Day 15: St. Patrick’s Day

22,78 km (14.2 miles)
131.1 / 2189.8 miles
Wesser Bald Shelter, NC

I’m listening to the creaking of the day. The frame of my backpack creaks, my hiking boots creak, and the burnt or otherwise rotted trees creak ominously in the wind. But occasionally when stopped one can hear complete silence. And that is a very satisfying experience.

I would have liked to listen to music or an audiobook today, too, but the headphone cord problems I mentioned yesterday were not allowing that. Luckily my trusty one-woman support team in Georgia took care of the situation before I even got a chance to ask, and a new extension piece will be waiting for me in Fontana. On a beautiful day the recorded audio entertainment isn’t as important, but in less ideal weather or on a tough day it is oddly helpful.

The morning started out rainy, but luckily the drizzle stopped almost immediately, and as the day progressed even the sun peeked out occasionally. The first hill of the morning felt as though it wouldn’t be conquered, and my faith in myself was near running out. But about half way up the hiking machine kicked in again, and I got to my destination. I did about 16 miles, which is the longest thus far – and my legs feel it. Tomorrow morning’s forecast calls for rain, so I thought I would rest a little longer and keep my distance a bit more subdued. Along the way I will also pass Nantahala Outdoor Center, or NOC, where I planned to visit.

People across the USA are celebrating St. Patrick’s day today. On the AT the evidence of this Irish party showed up in the form of two hikers wearing orange fake beards. I won’t be holding any special parties in my green tent though.

JFRM-2017-03-6573.jpg

JFRM-2017-03-6574.jpg

JFRM-2017-03-6575.jpg

JFRM-2017-03-6576.jpg

JFRM-2017-03-6577.jpg

JFRM-2017-03-6578-Pano.jpg

JFRM-2017-03-6586-Pano.jpg

JFRM-2017-03-6588-Pano.jpg

JFRM-2017-03-6591.jpg

JFRM-2017-03-6592.jpg

JFRM-2017-03-6593.jpg

JFRM-2017-03-6594.jpg

JFRM-2017-03-6595.jpg

JFRM-2017-03-6596.jpg

JFRM-2017-03-6598.jpg

JFRM-2017-03-6599.jpg

JFRM-2017-03-6600.jpg

JFRM-2017-03-6601-Pano.jpg

JFRM-2017-03-6604.jpg

JFRM-2017-03-6605.jpg

Kuuntelen päivittäin natinaa. Rinkan runko natisee, vaelluskengät natisee ja palaneet tai muuten lahot puut natisevat tuulessa uhkaavasti. Mutta toisinaan pysähtyessä saattaa kuulla täydellisen hiljaisuuden. Ja se on hyvin tyydyttävä kokemus.

Tänään olisin mielelläni kuunnellut myös musiikkia tai äänikirjaa, mutta eilen mainitsemani kuulokejohto-ongelmat eivät tätä tällä hetkellä salli. Onneksi kuitenkin aina luotettava yhden naisen huoltojoukkoni Georgiasta järjesti asian ennen kuin osasin pyytääkään ja Fontanassa minua odottaa uudet kuulokejohdot. Kauniina päivinä audioviihteellä ei ole niin merkitystä, mutta huonolla säällä tai raskaana päivänä se auttaa kummasti.

Aamu alkoi sateisena, mutta onneksi pieni tihku loppui melkein heti lähdettyäni vaeltamaan ja päivän myötä aurinkokin tuli välillä esiin. Aamun ensimmäinen ylämäki ei meinannut taittua millään ja usko meinasi välillä loppua. Päivän puolessa välissä kuitenkin vaelluskone lähti taas käyntiin ja pääsin tavoitteeseeni. Tein noin 16 mailin päivän, mikä on pisin tähän mennessä – ja siltä tuntuu kyllä jaloissakin. Huomiseksi on luvattu aamuksi sadetta, joten ajattelin lepääväni hieman pidempään ja ottavani maltillisemman päivämatkan. Matkan varrelle osuu myös Nantahala Outdoor Center eli NOC, jossa ajattelin pistäytyä.

Yhdysvaltalaiset juhlivat tänään St. Patrick’s Dayta eli Pyhän Patrickin päivää. Erityisesti irlantilaistaustaisten juhla näkyi AT:lla sen verran, että tapasin kaksi oransseihin tekopartoihin sonnustautunutta vaeltajaa. Vihreässä teltassani ei kuitenkaan vietetä tänään sen kummempia juhlallisuuksia.

