Strangers in the Night

I usually avoid all the shelters that are close to a town, since there might be more or less permanent residents. Still I was interested to visit the shelter in Pölhö island that is south from Kuopio. There is a boat launching ramp in Pölhö and next to it a small parking lot where I left my car.

I roamed along the shoreline and discovered the foundations of an old deserted house – creating an eerie atmosphere to the dark forest. As I walked on I noticed some trash on the ground that made me think that there might actually be someone living in here. Finally I arrived to the shelter and left my gear to an open goahti. There was a wood shed nearby and a sleeping shelter in its rear section. Someone had left an ancient, thin and shabby sleeping bag on the floor, but there was no one anywhere. I was walking towards the shore when I saw a black figure approaching from the road. This figure went to chop some wood and when I returned he was starting a fire at the goahti. I walked to the goahti to gather my belongings and my headtorch revealed the black figure to be a young man. Blinded by my light he turned facing me and asked: “Who are you?” I was trying to figure out what should I answer in this kind of situation – me hiking and he living in the same forest. “A night walker.”

I took my gear with me and left feeling a bit confused. Though the man seemed perfectly harmless, I didn’t think it would be a good idea to share the shelter with him. Mainly because I felt that it was his home. I felt sorry for this guy, since the nights in November are already really cold and his sleeping bag was way worse than my summer sleeping bag. I was thinking how could I help people like him. I know that some organisations that work with homeless take sleeping bags and warm clothes as donations. But when someone lives in a forest, you really don’t know if they are receiving any help from anyone. And I didn’t dare to ask him if he could handle the cold nights or is there anything I could do to help. The Finnish discretion doesn’t always make sense.

I kept on walking around the Pölhö island during the early hours. Pondering these things and taking some photos. At 4 am I returned to my car and realised that there is no sense to look for any other shelter anymore. I could just return to my home – since I at least have one.

Tip of the day: Me and my friends gathered some money last winter and then one of us went to UFF Second Hand Store during their one euro days to buy a bundle of warm clothes. It was donated to a local refugee shelter during the extremely cold winter days.

JFRM-2015-11-0572.jpg

JFRM-2015-11-0582.jpg
Ellen Thesleff Bridge that leads from Kuopio to Pölhö
Ellen Thesleffin silta, jota pitkin pääsee Kuopiosta Pölhöön
JFRM-2015-11-0584-Pano.jpg
180° panorama of lake Kallavesi and Kuopio
180° panoraama Kallaveden yli Kuopion suuntaan
JFRM-2015-11-0595.jpg
Reflections
Heijastuksia

Yleensä välttelen aivan kaupunkien läheisyydessä sijaitsevia laavuja, koska niissä saattaa olla enemmän tai vähemmän vakituisia asukkaita.  Kiinnostuin kuitenkin Kuopion eteläpuolella Pölhön saaressa olevasta grillikodasta ja päätin kokeilla onneani. Pölhössä on veneenlaskupaikka ja sen vieressä pieni parkkipaikka, jonne ajoin autoni.

Kiertelin saaren rantaa pitkin ja löysin entisen autiotalon perustukset, jotka loivat pimeään metsään varsin aavemaisen tunnelman. Jatkaessani matkaa tuli vastaani myös roskia, jotka alkoivat kieliä siitä, että saarella mahdollisesti asui joku.  Saavuin lopulta grillikodalle, jonne jätin varusteeni tutkiakseni ympäristöä. Lähellä oli puuliiteri ja sen takaosassa nukkumistila, jonka lattialla oli ikivanha, ohut ja nuhruinen makuupussi. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään. Kävellessäni rantaanpäin huomasin tien suunnasta tulevan mustan hahmon, joka meni pilkkomaan puita. Palatessani rannasta oli tämä hahmo siirtynyt grillikodalle ja viritteli tulta. Menin hakemaan tavaroitani grillikodalta ja otsalamppuni valossa musta hahmo osoittautui nuoreksi mieheksi. Valon häikäisemä mies kääntyi minua kohti ja kysyi: “Kuka sä olet?” Mietin hetken mitä tässä tilanteessa voisi oikein sanoa – toisen asuessa ja toisen retkeillessä samassa metsässä. “Yöllinen kulkija.”

Keräsin tavarani ja jatkoin matkaani hieman hämmentyneissä tunnelmissa. Vaikka mies ei ollut millään tapaa uhkaava, ei mielestäni ollut hyvä ajatus jäädä hänen kanssaan yöksi puuliiterin nukkumistilaan. Pääasiassa siksi, että se oli hänen kotinsa. Minua itseasiassa säälitti koko mies, koska marraskuun yöt olivat jo todella kylmiä ja hänellä oli suojanaan kesämakuupussiani huonompi makuupussi. Mietin miten tällaisia ihmisiä voisi auttaa. Ainakin jotkut asunnottomien yhdistykset ja yömajat ottavat vastaan makuupusseja ja lämpimiä vaatteita lahjoituksina. Mutta ihmisen asuessa metsässä on vaikea tietää onko hän minkään tukipalvelun piirissä. Enkä suoraansanoen kehdannut kysyä mieheltä, että pärjääkö hän öiden kylmetessä ja voisiko häntä jotenkin auttaa. Suomalainen hienotunteisuus ei kyllä ole aina ihan järkeenkäypää.

