Day 141: Mount Race

21,94 km (13.6 miles)
1522.9 / 2189.8 miles
Stealth campsite, MA

https://youtu.be/Vjk36Xxw3d4

I had planned to try for a possible 20 mile day. What I had forgotten in this was that I had never done a day this long by planning it. They’ve always just come with the hiking flow.

The day’s first climb was to Mount Race. From the cliff on its summit opened a beautiful view to the valley, and the AT followed this edge for some way. Then downhill and next a climb to Mount Everett. As Rob had told me yesterday, this mountain’s parking lot really did have large tanks of ice cold water for hikers.

As I descended into the valley I pondered that I really wouldn’t make it to the planned shelter in daylight. There wasn’t any official campground before the shelter 14 miles away. I came to the conclusion that I would climb the hill, on the north side of which the shelter was, and find some place to camp in the woods before dark.

On the bottom of the valley the AT travelled in very level terrain for several miles. The sun was warm, and I hoped as I sweat that I would encounter trail magic in the form of something to drink. Well, first at the edge of a field there was a pile of water pitchers, from which I filled my own bottle. As I crossed the road going to Sheffield and Great Barrington I saw a cooler on the AT. My wish came true when under the lid I discovered a pile of soda and beer cans. When it comes to beers I’m usually very selective, but right now quality was completely meaningless. I sat on the cooler satisfied to drink what a friend had described as bottom of the barrel, PBR.

Refreshed I started to climb June Mountain and met the southbound headed hiker NOBO the SOBO. He said there were nice spots to pitch my tent a bit further and I advertised the trail magic at the intersection, which cheered him immensely.

The tip I received proved true and a little way up as the slope started to even out I found potential campsites. As I was checking them out a local man walking his dog along the AT appeared. I knew the road, and thus people, to be quite near, so I asked him if it would be bothersome for me to camp here. The man said it didn’t bother him one bit and said he often saw tents in that spot. So I found an empty spot among the large mushrooms and set up my green home in the woods.

JFRM-2017-07-9759-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9764.jpg
JFRM-2017-07-9765.jpg
JFRM-2017-07-9766.jpg
JFRM-2017-07-9767.jpg
JFRM-2017-07-9768.jpg
JFRM-2017-07-9770.jpg
JFRM-2017-07-9771-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9775.jpg

Olin suunnitellut yrittäväni mahdollisesti 20 mailin päivää. Se, minkä olin tässä asiassa unohtanut, oli että en ollut koskaan tehnyt yhtään pitkää päivää suunnittelemalla sitä. Ne ovat aina vain tulleet hyvän vaellusflown myötä.

Päivän ensimmäinen nousu oli Mount Racelle. Sen laella olevalta jyrkänteeltä tarjoutui hieno näköala laaksoon ja AT kulki jonkin matkaa pitkin tätä reunaa. Sitten alamäkeen ja seuraavaksi nousu Mount Everettille. Kuten Rob oli eilen kertonut, tämän vuoren jälkeen olevalla parkkipaikalla todellakin oli isot tankit jääkylmää vettä vaeltajille.

Laskeutuessani alas laaksoon pohdin, että en kyllä ehtisi päivänvalon turvin suunnittelemalleni shelterille millään. Mitään muutakaan virallista teltta-aluetta ei shelteriä edeltävän 14 mailin pätkällä ollut. Tulin siihen tulokseen, että nousisin mäelle, jonka pohjoispäässä shelter olisi ja etsisin jonkun telttapaikan metsästä ennen pimeää.

Laakson pohjalla AT kulki hyvin tasaisessa maastossa useamman mailin. Aurinko lämmitti ja toivoin hikoillessani, että vastaan tulisi trail magicia juomisen muodossa. No, ensin erään pellon reunalla näkyi läjä vesikannuja, joista täytin oman pulloni. Ylittäessäni Sheffieldiin ja Great Barringtoniin vievän tien näin AT:lla kylmälaukun. Toiveeni toteutui, kun kannen alta paljastui läjä limppari- ja oluttölkkejä. Olen yleensä oluiden suhteen hyvin valikoiva, mutta nyt laatu oli täysin yhdentekevää. Istuin tyytyväisenä coolerin päälle juomaan erään ystäväni tynnyrinpohjallisiksi kuvailemaa PBRää.

Virkistäytyneenä lähdin nousemaan June Mountainia ylös ja tapasin matkalla etelään suuntaavan vaeltajan NOBO the SOBOn. Hän kertoi vähän matkan päässä löytyvän hyviä telttapaikkoja ja minä puolestani mainostin hänelle tienristeyksessä olevaa trail magicia, mistä hän ilahtui valtavasti.

Saamani vinkki oli oikea ja pienen matkan päästä ylämäen tasoituttua löytyi potentiaalisia telttapaikkoja. Katsastaessani niitä ilmestyi AT:a pitkin paikallinen mies ulkoiluttamassa koiriaan. Tiesin tien, ja siten ehkä myös asutuksen, olevan melko lähellä ja kysyin häiritseekö häntä jos telttailen täällä. Mies sanoi, ettei asia häntä haitannut millään muotoa ja kertoi useinkin näkevänsä kyseisellä paikalla ihmisten telttoja. Niinpä etsin kookkaiden sienien välistä tyhjän kohdan ja jälleen kerran pystytin vihreän asuntoni metsään.