Map

Total time: 09:30:33

Day 14: Wayah Crest

14,94 km (9.3 miles)
115.3 / 2189.8 miles
Wayah Crest picnic area, NC

Before leaving Franklin I got a ride with some other hikers once more to the post office and grocery store. I had received a supply box from Noora, but I sent it on to Fontana. An unopened package can be forwarded for free.

In the last few days I’ve been fighting with my headphones, and thought they had broken, but when I tested out new headphones today the problem continued. I’ve determined that the headphone adapter for my Lifeproof case is defective, and the headphones don’t work because of that. Fiddling with such small, but important to me, things while hiking is a little frustrating.

I took an affordable three dollar shuttle from Macon County Transit back to Rock Gap, and started racking up miles again. My legs were like new after a rest day, and progress was remarkably easy. I met a trail crew for the first time on the way: a group of local college students were out with hoes refreshing the trail surface. As I approached the call of “Hiker!” ran through the group and I passed the group feeling quite regal as they paused their work.

I swung by Siler Bald Shelter, but on the shady side of the valley was surprisingly cold, and the place was not inviting. Today it feels quite summer-like on the sunny slopes, while the shadows still hold snow and winter. So I walked a few miles further and met two hikers who had set up at a picnic area. The place was very nice and sunny, so I ended up being their tent neighbors.

JFRM-2017-03-6552.jpg

JFRM-2017-03-6553.jpg

JFRM-2017-03-6554.jpg

JFRM-2017-03-6555.jpg

JFRM-2017-03-6558.jpg

JFRM-2017-03-6564.jpg

JFRM-2017-03-6568.jpg

JFRM-2017-03-6569.jpg

JFRM-2017-03-6570.jpg

Ennen Franklinista lähtöä pääsin toisten vaeltajien kyydissä vielä käymään postissa ja ruokakaupassa. Olin saanut Nooralta varustepaketin, mutta lähetin sen eteenpäin Fontanaan. Avaamattoman paketin kun voi onneksi pistää eteenpäin ilmaiseksi.

Olen lähipäivinä taistellut kuulokkeideni kanssa ja luulin niiden hajonneen, mutta koeajaessani tänään uusia kuulokkeita ongelmat jatkuivat. Tulin siihen tulokseen, että Lifeproof-kännykkäkoteloni vaatima kuulokejohdon jatkopala on viallinen ja sen takia kuulokkeet eivät toimi. Tällaisten pienten, mutta itselle tärkeiden asioiden kanssa askartelu on vaeltaessa hieman turhauttavaa.

Pääsin Macon County Transitin edullisella, kolmen dollarin, shuttlella takaisin Rock Gapiin ja sain taas alkaa nielemään maileja. Jalat olivat lepopäivän jälkeen kuin uudet ja kulku oli hämmentävän helppoa. Tapasin matkan varrella ensimmäistä kertaa reitin kunnostajia: paikallisen collegen opiskelijat olivat kuokan varressa uudistamassa polun pohjaa. Tullessani kohdalle kulki joukon läpi ilmoitus: “Hiker!” Ja kuljin jokseenkin kuninkaallisen tuntuisesti kuokinnan tauottaneen joukon ohi.

Kävin pyörähtämässä Siler Bald Shelterillä, mutta mäen varjopuolen laaksossa oli yllättävän kylmä eikä paikka houkutellut. Tänään on ylipäänsä ollut aurinkoisilla rinteillä ihan kesäkeli ja varjossa lunta ja talviolosuhteet. Niinpä kävelin pari mailia pidemmälle ja kohtasin kaksi picnic-paikalle leiriytynyttä vaeltajaa. Paikka oli todella mukava ja aurinkoinen, joten päädyin heidän telttanaapurikseen.

Map

Total time: 05:26:29

Day 13: Zero in Franklin

0 km (0 miles)
105.8 / 2189.8 miles
Sapphire Inn, Franklin, NC

After walking for a hundred miles I decided to have my first planned zero. Stopping seemed strange when I had gotten into a daily rhythm of walking. I constantly have the feeling that I should be going somewhere. 

Well, I went enough of somewhere that I took care of some practical things, like many other hikers. I went to a laundromat for the first time in my life, replenished my food stores, purchased merino wool base layer pants, and stopped at the post office. I had thought I’d be fine with standard underwear, but since the weather has been cold and wet, I find myself needing a pair for hiking, and a second (dry) pair for sleeping in. The other tweak in my gear happened at the post office, I sent away my Jetboil. I’ve found myself wanting food now instead of in a bit at the end of my hiking days, and at that point the temperature of the food is irrelevant. So I’ve decided to try witching to cold food for hiking days, and warm meals only when I stop in civilization. 