Kuljeskelin aamuyön tunteina pitkin Pölhön saarta miettien näitä asioita ja valokuvaten. Neljän aikoihin palasin autolle ja totesin, että tässä vaiheessa ei olisi järkevää enää etsiä uutta yöpaikkaa. Voisin palata kotiin nukkumaan – kun minulla kerta sellainen on.

Vinkki: keräsimme ystäviemme kanssa talvella rahaa ja yksi meistä kävi ostamassa UFF:in euron päiviltä autolastillisen lämpimiä vaatteita, jotka vietiin vastaanottokeskuksiin kovien pakkasten aikaan.

Moon River and Me

I did second little night trip to Sorsasalo, where I was staying the first time in April. I like this place especially, since it has the best sleeping shelter near Kuopio, beautiful view and it’s not too far away. The plan was to take some star photography, but the clouds were blocking the view. So, I ended up lying in my sleeping bag without being able to catch any sleep. I watched Dexter from Netflix, since I hadn’t brought any book with me. Even though the stars never really appered, I noticed that the moon coming out through the clouds and it was casting a beautiful moon river over the lake Kallavesi. I ended up taking some long exposure photos in the moonlight and got the song that I’m playing with my saxophone stuck in my head:

“Moon river, wider than a mile
I’m crossing you in style some day
Oh, dream maker, you heart breaker
Wherever you’re going, I’m going your way”

JFRM-2015-10-0252.jpg

JFRM-2015-10-0256.jpg
Sometimes I’m little scared being alone in the woods, but it doesn’t stop me watching Dexter or reading Kathy Reichs novels.
Joskus minua pelottaa hieman olla yksin metsässä, mutta se ei toki estä minua katsomasta Dexteriä tai lukemasta Kathy Reichsin kirjoja.

JFRM-2015-10-0257.jpg

JFRM-2015-10-0261.jpg

JFRM-2015-10-0265.jpg
Moon river and me…
Kuunsilta ja minä…

Kävin tekemässä toisen kerran pienen yöretken Sorsasaloon, jossa kävin viimeeksi huhtikuussa. Pidän paikasta, koska siellä on mielestäni Kuopion lähialueen paras yösuoja, kaunis näköala ja matka ei ole pitkä. Olin ajatellut kuvata yöllä tähtiä, mutta pilvet kieppuivat kiusallisesti tiellä. Niinpä loikoilin makuupussissani saamatta unta ja katsoin Netflixistä Dexteriä, kun ei tullut kirjaakaan mukaan. Vaikka tähdet eivät näyttäytyneetkään, huomasin kuun pilkistelevän välillä pilvien raosta luoden kauniin kuunsillan Kallaveden ylle. Päädyin ottamaan muutamia pitkän valotusajan kuvia kuunvalossa ja päähäni tarttui saksofoni-harjoitusbiisini:

“Moon river, wider than a mile
I’m crossing you in style some day
Oh, dream maker, you heart breaker
Wherever you’re going, I’m going your way”

Rapid Dreams

I ended up taking off a bit extempore to my second outdoor night in September and thus decided to find an easily accessible lean-to. From the map I found Suovu lean-to that is north from Haminalahti and near a road. The place is equipped with a privy and a wood shed.

The actual lean-to resembles a half-cut goahti that offers a wonderful view over the lake. Right next to the lean-to is a nice small rapid, that helps you fall asleep with its even sound. I’ve found a few hiking trails, that I even didn’t know they existed, when staying at different lean-tos. From Suovu lean-to starts the Suovu-Palonen trail, though now during the moose hunting season it’s not especially recommended for hikers. (I found two hiker stories, in Finnish, from Rento Retkeilijä blog and from Retkipaikka.)

It would be nice to have as good and user friendly database of the Finnish trails as is the Laavu.org database of lean-tos and wilderness huts. In an ideal case this kind of database could also have trackbacks from bloggers who have been hiking on a certain trail. Sometimes these trails are a bit difficult to find, if you don’t know the area very well.

My night was interrupted by a young couple who parked their car nearby and blasted the radio almost for an hour. Enough with the peace and quiet… Anyway the Suovu lean-to is very nice resting place for a hiker or for an overnight stay and also just to come and grill some sausages over the campfire. If you come to Haminalahti for rock climbing (Haminalahti 1 and 2), this might be your million star hotel.

