Day 53: Creeper Trail

20,91 km (13 miles)
485.0 / 2189.8 miles
Lost Mountain Shelter, VA

My morning wasn’t as efficient and quick as I had dreamed. Somehow leaving a city always seems to happen slowly – maybe tent mornings are more routine. I took a letter, a postcard and items I’m sending back to Atlanta to the post office. Normally I’ve gotten good service at the post office, but if Fontana is the winner in friendliness, Damascus is completely at the other end of the scale. The postal worker was frankly rude and seemed bored.

I walked through the city happy with my light pack. Even though the food sack was pretty full again, the summer sleeping bag dropped a kilo [2.2 lbs] from the weight. Once I got on the trail I realized the balance was off. Previously the sleeping bag hanging off the back had balanced things well, but I hadn’t considered this when packing. Now the sleeping bag was inside the pack, and the tent on the outside, quite high. This made the whole set up top heavy, but I didn’t have the energy to unpack the whole thing in the middle of the day. I’ll try to put something heavier on the bottom of the pack tomorrow morning.

The new shoes got my legs full of lactic acid around the ankle and shins [Finnish term used to describe sore muscles after strenuous exercise]. The position of my foot was different somehow, causing the muscles to have to work differently. At first I had to sit to rest my feet, but through the day my muscles started to get used to it. Otherwise the Oboz felt good as I hiked. I got one blister on my pinky toe in the afternoon, but hopefully this is just because they haven’t been broken in.

The trail went along Virginia Creeper Trail on a few occasions today. This bicycle path offered nice bridges and exciting views the rapids along the route. In general even the small streams have swelled with the recent rains, and have strong currents, so one needs to be careful crossing them. On a short stretch of the AT there was a detour, because a part of a bridge had washed out. This is actually the first time I’ve had to hike off the AT. Detours caused by naturally occurring issues are considered part of the AT, though, so even a purist’s view of a through hike isn’t in danger. The total for the day added up to 16 miles, even with the late start, so I have the room to take tomorrow’s uphill session a bit easier. The suspense is in whether I’ll be able to get out of my sleeping bag in the morning in that just-woken-up state – my summer sleeping bag has the zipper on a different side than my winter sleeping bag.

JFRM-2017-04-7484.jpg

JFRM-2017-04-7485.jpg

JFRM-2017-04-7487.jpg

JFRM-2017-04-7490.jpg

JFRM-2017-04-7490.jpg

JFRM-2017-04-7491.jpg

JFRM-2017-04-7492.jpg

JFRM-2017-04-7493.jpg

JFRM-2017-04-7495.jpg

JFRM-2017-04-7498.jpg

JFRM-2017-04-7499.jpg

JFRM-2017-04-7500.jpg

JFRM-2017-04-7505-Pano.jpg

JFRM-2017-04-7508.jpg

Aamuni ei ollut aivan niin tehokas ja ripeä kuin olin unelmoinut. Kaupungista lähteminen tuntuu tapahtuvan aina jotenkin hitaasti – ehkä teltta-aamut ovat rutinoituneenpia. Kävin viemässä postiin kirjeen, kortin ja tavaroita, jotka olin lähettämässä takaisin Atlantaan. Useimmiten olen saanut postissa hyvää palvelua, mutta jos Fontana voitti ystävällisyydessä nii Damascus veti pohjat toisessa päässä. Postisetä oli suoraan sanoen tyly ja kyllästyneen oloinen.

Kävelin kaupungin läpi tyytyväisenä kevyeen reppuuni. Vaikka ruokasäkki oli taas aika täysi niin kesämakuupussi pudotti kilon pois painosta. Polulle päästessäni huomasin kuitenkin repun tasapainotuksen olevan pielessä. Aiemmin repun ulkopuolella roikkunut makuupussi oli tasapainottanut koko massan hyvin, mutta en ollut huomioinut asiaa pakatessani. Nyt makuupussi oli repun sisällä ja teltta ulkopuolella aika korkealla. Se teki koko repun hieman yläpainotteiseksi, mutta en jaksanut kesken päivän purkaa koko sisältöä. Kokeilen ehkä huomenna aamulla sijoittaa jotain painavampaa repun alaosaan.

Uudet kengät saivat päivän alussa nilkan ja säären alueelta lihakset hapoille. Jalkaterän asento oli jotenkin erilainen ja siten lihakset työskentelivät eri tavalla. Jouduin aluksi istahtamaan usein lepuuttamaan jalkoja, mutta päivän edetessä lihakset alkoivat tottua. Muuten Obozit ovat tuntuneet hyvältä vaeltaessa. Yhden rakon sain iltapäivästä pikkuvarpaaseen, mutta tämä toivottavasti johtuu vain vähäisestä sisäänajosta.