Map

Total time: 10:48:59

Day 140: CT-MA

14,36 km (8.9 miles)
1507.7 / 2189.8 miles
Laurel Ridge Campsite, MA

https://youtu.be/oom4lxsTjRU

I had planned to sleep in peace in the morning and leave without hurry. I got greek yogurt and orange juice for breakfast from LaBonne. How luxurious can things like this feel.

I said good bye to sweet Vanessa and headed back on the AT around noon. I had planned to aim for a shelter 12 miles away, but in truth I had not considered whether this would be a realistic goal considering my late start.

I only got to the next intersection – where in fact was the marker for 1500 miles – when trail magic appeared. Former hostel owner Rob had loaded his Casper the Friendly Ghost decorated van with sodas, bagels, and other small treats for hikers. I had eaten well, of course, but one doesn’t pass good trail magic, and Rob was nice to chat with. He also knew good tips about the section ahead of me. He knew among other things that the parking lot on the north side of Mt Everett had cold water. A local older woman apparently goes every morning to leave jugs of ice water for hikers.

The climb from Salisbury was steep in parts. When I got on top of another Bear Mountain I saw thunder clouds around the area and widespread rain in the valley. The rain didn’t really come over me at any point though.

As I came down the hill I was once again at a state line, as moved from Connecticut to Massachusetts. Near the border the AT follows Sage’s Ravine. This river in a gorge is known as a good place to swim. In at least one spot there’s a pocket where the current is gentler. I wasn’t quite so hot though that I wanted to go swimming.

Pretty soon my plan to reach the shelter 12 miles away became unrealistic. I had left so late and spent a bit of time enjoying trail magic, so getting to the shelter would have required hiking in the dark. I decided I would rather end the day short and set up at Laurel Ridge Campsite. I pondered that I might be able to patch my bad miles total by trying for a 20 mile day. Mañana.

JFRM-2017-07-9725-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9728.jpg
JFRM-2017-07-9729.jpg
JFRM-2017-07-9730.jpg
JFRM-2017-07-9731-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9735.jpg
JFRM-2017-07-9736.jpg
JFRM-2017-07-9737.jpg
JFRM-2017-07-9739.jpg
JFRM-2017-07-9740-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9749.jpg
JFRM-2017-07-9752.jpg
JFRM-2017-07-9754.jpg
JFRM-2017-07-9756.jpg
JFRM-2017-07-9757.jpg

Olin päättänyt nukkua aamulla rauhassa ja tehdä lähtöä ilman kiirettä. Hain aamupalaksi kreikkalaista jogurttia ja appelsiinimehua LaBonnesta. Miten luksukselta tällaiset asiat voivatkaan tuntua.

Hyvästelin sympaattisen Vanessan ja lähdin takaisin AT:lle puolen päivän aikoihin. Olin ajatellut tähdätä 12 mailin päässä olevalle shelterille, mutta en ollut totta puhuen miettinyt olisiko tämä millään muotoa realistinen tavoite suhteessa myöhäiseen aloitusaikaani.

En ehtinyt kuin seuraavaan tienristeykseen – jossa oli itseasiassa 1500 mailin merkki – kun kohdalle osui trail magicia. Entinen hostellinomistaja Rob oli lastannut Casper-aaveella koristeltuun pakettiautoonsa limppareita, bageleita ja muita pikku herkkuja vaeltajille. Olin toki syönyt jo hyvin, mutta eihän hyvää trail magicia kannata silti ohittaa ja Rob oli mukavaa juttuseuraa. Hän osasi kertoa myös hyviä vinkkejä edessä olevasta osiosta. Hän tiesi mm. Mount Everettin pohjoispuolella olevalla parkkipaikalla olevan kylmää vettä tarjolla. Paikallinen vanhempi nainen kävi kuulemma joka aamu viemässä jäävesikannuja vaeltajille.

Nousu Salisburysta oli osittain jyrkkä. Tullessani taas yhden Bear Mountainin laelle näkyi ympärillä pyörivän ukkospilviä ja laaksossa satavan laajalla alueella. Sade ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut kunnolla päälle.

Mäkeä alas tullessa olin taas yhdellä osavaltion rajalla eli siirryin Connecticutista Massachusettsiin. Rajan lähellä AT kulkee seuraten Sage’s Ravinea. Tämä ajoittain jyrkkien kallioiden muodostamassa solassa kulkeva virta on tunnettu hyvänä uimapaikkana. Ainakin yhdessä kohdassa on eräänlainen tasku, jossa veden virtaus on rauhallisempaa. Minulla ei ollut kuitenkaan nyt niin kuuma, että olisin kaivannut uimaan.

Tavoitteeni 12 mailin päässä olevasta shelteristä osoittautui hyvin pian kohtuuttomaksi. Olin lähtenyt niin myöhään ja viettänyt jonkin aikaa trail magicin äärellä, joten shelterille asti meneminen olisi vaatinut pimeässä vaeltamista. Päätin mielummin jättää päivän lyhyeksi ja majoittautua Laurel Ridge Campsitelle. Pohdiskelin, että voisin yrittää paikata huonoa mailisaalista huomenna yrittämällä 20 mailin päivää. Mañana.

Map

Total time: 07:15:30