Today I also went out for beers with other hikers for the first time – in a bar attached to an outdoor gear store of course. A few hikers also came with me to share some leftover pizza in my motel room. Tomorrow I will be returning to the woods, and start walking toward my next pit stop, which is most likely the dam city of Fontana.

JFRM-2017-03-6546.jpg

JFRM-2017-03-6547.jpg

JFRM-2017-03-6548-Pano.jpg

Sadan mailin kävelyn jälkeen päätin pitää suunnitellusti ensimmäisen zeron eli lepopäivän. Paikalleen pysähtyminen tuntuu varsin kummalliselta, kun on päässyt päivittäiseen kävelemisen rytmiin. Kokoajan tuntuu, että eiköhän tästä voisi jo mennä jonnekin.

No, sen verran menin jonnekin, että hoidin käytännön asioita, kuten monet muutkin vaeltajat. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa pesemässä pyykkiä kolikkopesulassa, täydensin ruokavarastoja, ostin toiset merinovillaiset pitkät alushousut sekä asioin postissa. Olin ajatellut pärjääväni yksillä pitkillä alushousuilla, mutta säiden ollessa toisinaan kylmät ja kosteat, on pakko varautua pitämään yksi pari vaeltamista varten ja toinen (kuiva) pari nukkumista varten. Toinen varustehienosäätöni tapahtui postissa eli lähetin Jetboil-retkikeittimeni pois. Olen huomannut haluavani vaelluspäivän päätteeksi ruokaa mielummin heti kuin kohta, ja siinä vaiheessa aterian lämpötilalla ei ole väliä. Niinpä kokeilen nyt siirtyä ns. kylmäruokaan vaelluspäivien osalta ja syödä lämpimiä aterioita vain kaupungissa käydessä.

Tänään tuli käytyä myös ensimmäistä kertaa oluella muiden vaeltajien kanssa – loogisesti ulkoiluliikkeen yhteydessä olevassa baarissa. Pari vaeltajaa tuli illalla vielä jakamaan pizzan jämät kanssani motellihuoneeseeni. Huomenna suuntaan takaisin metsään ja lähden tarpomaan kohti seuraavaa tankkauspistettä, joka on luultavammin patokaupunki Fontana.

Day 12: Franklin

4,84 km (3 miles)
105.8 / 2189.8 miles
Sapphire Inn, Franklin, NC

I had listened to the rain drops on my tent overnight and assumed it had rained outside. Getting up after a cool night I noticed instead that my tent was covered with snow again. No help for it but to repeat the routine from the last two mornings: shaking out the snowy tent inside and out, quick pack-up, and breakfast while hiking.

I planned to hike 7 miles to Winding stair Gap, but when I finally got a hold of a hostel in Franklin, Gooder Grove, the owner promised me through the poor connection to come pick me up in Rock Gap. This left my daily total at three miles. Gooder Grove was full of many other hikers who had stopped in Franklin to wait for the weather to warm up. The owner dropped me off at Sapphire Inn, though, where I settled in.

The plan now is to have a zero day in Franklin and continue on from Rock Gap on Thursday. To stop for an entire day after a hike of over 100 miles feels very strange, but I have a feeling my muscles will appreciate the break.

I went to replenish my food supplies at Dollar General, and ate dinner in the fantastic Mexican restaurant next door, Mi Casa, with some other hikers. Frankly I am a little worried about this style of stuffing my face that is completely strange to me. I have never eaten so quickly, but I’m trying to convince myself that my body is just trying to correct the energy deficit it has acquired while hiking.


JFRM-2017-03-6537.jpg

JFRM-2017-03-6538.jpg

JFRM-2017-03-6539.jpg

JFRM-2017-03-6541.jpg

JFRM-2017-03-6542.jpg

JFRM-2017-03-6543.jpg

JFRM-2017-03-6545.jpg

Olin kuunnellut yön aikana teltan katon ropinaa ja olettanut ulkona satavan vettä. Viileän yön jälkeen noustuani huomasin kuitenkin telttani olevan taas lumen peitossa. Ei auttanut muu kuin ottaa kahden edellisen aamun rutiinit käyttöön: teltan puistelu lumesta sisä- ja ulkokautta, nopea pakkaus ja aamupala vaeltaessa.

Suunnittelin vaeltavani 7 mailia Winding Stair Gapiin, mutta saatuani viimein yhteyden franklinilaiseen hostelliin, Gooder Groveen, lupasi omistaja heikon kuuluvuuden yli tulla hakemaan minut Rock Gapista. Päivän vaellus jäi siten kolmeen mailiin. Gooder Grove oli täynnä monien vaeltajien jäätyä Frankliniin odottamaan sään lämpenemistä. Sain kuitenkin omistajalta kyydin Sapphire Inniin, jonne majoittauduin.