Reitti kulki tänään pariin otteeseen Virginia Creeper Trailia pitkin. Tämä polkupyöräreitti tarjosi mukavia siltoja ja jännittäviä näkymiä vieressä virtaavaan koskeen. Ylipäänsä kaikki pienetkin purot olivat sateiden jälkeen paisuneet laajoiksi ja voimakkaasti virtaaviksi, joten ylitysten kanssa sai olla varovainen. Pieneltä pätkältä AT:lle oli tehty kiertoreitti, koska yksi silta oli huuhtoutunut pois. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun olen joutunut vaeltamaan muualla kuin AT:lla. Luonnonilmiöiden takia tehdyt kiertotiet katsotaan kuitenkin virallisesti osaksi AT:ta, joten puritistienkaan läpivaellus ei ole uhattuna. Päivän saldoksi tuli myöhäisestä startista huolimatta lähes 16 mailia, joten minulla on varaa ottaa huomisen ylämäkisessio vaikka hieman rauhallisemminkin. Jännitysmomenttina on pääsenkö aamulla unisena ulos makuupussista – kesämakuupussissani kun näemmä on vetoketju eri puolella kuin talvimakuupussissa.

Map

Total time: 09:05:18

Days 51-52: Double Zero in Damascus

0 km (0 miles)
469.3 / 2189.8 miles
Hikers Inn, Damascus, VA

After a two week stretch of hiking I decided to take two zero days. In addition to physical recuperation I had to take care of a few practical errands, such as checking my tax return. I also needed new shoes as the Salomon Speedcross 3s had started pressing painfully on my right heel.

Damascus is a hiker town and while it is small it has well equipped outfitters. Even shoes to fit my tiny foot were available. The upcoming miles will be collected on Oboz Sawtooth hiking shoes. The low top shoe is partially leather and partially fabric, and the sole is robustly patterned. I hope these characteristics will offer the breathability and traction I’m looking for.

The AT is a place of surprising meetings, and one of these occurred at Hikers Inn where I’m staying. At the same location were Sandy and Amy from Charlotte (aka Headlights and Taillights) who were there for a biking weekend. We got to talking when I arrived in town, and I also ran into them at Bobo’s for dinner and Mojo’s for breakfast. The fantastic pair ended up taking me, Scoop, and Four Wheel Drive to the store by car, and then we all decided to go to dinner together. Goose and Andes also joined our jolly group. This morning before I left Sandy and Amy insisted on buying me breakfast. The good spirits and mood of these women was so contagious, that they will leave an indelible memory.

I’ve been satisfied with my decision to take two zeros. My feet have had a chance to come back from their ordeals, and the weather has not been hike-friendly. Especially today it has poured rain all day. The weather should be clearing up bit by bit tomorrow though. I’m excitedly waiting to start hiking again. I have new shoes on my feet, and got my summer sleeping bag in the mail, as well as short-sleeved shirts. Also the state of Virginia intrigues me in some strange way. It won’t let me off easy though, because soon I will be faced with the state’s highest peak, Mount Rogers.

JFRM-2017-04-7478.jpg

JFRM-2017-04-7479.jpg

JFRM-2017-04-7482.jpg

Kahden viikon vaellusrupeaman jälkeen päätin viettää kaksi lepopäivää. Fyysisen palautumisen lisäksi hoidettavana oli tavallisesta poikkeavia käytännön asioita kuten veroilmoituksen tarkistaminen. Tarvitsin myös uudet kengät, koska käytössä olleet Salomon Speedcross 3 -polkujuoksulenkkarit olivat alkaneet painaa oikeaa kantapäätä kivuliaasti.

Damascus on vaeltajakaupunki ja pienestä koostaan huolimatta täältä löytyy hyvinvarusteltuja ulkoiluliikkeitä. Jopa pieneen käpälääni sopivan kokoisia kenkiä oli saatavilla. Seuraavaksi maileja lähdetään siis kalastamaan Oboz Sawtooth -vaelluskengillä. Matalan mallin kenkä on osittain nahkaa ja osittain kangasta sekä pohja on vahvasti kuvioitu. Toivon näiden ominaisuuksien tarjoavan kaipaamaani hengittävyyttä ja pitoa.

AT on yllättävien kohtaamisten paikka ja yksi tällainen tapahtui yöpaikassani Hikers Innissä. Samassa majapaikassa olivat pyöräilyviikonloppua viettämässä Charlottesta tulleet Sandy ja Amy (tai Headlights ja Tail Lights). Ajauduin keskustelemaan heidän kanssaan saavuttuani kaupunkiin ja törmäsimme toisiimme sekä illallisella Bobo’sissa että aamiaisella Mojo’sissa. Mainio parivaljakko päätyi käyttämään minut, Scoopin ja Four Wheel Driven autolla kaupassa sekä päätimme mennä yhdessä illalliselle. Myös Goose ja Andes liittyivät hilpeään seurueeseemme. Tänään aamulla ennen lähtöään Sandy ja Amy vaativat saada tarjota minulle aamiaisen. Näiden naisten hyvä meininki ja iloinen mieli oli niin tarttuvaa, että heistä jää aivan erityinen muisto.