JFRM-2015-09-0141.jpg

JFRM-2015-09-0150.jpg

JFRM-2015-09-0154.jpg

JFRM-2015-09-0163.jpg
A room with a view
Näköalahuone

Päädyin lähtemään hieman extempore syyskuun toiselle yöreissulle ja päätin ottaa kohteeksi jonkun helposti lähestyttävän laavun. Löysinkin kartalta Haminalahden pohjoispuolella olevan Suovun laavun, joka on lähes tien varrella. Autolla pääsee siis aivan lähelle ja paikka on hyvin varusteltu puuliitereineen ja huusseineen.

Itse laavu on oikeastaan kuin puolikas kota, josta avautuu kaunis näkymä järvelle. Aivan vierestä kulkee pieni koski, jonka tasaiseen ääneen voi hyvin nukahtaa. Olen löytänyt laavujen kautta joitakin ulkoilureittejä, joista en ole muuten löytänyt tietoa tai joita en ole osannut etsiäkään. Suovun laavultakin lähtee Suovu-Palosen retkeilyreitti, jota tosin ei näin hirvestyskaudella erityisesti suositella. (Löysin pari tarinaa reitiltä Rento Retkeilijä -blogista ja Retkipaikasta.)

Olisi toivottavaa saada yhtä kattava ja helppokäyttöinen tietokanta Suomen ulkoilureiteistä kuin on paljon käyttämäni Laavu.org -tietokanta laavuista ja autiotuvista. Ihannetapauksessa sellaiselle sivustolla voisi myös trackbackien kautta saada linkkejä ihmisten blogiteksteistä. Joskus ulkoilureittejä on vaikea löytää ilman hyvää paikallistuntemusta.

Tämänkertaista yöretkeäni häiritsi hieman lähimaastoon parkkeerannut pariskunta, joka soitatti autossaan musiikkia kovaan ääneen lähes tunnin. Se siitä luonnon rauhasta. Joka tapauksessa Suovun laavu on mukava retkeilykohde, yöpaikka tai ihan vain makkaranpaistopaikka. Esimerkiksi Haminalahden kiipeilykallioilla (1 ja 2) vieraileva voi helposti majoittua tänne.

The night before the Super Moon

During the Two Nights challenge I’ve had a chance to visit several lean-tos near my home. Finally this weekend the weather seemed to be less rainy and I decided to collect one new target to my tick list.

Vuorinen lean-to is located near the eponymous lake, on the way from Kuopio to Karttula. When I was driving there the scenery was almost like from a fairy tale…or a horror story. I was in the middle of the fog, every now and then diving beneath and back inside it. Even though the super moon was supposed to appear during the next night, the moon was unusually bright tonight, too.

The dirt road leads to a gravel pit and the road immediately divides to the right hand side (it’s easy to miss this place). I would recommend leaving the car to the gravel pit unless one has a special reason to drive as close as possible and a very good ground clearance. After another turn to right the road leading to lean-to is full of all kinds of rocks and it has deep ruts. The trail starts at the end of this road.

I have spent a night on several beautiful places, which made Vuorinen lean-to an unpleasant surprise. There are two lean-tos in horrible condition: one has a floor made of wonky thin trees and the tarpaulin roof of the other one is collapsed. Next to these is an old goahti equipped with heavily bent wall panels that are covered with mildew. Also the chimney has collapsed ages ago. Still, I decided to sleep in the goahti, since I didn’t know if it might rain in the morning. I thought that I rather take the risk of the whole goahti collapsing on me than getting wet.

I had planned to walk to the lake Vuorinen, but I didn’t find any trail and finally the roaming around the thick forest in darkness didn’t seem that good of an idea. I really can’t recommend this place, not before at least one of these postapocalyptic shelters is upgraded.

JFRM-2015-09-0108.jpg
Mosquitoes on the ceiling of the goahti
Hyttysiä kodan katossa

JFRM-2015-09-0122.jpg

JFRM-2015-09-0125.jpg

JFRM-2015-09-0130.jpg

JFRM-2015-09-0131.jpg

Olen ehtinyt Two Nights -haasteen aikana jo tutustua moneen lähialueen laavuun. Nyt viikonlopuksi luvattiin vihdoin kirkasta säätä, joten päätin lähteä katsomaan taas yhden uuden kohteen.

Vuorisen laavu sijaitsee samannimisen pienen järven lähellä, jonkinmatkaa Kuopiosta Karttulaan päin. Tunnelma oli kuin sadusta tai kauhuelokuvasta ajellessani pimeässä sumun keskellä. Tien kumpuillessa sukelsin välillä usvakerroksen alle ja taas takaisin sen sisään. Seuraavaksi yöksi odoteltu superkuu näytti jo lupaavalta valaistessaan kirkkaasti tänäkin yönä.

