Behind the wood shed

Accompanied by a slight rain I headed north from Kuopio to Sorsasalo, which is on the left hand side right after the Kalla bridges. I left my car by a dirt road and walked a short distance in the dark woods to the Sorsasalo goahti – or actually it’s more like a BBQ shed than a goahti. There is parking space right next to the shed, but it is really nicer to walk than drive the road affected by rasputitsa (had to check that one from a dictionary). From the shed opens a beautiful view over the lake Kallavesi. Next to the BBQ shed is a wood shed (that is filled with way too large and hard junks of wood to be chopped with the poor axe) and behind it is a privy. When I walked down to the lake I noticed that this place serves also as a rest stop of a canoeing route.

The BBQ shed doesn’t have any floorboards and the benches are narrow, so I thought I have to sleep on the ground. Luckily I decided to check the privy before I was filling my mattress, because I found out that in the rear part of the wood shed is a small room. The space is approximately 2 x 3 m (6’6″ x 9’10”), sheltered from wind and rain, near the privy and there fits nicely 3 adults (and many more, if you really squeeze).

The rain has picked up, but I stay dry and comfy in my spacious housing. The summer is clearly coming, since the temperature doesn’t drop below 5°C (41°F). I have suffered from headaches after the nights spent outdoors and I think it’s caused by the tightness in my neck and shoulder muscles. That’s why I finally bought a travel pillow and wish for a relaxing night this time.

Pienen tihkusateen saattelemana ajoin tänään Kuopion pohjoispuolelle Sorsasaloon, joka on heti Kallaan siltojen jälkeen lännessä. Jätin autoni hiekkatien varrelle ja kävelin pimeässä metsässä lyhyen matkan Sorsasalon kodalle — tai itseasiassa kyseessä on ennemminkin grillikatos kuin kota. Auton saa parkkiin aivan grillikatoksen viereenkin, mutta kelirikon runtelemaa tietä pitkin on mukavampi kävellä kuin ajaa autolla. Grillikatokselta avautuu kaunis näkymä järvelle. Katoksen vieressä on puuvaja (joka oli täynnä turhan kookasta ja kovaa puutavaraa huonolla kirveellä käsiteltäväksi) ja sen takana huussi. Alas rantaan kävellessäni huomasin, että paikka on kylttien mukaan melontareitin varrella.

Grillikatoksessa on maalattia ja penkit ovat kapeat, joten ajattelin joutuvani tekemään petini suoraan maahan. Kävin onnekseni vilkaisemassa huussia ennen kuin aloin levittää patjaani ja huomasin puuvajan takaosassa olevan pienen huoneen. Noin 2 x 3 m kokoinen tila on hyvin suojassa, lähellä huussia ja nukkumaan mahtuu helposti kolme aikuista (tunkemalla monta enemmän).

Sade on yltynyt hieman aiemmasta, mutta tilavassa yksiössäni säilyy hyvin kuivana. Lämpötila on kylmimmillään 5°C, joten kesää kohti ollaan selvästi menossa. Olen kärsinyt aiempien reissujen jälkeen päänsärystä, joka on ollut seurausta hartioiden jumiutumisesta. Nyt otin mukaani hiljattain ostamani matkatyynyn, joten toivon rennompia unihetkiä.

Stay still for 30 seconds

In the evening me and my friend Dima took my car and headed to southwest from Kuopio, towards Karttula. After a short search in the dark we succeeded to find a narrow dirt road leading to Kivelä goahti, that’s located on a snowmobile trail. Once again there was a shed full of firewood and a privy. I don’t know if all goahtis usually have these. In addition this goahti and privy is accessible for a person using a wheelchair.

We have been enjoying the evening with some sausage and cream liqueur (impeccable combination) and taking long exposure photographs. I’m lucky to have a friend who understands that it’s clearly a good idea to stand completely still for 30 seconds. There is another car near the goahti, but we haven’t seen anyone. They might be doing a longer trek or perhaps there is a bloodthirsty murderer near Karttula…

See Dima’s photos

Lähdimme illalla ystäväni Diman kanssa ajamaan Kuopiosta lounaaseen, kohti Karttulaa. Pienen etsimisen jälkeen löysimme kapean hiekkatien, joka johdatti meidät moottorikelkkareitin varrella sijaitsevalle Kivelän kodalle. Jälleen kerran paikalta löytyi myös puuliiteri ja huussi eli kaikki mukavuudet. En tiedä ovatko kaikki kodat näin hyvin varusteltuja. Tämän lisäksi sekä kotaan että huussiin on esteetön kulku, joten paikka sopii myös pyörätuolilla liikkuvalle.

Ilta on kulunut iloisesti makkaran ja kermaliköörin äärellä (pettämätön yhdistelmä) sekä pitkän valotusajan kuvia ottaen. Onneksi on ystäviä, jotka ymmärtävät miksi on ihan ilmiselvästi hyvä idea seistä 30 sekuntia aivan liikahtamatta. Kodan lähellä on toinenkin auto, jonka omistajista ei ole havaintoakaan. Joko he ovat lähteneet jonnekin pidemmälle retkeilemään tai ehkä Kuopion ja Karttulan välimaastossa liikkuu verenhimoinen kirvesmurhaaja…

Diman valokuvat

Narrow bench and slow connection

After the dusk had turned into darkness, I drove to north from Kuopio planning to find the lean-to at Patteripolku. I really wasn’t sure how succesful my expedition in the dark woods would be, since I’ve never been here before. Luckily I decided to drive a little bit further in order to find a place for my car. I ended up finding the start of Patteripolku (which translates to artillery battery trail) and I found out that it was a nature and culture trail (I don’t know what’s the difference between these two – I think one has info signs about vegetation and the other about historical events).