Tarkoituksena on nyt pitää zero eli lepopäivä Franklinissa ja jatkaa Rock Gapista eteenpäin torstaina. Pysähtyminen kokonaiseksi päiväksi tuntuu oudolta yli 100 mailin vaeltamisen jälkeen, mutta uskon lihasten arvostavan lepoa.

Kävin hankkimassa täydennystä ruokavarastoihin Dollar Generalista sekä syömässä naapurin erinomaisessa meksikolaisessa Mi Casassa muiden vaeltajien kanssa. Olen suoraansanoen hieman huolissani tästä minulle täysin vieraasta mättötahdista. En ole koskaan syönyt tällä tavalla, mutta yritän vakuutella kehon vain täyttävän vaeltaessa tullutta energiavajetta.

Map

Total time: 01:48:34

Day 11: Albert Mountain

21,35 km (13.3 miles)
102.3 / 2189.8 miles
Long Branch Shelter, NC

My shoes had frozen to the grown. The hose from my water bladder had frozen through. The bandana I had hung up to dry was an icicle.

I packed my things quickly as the sun rose and decided to eat on the run once I got under way. It was too cold to hang around sitting on the ground. The snowy ground from last night was now frozen and I had to put quite an effort into yanking out the tent stakes. I kept myself moving and reminded myself that the sun and moving downhill would warm me up quickly.

I started decending Standing Indian Mountain and managed to get the mouthpiece off the hose. I put it into my mouth for a while as I hiked, and was able to thaw it. The hose had also thawed enough by this time that I could get the water to move. Issues with freezing are the reason why I haven’t cared for bladder systems for water, but apparently a little creativity can deal with situations like this.

The icy ground moved muddy as the day passed, and I decided to try for a 15-mile day thanks to my early start. Toward the tail end I had to cross Albert Mountain, the southern slope of which was the steepest ascent to date. A little scrambling nothing technically difficult, but physically demanding with a full pack. There was a fire lookout tower at the top, but it was closed. I walked the gentle slope down to Long Branch shelter, and just got my tent up before it started to train. I ended the day with a total of about 100 miles on the AT, so I was very pleased with my achievement.


JFRM-2017-03-6517.jpg

JFRM-2017-03-6518.jpg

JFRM-2017-03-6521-Pano.jpg

JFRM-2017-03-6525.jpg

JFRM-2017-03-6526.jpg

JFRM-2017-03-6527.jpg

JFRM-2017-03-6528.jpg

JFRM-2017-03-6529.jpg

JFRM-2017-03-6531.jpg

JFRM-2017-03-6534.jpg

Kengät olivat jäätyneet maahan kiinni. Juomarakon letku oli jäätynyt umpeen. Kuivumassa roikkunut bandana oli jäätynyt puikoksi.

Pakkasin tavaroita vauhdilla auringon noustessa ja päätin syödä aamupalan lennossa päästyäni liikkeelle. Oli liian kylmä jäädä istuskelemaan. Illalla luminen, mutta sula maa oli nyt jäässä ja teltan kiiloja sai kiskoa irti ihan tosissaan. Pidin itseni liikkeessä ja muistutin itselleni, että sekä aurinko että alaspäin eteneminen lämmittäisivät varsin pian.

Lähdin laskeutumaan Standing Indian Mountainilta ja sain irroitettua juomaletkun venttiilin. Pidin sitä jonkin aikaa suussani vaeltaessani ja sain sen sulamaan auki. Sillä aikaa myös letku oli sulanut tarpeeksi, että sain veden kulkemaan läpi. Jäätymisongelmien takia en aiemmin pitänyt juomarakoista, mutta näemmä näistäkin tilanteista selviää luovuudella.

Jäinen maa muuttui päivän myötä mutaiseksi ja päätin aikaisen startin ansiosta yrittää noin 15 mailin päivää. Loppusuoralla piti ylittää vielä Albert Mountain, jonka eteläpuoli oli reitin tähänastisista rinteistä jyrkin. Pientä skrämbläämistä, ei teknisesti vaikeaa, mutta repun kanssa fyysisesti raskasta. Vuoren päällä oli palotorni, mutta se ei ollut auki. Kävelin loivaa rinnettä alas Long Branch Shelterille asti ja ehdin juuri pystyttää teltan, kun sade alkoi. Päivän päätteeksi mailisaldo AT:lla päätyi hieman yli sadan, joten olin aika tyytyväinen saavutukseeni.

Map

Total time: 08:34:38