All about that bass

I decided to take another round with the lean-to in Isosaari for my first part of two nights challenge in March. Last time I had to escape the cold before the dawn. Now that I have better gear with me, I’m trying to make it to the dawn. At the coldest time during the night it should be about -6°C (21°F).

When I was crossing the lake Pitkäjärvi with my grandmother’s kicksled, I heard a weird deep sound. First I thought that it was some noise from the houses nearby, but soon I realised that it was coming from somewhere closer. I stopped to listen to the deep growl, which sounded like there was a distant rave party somewhere. After hearing some small cracks I finally realised that the sound was coming from the ice beneath me. Even though it is subzero during the nights, it’s already pretty warm during the days and it’s melting the ice. It seems like I’m going to listen this bass concert whole night.

Maaliskuun ensimmäisellä two nights -keikalla päätin ottaa revanssin Isosaaren laavun kanssa. Edellisellä kerrallahan jouduin pakenemaan kylmää ennen aamunkoittoa. Nyt hieman paremmin varustautuneena yritän kestää aamuun asti. Yöllä lämpötilan pitäisi laskea kylmimmillään -6°C tasolle.

Ylittäessäni Pitkäjärven jäätä isoäitini potkukelkalla kuulin jostain outoa matalaa ääntä. Luulin sen aluksi tulevan rannalla olevista taloista, mutta pian tajusin äänen tulevan jostain lähempää. Pysähdyin välillä kuuntelemaan syvää murinaa, joka kuulosti siltä kuin jossain kaukana olisi rave-bileet. Pienten rasahdusten myötä ymmärsin viimein äänen tulevan jäästä. Vaikka nyt illalla onkin pakkasta, niin päivisin on ollut melko lämmintä ja jää alkaa pikkuhiljaa halkeilla. Tätä bassokonserttia saa nyt ilmeisesti kuunnella yön läpi.

Sausages, hammocks and good company

My dear old friend Dima joined me today to continue the Two Nights -challenge. We drove together to Nilsiä, near Tahko ski resort, and walked along a ski track to a goahti at Hiekkoniemi.

I was surprised by the modern facilities – we have our own privy here. We have been grilling some sausage and tasted some horribly bad curry chicken (pineapple, why on earth?!). In addition we tested if JetBoil was faster than Primus-stove. Both boiled 0,5 l (2 cups) water in 2,5 min. Also my new air mattress seems to insulate nicely. The temperature will stay in -1°C (30°F) through the whole night.

See Dima’s photos

Hyvä ystäväni Dima lähti seurakseni jatkamaan Two Nights -haasteen edistämistä. Ajoimme yhdessä Nilsiään, Tahkon lähelle, ja kävelimme hiihtoladun varrella olevalle Hiekkoniemen kodalle.

Yllätyin moderneista mukavuuksista, koska täällähän on jopa ulkohuussi. Olemme ehtineet jo paistaa makkaraa ja maistaa hirveän pahaa currykanaa (ananasta, miksi ihmeessä?!). Lisäksi vertasimme Primus-keittimen ja JetBoilin nopeutta – molemmat saivat puoli litraa vettä kiehumaan noin 2,5 minuutissa. Uuden retkipatjani lämmöneristysominaisuudet vaikuttavat myös toimivan hyvin. Lämpötila näyttäisi olevan koko yön -1°C.

Diman valokuvat

Cold feet

I did survive my first winter night outdoors and I’m already back in the warmth of my home. I planned to stay at the lean-to until dawn, but the conditions forced me to do an alpine start. I had only one mattress with me and it clearly wasn’t enough insulation against the cold ground. Even though I was wearing plenty of clothes inside my sleeping bag, my feet started to freeze in the early hours. I could’ve jump around for a while to warm up, but after I got up I decided to return before the dawn.

This means that I will need more mattresses or actually I would like to buy a proper air mattress that would offer a better insulation. And updating my sleeping bag might be also a good idea, since my Halti Ultra 1200 S is far past its 10th birthday and has seen better days. The temperature dropped to -10°C (14°F) during the night and my gear wasn’t really sufficient. In addition I noticed that one might feel a wee bit claustrophobic in a tightly closed sleeping bag, if one likes to sleep in prone position and tends to twirl.

Ensimmäisestä talviyöstä ulkona on selvitty ja nyt olen jo palannut kotini lämpöön. Olin varautunut olemaan laavulla päivän valkenemiseen asti, mutta päädyin olosuhteiden pakosta tekemään alppistartin. Minulla oli mukanani vain yksi retkipatja ja se ei riittänyt kunnolla eristämään maasta tulevaa kylmyyttä. Vaikka pidin reilummin vaatteita päällä makuupussin sisällä, jalkani alkoivat kuitenkin aamua kohti kylmettyä. Olisin voinut tietysti lämmitellä hyppelemällä hetken, mutta noustuani ylös päätin kuitenkin suunnata vielä hämärässä takaisin.

Tarvitsen siis lisää retkipatjoja tai ehkä vielä mielummin ihan kunnollisen ilmapatjan, joka eristää paremmin. Makuupussin päivittäminen voisi myös alkaa olla ajankohtaista, koska pitkälti yli 10 vuotta vanha Halti Ultra 1200 S alkaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt. Pakkanen oli nyt yön kylmimpänä aikana noin -10°C ja varustukseni ei siis ollut aivan riittävä. Lisäksi totesin, että vatsallaan nukkuvana ja jonkinverran pyörivänä ihmisenä tiukalle vedetty makuupussin suu voi tehdä hieman klaustrofobisen olon.

Winter night virginity

Even though being a Finn (as you know, we are basically born from snow, right?), I haven’t ever spent a night outdoors during the winter. Until now. Today I started my first part of the Two Nights -challenge.

I’m laying in my sleeping bag in a lean-to, near Mikkeli. I walked over the lake Pitkäjärvi to a small island called Isosaari, which means “a big island”. Makes sense? Well, there is one even smaller island next to Isosaari, so comparing to that this is the big one.

The sky is full of stars and it looks absolutely stunning. I will add some photos when I get back to my computer. But now I will dig into my sleeping bag with Déjà Dead — a serial killer story by Kathy Reichs. Perfect reading while being alone in the dark!

Vaikka olenkin suomalainen (mehän käytännössä katsoen synnymme suoraan lumesta), en ole koskaan yöpynyt ulkona talvella. Tähän asti. Tänään aloitin ensimmäisen osani Two Nights -haasteesta.

Makaan makuupussini sisällä laavussa Mikkelin lähellä. Kävelin Pitkäjärven jään yli pieneen saareen, jolle on annettu loogisesti nimeksi Isosaari. No, tuossa vieressä on vielä pienempi saari, joten ehkä siihen verrattuna tämä on se iso.

Taivaalla näkyy tuhansittain tähtiä ja yöllinen maisema on todella upea. Lisään valokuvia tämän tekstin yhteyteen päästyäni takaisin tietokoneen ääreen. Mutta nyt kaivaudun syvemmälle makuupussiin lukemaan Déjà Deadia — Kathy Reichsin kirjoittamaa sarjamurhaajatarinaa. Täydellistä luettavaa, kun on yksin keskellä pimeyttä!