After a short walk I found the lean-to, that is basically just a place for the campfire. The lean-to had only one narrow bench in it, so it wasn’t actually an ideal place for an overnight stay. Hammock would have been better choice than a mattress. As a outdoor meal I have a Star Wars chocolate egg with me, hence it’s the Palm Sunday (Finns don’t wait until Easter to eat those delicious things). But palms are nowhere to be seen and no signs of daylight saving time (that we call “summertime” in Finnish) either, because it’s snowing. Still the temperature is up to +1°C (34°F). And this time I will keep my feet warm, thanks to the wool socks that my granny made and a sleeping bag that I borrowed from my friend. I’m using Marmot Wave III Long sleeping bag, that is warm enough to sleep wearing soft shell. According to the Finnish standard the internet connection here is rather poor (GPRS or 2G) even though I’m not that far away from town.

Lähdin illan pimennyttyä ajamaan Kuopion pohjoispuolelle tavoitteenani löytää Patteripolun laavu. En ollut käynyt laavulla koskaan aiemmin, joten en tiennyt miten tehtävä pimeässä metsässä onnistuisi. Onnekseni ajoin tietä hieman pidemmälle parkkipaikan löytämisen toivossa, koska löysinkin Patteripolun alun ja samalla selvisi kyseessä olevan luonto- ja kulttuuripolku (en tiedä mikä näiden ero on – toisen varrella on kai kukkatauluja ja toisessa historiatauluja).

Lyhyen kävelyn jälkeen löysin laavulle, joka on pääasiassa nuotiopaikka. Laavu soveltuu yöpymiseen hyvin huonosti, koska sen sisällä on vain hyvin kapea penkki. Riippumaton kanssa pärjäisi paremmin. Evääksi olin ottanut Star Wars -suklaamunan näin palmusunnuntain kunniaksi. Palmuista ei tosin ole tietoakaan eikä juuri alkaneesta kesäajasta, koska lunta sataa. Siitä huolimatta, että lämpötila on noin +1°C. Jaloilla on kuitenkin tällä kertaa lämmin — kiitos mummon tekemien villasukkien ja ystävältäni lainatun makuupussin. Nyt käytössä on siis Marmot Wave III Long, jossa näyttäisi tarkenevan soft shell -vaatteissa. Internetyhteys (suomalaisen standardin mukaan) on yllättävän huono (GPRS tai 2G) vaikka kaupunki ei ole kovin kaukana.

Fight the frostbite

What have I learned about winter camping by now? I wasn’t freezing this time, though I wasn’t actually warm either. So, what did I do differently?

1. I changed the foam mattress to the air mattress – better insulation and less cold from the ground
2. Better layered clothing – three pairs of socks, base layer, sweat pants, t-shirt, fleece, winter jacket and pants (and naturally gloves and a beanie)
3. Warmer sleeping bag and a liner for it – layered clothing and layered sleeping

I still should change my sleeping bag to an actual winter version. When the comfort temperature is nowhere near subzero, I must sleep with all my clothes on. Below there are few more photos from my last trip.

Mitä on tullut opittua talviretkeilystä tähän mennessä? Kuumuudesta ei tarvinnut vieläkään kärsiä, mutta tällä kertaa en sentään palellut. Joten mitä tein eri tavalla?

1. Vaihdoin solumuovipatjan ilmapatjaan – parempi eristyskyky ja vähemmän kylmää maasta
2. Parempi kerrospukeutuminen – kolmet sukat, aluskerrasto, verkkarit, t-paita, fleece ja toppapuku (sekä tietysti hanskat ja pipo)
3. Lämpimämpi makuupussi ja makuupussin lakana – kerrospukeutumista tämäkin

Makuupussi olisi vielä varaa vaihtaa oikeaan kunnolliseen talviversioon. Comfort-lämpötilojen ollessa plusasteikolla joutuu nukkumaan kaikki vaatteet päällä. Tässä vielä muutama kuva viimereissulta.

All about that bass

I decided to take another round with the lean-to in Isosaari for my first part of two nights challenge in March. Last time I had to escape the cold before the dawn. Now that I have better gear with me, I’m trying to make it to the dawn. At the coldest time during the night it should be about -6°C (21°F).

When I was crossing the lake Pitkäjärvi with my grandmother’s kicksled, I heard a weird deep sound. First I thought that it was some noise from the houses nearby, but soon I realised that it was coming from somewhere closer. I stopped to listen to the deep growl, which sounded like there was a distant rave party somewhere. After hearing some small cracks I finally realised that the sound was coming from the ice beneath me. Even though it is subzero during the nights, it’s already pretty warm during the days and it’s melting the ice. It seems like I’m going to listen this bass concert whole night.

Maaliskuun ensimmäisellä two nights -keikalla päätin ottaa revanssin Isosaaren laavun kanssa. Edellisellä kerrallahan jouduin pakenemaan kylmää ennen aamunkoittoa. Nyt hieman paremmin varustautuneena yritän kestää aamuun asti. Yöllä lämpötilan pitäisi laskea kylmimmillään -6°C tasolle.

Ylittäessäni Pitkäjärven jäätä isoäitini potkukelkalla kuulin jostain outoa matalaa ääntä. Luulin sen aluksi tulevan rannalla olevista taloista, mutta pian tajusin äänen tulevan jostain lähempää. Pysähdyin välillä kuuntelemaan syvää murinaa, joka kuulosti siltä kuin jossain kaukana olisi rave-bileet. Pienten rasahdusten myötä ymmärsin viimein äänen tulevan jäästä. Vaikka nyt illalla onkin pakkasta, niin päivisin on ollut melko lämmintä ja jää alkaa pikkuhiljaa halkeilla. Tätä bassokonserttia saa nyt ilmeisesti kuunnella yön läpi.