the river met again.

Our main target was the bit thrilling Martinkoski rapids, which we first assessed from a small island. The water seemed to move at a horrible speed and force. I doubted if I was willing to go through the largest wave and was thinking that I might choose a more calm route through the rapids. Though Jaakko encouraged us by saying that the packraft would handle that big wave well, when going head first. Going side first might topple the raft.

We started to paddle towards the rapids in a line and already hearing the sound of it made my adrenaline levels rise. As we were getting closer the water moved faster, but to my surprise the current wasn’t as fast as I had expected. It’s actually possible to react here. Encouraged by this thought I turned the head towards the big wave. First my raft dived into a big hole in the water and then I was rising up the wave and finally went through it.

Below the rapids our gladly laughing group was gathering and most wanted to go again. So, we once again pulled our packrafts ashore and carried them bit upstream, to get above the rapids. And again we go!

On the second run I headed determinedly to the big wave and went through it without getting much wet. After that a significantly smaller wave threw quite a bit water into my packraft, but luckily the day was warm and it didn’t really matter to get wet.

We continued paddling downstream and met two smaller rapids along the way. At some point I felt more like just enjoying the slow drifting with the stream, but when on a group trip, you can’t leave that much behind.

Eventually we returned to Kultaanranta, where we emptied and dried our packrafts. Jaakko was such a professional and articulate guide that I can warmly recommend his services. He also has a packraft rental, so if you don’t feel like buying one – contact him.

The hike

Total time: 02:30:53

The packrafting

Total time: 02:17:48

Olen jo muutaman vuoden seuraillut eräopas Jaakko “Korpijaakko” Heikan seikkailuja hänen blogistaan ja somekanavistaan. Hän on erityisesti arktisten olojen hiihtovaelluksessa ansioitunut seikkailija, joka on mm. hiihtänyt Grönlannin yli.

Jaakko on kirjoitellut jonkin verran packraftista eli ns. reppulautasta, jota voisi ehkä kuvailla kumikajakiksi tai pieneksi koskikelpoiseksi kumiveneeksi. Hän sai minutkin kiinnostumaan aiheesta, koska ajatus vaeltamisen ja melomisen yhdistämisestä kuulosti houkuttelevalta. Kajakit itsessään eivät ole minua juurikaan kiinnostaneet, koska niiden säilytys on tilaavievää ja kuljettaminen on työlästä. Muutaman kilon packraftin kun voi pakata helposti rinkkaan.

Kun Jaakko ilmoitti järjestävänsä tänä kesänä packraft-peruskurssin niin päätin, että minun olisi ehdottomasti päästävä kokeilemaan tätä lajia. Niinpä suuntasin elokuisena aamuna autoni kohti Kotkaa ja tarkemminottaen Kultaanrantaan Kymijoella. Meitä oli ryhmässä kahdeksan ja meinasin melkein revetä fanipoika-asteelle, kun selvisi yhden heistä olevan vuonna 2018 Grönlannin ylittäneen suomalaisen naisretkikunnan Minna.

Aloitimme tutustumalla lauttoihin ja pakkaamalla ne reppuihimme. Packraft painaa noin 2-4 kg ja vie jonkin verran tilaa, joten muusta varustuksesta riippuu kannattaako se pakata rinkan sisälle vai päälle. Lisäksi mukaan pitää mahduttaa taiteltava mela, pelastusliivit sekä koskia meloessa myös kypärä.

Varsinainen retki alkoi noin seitsemän kilometrin vaelluksella ylävirtaan. Kuljimme osittain polkuja pitkin ja osan matkaa myös umpimetsässä, mikä oli varsin viehättävää vaihtelua. Metsä oli aivan täynnä mustikoita ja pysähtelimme ajoittain syömään niitä.

Alkuperäisenä suunnitelmana oli täyttää lautat ja meloa Kymijoen yli Kuovinkallion laavulle lounastauolle. Kauniissa säässä päätimme kuitenkin pitää tauon joen itäpenkereellä, jossa täytimme lautat.

Melominen packraftilla oli yllättävän intuitiivista ja kulku vakaata. Tosin sain heti alkumatkasta pienen oppitunnin siitä miten voimakas pienenkin näköinen virtaus on, kun ajauduin muista erilleen joen toiseen haaraan. Kohtasimme kuitenkin pian taas haarojen yhdistyessä.

Pääkohteemme oli jännittävän näköinen Martinkoski, jota menimme ensin tutkailemaan pienestä saaresta käsin. Vesi näytti liikkuvan valtavalla voimalla ja nopeudella. Epäilin, etten olisi halukas laskemaan suurimmasta aallosta vaan navigoisin tasaisempaa reittiä. Jaakko tosin rohkaisi meitä, että packraftilla selviäisi oikein hyvin isoimmastakin aallosta, jos siihen menisi keula edellä. Kylki edellä kaatuminen olisi todennäköisempää.

Lähdimme melomaan jonossa kohti kosken kuohuja ja jo sen ääni sai adrenaliinitasot nousemaan. Lähestyessä vesi alkoi liikkua vauhdikkaammin, mutta yllätyksekseni huomasin, ettei virtaus ollut niin nopea kuin se oli sivulta katsoessa vaikuttanut. Tässähän oikeasti ehtii reagoidakin siihen mitä tapahtuu. Tämän ajatuksen rohkaisemana laitoin keulan kohti isointa aaltoa. Lautta sukelsi ensin isoon kuoppaan ja sitten nousin aaltoa ylös ja laskin sen läpi.

Kosken alapäässä iloisesti naurava joukkomme kokoontui ja suurin osa päätti haluta laskea kosken uudestaan. Rantauduimme siis taas saareen, kannoimme packrafteja hieman yläjuoksun suuntaan, jolloin pääsimme kosken yläpuolelle. Uuteen laskuun!

Toisella kerralla suuntasin päättäväisesti isoon aaltoon ja laskin sen läpi suuremmitta roiskeitta. Sen jälkeen kuitenkin huomattavasti pienempi aalto heitti packraftiini melkoisesti vettä, mutta onneksi lämpimänä päivänä tämä ei erityisemmin haitannut.

Jatkoimme melomista virran mukana ja menimme vielä läpi parista pienestä koskesta. Välillä olisi tehnyt mieli jopa jäädä nautiskelemaan vain vedessä virran mukana lipumisesta, mutta ryhmässä liikkuessa täytyy pysytellä muiden mukana.

Palasimme lopulta takaisin Kultaanrantaan, jossa tyhjensimme ja kuivasimme packraftit. Jaakon opastus oli koko reissun ajan ollut hyvin asiantuntevaa ja selkeää, joten voin lämpimästi suositella hänen palvelujaan. Jaakko myös vuokraa packrafteja, joten häneltä voi sellaisen lainata reissua varten, jos ei halua omaan investoida.