Hiekkatie johtaa sorakuopalle, jonne saavuttua tie haarautuu heti (ja huomaamattomasti) oikealle. Auto kannattaa suosiolla jättää sorakuopan aukiolle ellei ole erityistä syytä päästä mahdollisimman lähelle ja hyvää maavaraa. Pian tämän jälkeen itse laavulle johtava tie nimittäin kääntyy oikealle ja kyseinen pätkä on kivinen ja urainen. Tien päästä lähtee laavulle polku.

Olen yöpynyt monella hienolla paikalla, joten Vuorisen laavu oli hieman epämiellyttävä yllätys. Paikalla on kaksi huonokuntoista laavua, joista toisen lattia oli tehty hyvin huteran näköisistä ohuista puista ja toisen pressukatto oli suurelta osin romahtanut. Näiden vieressä oli myös vanha kota, jonka sisäseinät olivat homeessa ja voimakkaasti taipuneet. Myös kodan savupiippu on hajonnut aikoja sitten. Päätin kuitenkin nukkua kodassa, koska en ollut varma sataisiko aamulla vettä. Päätin ottaa mielummin riskin kodan romahtamisesta kuin kastumisesta.

Ajattelin kävellä Vuorisen järven rantaan, mutta en löytänyt polkua ja lopulta pimeässä tiheässä metsässä hortoilu ei vaikuttanut erityisen loistavalta idealta. En voi erityisesti suositella tätä paikkaa ellei ainakin yhtä näistä kolmesta maailmanlopun suojista laiteta kuntoon.

Wind power

Couple years ago a wind park called TuuliMuukko was built near Lappeenranta. Close to one of the wind turbines was Ilottula’s lean-to and luckily it was preserved. A few trails lead to the lean-to, but you can also park your car next to the wind turbine and walk about 100 m (330 feet) to the lean-to. Even though the wind park does bring some industrial feel to the nature, it is an interesting target per se. Not to mention the benefits of renewable energy sources comparing to the fossil fuels.

I spent the night at the lean-to that has room for only one overnight guest (or more, if you put your mattress on the ground). Making fire is forbidden from May to August due the threat of spreading a wild fire – so you shouldn’t plan to grill any sausages during the summer. You can hear the humming from the wind turbine to the lean-to, but the sound is not any louder than a slight wind. I slept few hours and when I woke up 10 m (32 feet) from me a red fox was staring at me. Before I had a chance to find my camera he was already gone.

When I arrived it was dark, so I didn’t notice a car wreck next to the trail. The cab of a old post van is rusting away straight next to the trail that leads to the lean-to. The trail from the wind turbine to the lean-to is a bit uneven, but wide enough to go with a wheelchair. In that sense this lean-to is accessible.

JFRM-2015-07-0921.jpg

JFRM-2015-07-0930.jpg

JFRM-2015-07-0954.jpg

Lappeenrannan itäpuolelle rakennettiin pari vuotta sitten TuuliMuukko-niminen tuulivoimalapuisto. Yhden voimalan juureen jäi Ilottulan laavu, joka on onneksi säilytetty. Paikalle johtaa polkuja, mutta myös autolla pääsee aivan tuulivoimalan viereen, josta matkaa laavulle on noin 100 m. Vaikka tuulivoimala rikkookin hieman paikan luontoa, on se toisaalta kiinnostava kohde itsessään ja uusiutuva energia on aina fossiilista parempi vaihtoehto.

Majoittauduin siis tuulivoimalan juuressa sijaitsevalle laavulle, jossa on tilaa yhdelle yöpyjälle (tai useammalle, jos patjat asettaa maahan). Laavulla on tulentekokielto touko-elokuussa ilmeisesti maastopalovaaran vuoksi – makkaranpaistoretkiä ei siis kesälle kannata suunnitella. Tuulivoimalan humina kuuluu laavulle, mutta ääni ei ole kevyttä tuulta kovempaa. Nukuin muutaman tunnin ja herätessäni minua tuijotti kettu noin kymmenen metrin päästä. Se jolkotteli matkoihinsa ennen kuin ehdin kaivaa kameran esiin.

Olin saapunut hämärällä, joten en ollut tullessani huomannut polun laidassa olevaa autonraatoa. Vanhan postiauton ohjaamo-osa makaa ruostumassa aivan polun vieressä. Tuulivoimalan luota laavulle johtava polku on hieman epätasainen, mutta niin leveä, että sitä voi uskoakseni kulkea myös pyörätuolilla, joten siinä mielessä tämä laavu on esteetön.

JFRM-2015-07-0932.jpg

JFRM-2015-07-0937.jpg
“Postman Pat, Postman Pat
Postman Pat and his black and white cat
Early in the morning, just as day is dawning
He picks up all the post bags in his van”

JFRM-2015-07-0945.jpg

JFRM-2015-07-0965-Pano.jpg