Olen ollut tyytyväinen päätökseeni pitää kaksi lepopäivää. Jalkaterät ovat saaneet palautua viimepäivien kovista koettelemuksista ja sää ei ole suosinut vaeltamista. Erityisesti tänään vettä on satanut kaatamalla koko päivän. Sään pitäisi kuitenkin alkaa huomenna pikkuhiljaa muuttua parempaan päin. Odotan myös mielenkiinnolla vaelluksen jatkamista. Jalassa ovat uudet kengät ja sain postissa kesämakuupussin ja lyhythihaiset paidat. Lisäksi Virginian osavaltio kiehtoo minua jollain kummallisella tavalla. Helpolla se ei kuitenkaan tule päästämään, koska pian on edessä osavaltion korkein vuori Mount Rogers.

Day 50: TN-VA

24,53 km (15.2 miles)
469.3 / 2189.8 miles
Hikers Inn, Damascus, VA

Apparently I attract snakes, because in the morning as I was figuring out the ropes for my food sack I noticed a snake by my feet. This one was very small, though, and I thought at first that it was a worm. It had rained overnight, but as I was packing up around seven the sun was out.

I had only hiked a few miles when there was past through hikers offering trail magic. The breakfast gathered from the last of my food got welcome supplementation from hot dogs, fried eggs, fruit, and cola. Part of the group said they were going to start a PCT through hike in about a week.

The first good rain shower came as I was still enjoying trail magic, but it wasn’t going to be the last. As I continued on I got to constantly take off and put on my rain gear, because intermittently it rained cats and dogs. On the other hand when it wasn’t raining it was so hot it wasn’t feasible to sweat in the rain jacket. The drastic changes between hard rain and sauna-like hot humidity felt very weird to someone used to a more moderate weather pattern.

My approximately 16-mile day was mainly downhill, but I couldn’t keep up the pace that I wanted, because the Croc on my other foot was slipping in the mud. I crossed the Tennessee-Virginia border in the afternoon. Virginia is the longest state on the AT at about 500 miles, so the next border crossing is over a month away.

I arrived in Damascus with excited anticipation after five. The AT goes through this small town and is known for its hiker friendliness. I had reserved a spot for myself at Hikers Inn, which turned out to be an awesome choice. The place which is run by Paul – who hails from Belgium – and his wife keep the place very clean, functional, and comfortable. I had dinner a few blocks away at Bobo McFarland’s and the chicken pasta and cheese cake served alongside country karaoke didn’t leave me wanting anything but to be able to crash into bed.

JFRM-2017-04-7452.jpg

JFRM-2017-04-7453.jpg

JFRM-2017-04-7454.jpg

JFRM-2017-04-7455.jpg

JFRM-2017-04-7456.jpg

JFRM-2017-04-7459.jpg

JFRM-2017-04-7462.jpg

JFRM-2017-04-7463.jpg

JFRM-2017-04-7464.jpg

JFRM-2017-04-7468.jpg

JFRM-2017-04-7469.jpg

Ilmeisesti vedän käärmeitä puoleeni, koska aamulla selvitellessäni ruokasäkkini narua huomasin jalkojeni juuressa käärmeen. Tämä oli tosin aivan pieni ja luulin sitä ensin madoksi. Yöllä oli satanut vettä, mutta pakatessani tavaroitani seitsemän maissa sää oli poutainen.

En ehtinyt vaeltaa kuin ehkä mailin, kun tienristeyksessä tuli vastaan trail magicia järjestäviä entisiä läpivaeltajia. Viimeisistä ruuista kokoamani aamupala sai tervetullutta vahvistusta hot dogeista, paistetuista kananmunista, hedelmistä ja colasta. Osa porukasta kertoi aloittavansa PCT:n läpivaelluksen noin viikon päästä.

Ensimmäinen kunnon säderyöppy tuli nauttiessani vielä trail magicista, mutta se ei jäänyt viimeiseksi. Jatkaessani matkaa sain aina välillä pukea ja riisua sadevaatteet, koska vettä tuli hetkittäin kaatamalla. Ja toisaalta sateen tauotessa oli niin lämmin, ettei sadetakissa kannattanut hikoilla. Raju vaihtelu kovan sateen ja saunamaisen kuuman kosteuden välillä tuntui maltillisempaan sään liikehdintään tottuneelle kummalliselta.

Noin 16 mailin päivä oli suurelta osin alamäkeä, mutta en voinut edetä haluamallani vauhdilla, koska toisessa jalassa oleva Crocsi luisti mutaisella polulla. Ylitin iltapäivällä Tennesseen ja Virginian osavaltioiden rajan. Virginia on yli 500 mailillaan AT:n pisin osavaltio, joten seuraava on edessä vasta yli kuukauden päästä.

Saavuin viiden jälkeen mielenkiinnolla odottamaani Damascukseen. AT kulkee tämän pikkukaupungin läpi ja paikka on tunnettu vaeltajaystävällisyydestään. Olin varannut itselleni yöpaikan Hikers Innistä, joka osoittautui loistovalinnaksi. Belgialaislähtöisen Paulin ja hänen vaimonsa pitämä majapaikka on erittäin siisti, toimiva ja tunnelmallinen. Kävin illallisella parin korttelin päässä Bobo McFarland’ssa ja country-karaoken säestyksellä nautittu kanapasta ja juustokakku eivät jääneet kaipaamaan muuta kuin rojahtamista sänkyyn.

Map

Total time: 09:24:43