Day 13: Zero in Franklin

0 km (0 miles)
105.8 / 2189.8 miles
Sapphire Inn, Franklin, NC

After walking for a hundred miles I decided to have my first planned zero. Stopping seemed strange when I had gotten into a daily rhythm of walking. I constantly have the feeling that I should be going somewhere. 

Well, I went enough of somewhere that I took care of some practical things, like many other hikers. I went to a laundromat for the first time in my life, replenished my food stores, purchased merino wool base layer pants, and stopped at the post office. I had thought I’d be fine with standard underwear, but since the weather has been cold and wet, I find myself needing a pair for hiking, and a second (dry) pair for sleeping in. The other tweak in my gear happened at the post office, I sent away my Jetboil. I’ve found myself wanting food now instead of in a bit at the end of my hiking days, and at that point the temperature of the food is irrelevant. So I’ve decided to try witching to cold food for hiking days, and warm meals only when I stop in civilization. 

Today I also went out for beers with other hikers for the first time – in a bar attached to an outdoor gear store of course. A few hikers also came with me to share some leftover pizza in my motel room. Tomorrow I will be returning to the woods, and start walking toward my next pit stop, which is most likely the dam city of Fontana.

Sadan mailin kävelyn jälkeen päätin pitää suunnitellusti ensimmäisen zeron eli lepopäivän. Paikalleen pysähtyminen tuntuu varsin kummalliselta, kun on päässyt päivittäiseen kävelemisen rytmiin. Kokoajan tuntuu, että eiköhän tästä voisi jo mennä jonnekin.

No, sen verran menin jonnekin, että hoidin käytännön asioita, kuten monet muutkin vaeltajat. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa pesemässä pyykkiä kolikkopesulassa, täydensin ruokavarastoja, ostin toiset merinovillaiset pitkät alushousut sekä asioin postissa. Olin ajatellut pärjääväni yksillä pitkillä alushousuilla, mutta säiden ollessa toisinaan kylmät ja kosteat, on pakko varautua pitämään yksi pari vaeltamista varten ja toinen (kuiva) pari nukkumista varten. Toinen varustehienosäätöni tapahtui postissa eli lähetin Jetboil-retkikeittimeni pois. Olen huomannut haluavani vaelluspäivän päätteeksi ruokaa mielummin heti kuin kohta, ja siinä vaiheessa aterian lämpötilalla ei ole väliä. Niinpä kokeilen nyt siirtyä ns. kylmäruokaan vaelluspäivien osalta ja syödä lämpimiä aterioita vain kaupungissa käydessä.

Tänään tuli käytyä myös ensimmäistä kertaa oluella muiden vaeltajien kanssa – loogisesti ulkoiluliikkeen yhteydessä olevassa baarissa. Pari vaeltajaa tuli illalla vielä jakamaan pizzan jämät kanssani motellihuoneeseeni. Huomenna suuntaan takaisin metsään ja lähden tarpomaan kohti seuraavaa tankkauspistettä, joka on luultavammin patokaupunki Fontana.

Day 12: Franklin

4,84 km (3 miles)
105.8 / 2189.8 miles
Sapphire Inn, Franklin, NC

I had listened to the rain drops on my tent overnight and assumed it had rained outside. Getting up after a cool night I noticed instead that my tent was covered with snow again. No help for it but to repeat the routine from the last two mornings: shaking out the snowy tent inside and out, quick pack-up, and breakfast while hiking.

I planned to hike 7 miles to Winding stair Gap, but when I finally got a hold of a hostel in Franklin, Gooder Grove, the owner promised me through the poor connection to come pick me up in Rock Gap. This left my daily total at three miles. Gooder Grove was full of many other hikers who had stopped in Franklin to wait for the weather to warm up. The owner dropped me off at Sapphire Inn, though, where I settled in.

The plan now is to have a zero day in Franklin and continue on from Rock Gap on Thursday. To stop for an entire day after a hike of over 100 miles feels very strange, but I have a feeling my muscles will appreciate the break.

I went to replenish my food supplies at Dollar General, and ate dinner in the fantastic Mexican restaurant next door, Mi Casa, with some other hikers. Frankly I am a little worried about this style of stuffing my face that is completely strange to me. I have never eaten so quickly, but I’m trying to convince myself that my body is just trying to correct the energy deficit it has acquired while hiking.

Total time: 17:48:34

Olin kuunnellut yön aikana teltan katon ropinaa ja olettanut ulkona satavan vettä. Viileän yön jälkeen noustuani huomasin kuitenkin telttani olevan taas lumen peitossa. Ei auttanut muu kuin ottaa kahden edellisen aamun rutiinit käyttöön: teltan puistelu lumesta sisä- ja ulkokautta, nopea pakkaus ja aamupala vaeltaessa.

Suunnittelin vaeltavani 7 mailia Winding Stair Gapiin, mutta saatuani viimein yhteyden franklinilaiseen hostelliin, Gooder Groveen, lupasi omistaja heikon kuuluvuuden yli tulla hakemaan minut Rock Gapista. Päivän vaellus jäi siten kolmeen mailiin. Gooder Grove oli täynnä monien vaeltajien jäätyä Frankliniin odottamaan sään lämpenemistä. Sain kuitenkin omistajalta kyydin Sapphire Inniin, jonne majoittauduin.

Tarkoituksena on nyt pitää zero eli lepopäivä Franklinissa ja jatkaa Rock Gapista eteenpäin torstaina. Pysähtyminen kokonaiseksi päiväksi tuntuu oudolta yli 100 mailin vaeltamisen jälkeen, mutta uskon lihasten arvostavan lepoa.

Kävin hankkimassa täydennystä ruokavarastoihin Dollar Generalista sekä syömässä naapurin erinomaisessa meksikolaisessa Mi Casassa muiden vaeltajien kanssa. Olen suoraansanoen hieman huolissani tästä minulle täysin vieraasta mättötahdista. En ole koskaan syönyt tällä tavalla, mutta yritän vakuutella kehon vain täyttävän vaeltaessa tullutta energiavajetta.

Day 11: Albert Mountain

21,35 km (13.3 miles)
102.3 / 2189.8 miles
Long Branch Shelter, NC

My shoes had frozen to the grown. The hose from my water bladder had frozen through. The bandana I had hung up to dry was an icicle.

I packed my things quickly as the sun rose and decided to eat on the run once I got under way. It was too cold to hang around sitting on the ground. The snowy ground from last night was now frozen and I had to put quite an effort into yanking out the tent stakes. I kept myself moving and reminded myself that the sun and moving downhill would warm me up quickly.

I started decending Standing Indian Mountain and managed to get the mouthpiece off the hose. I put it into my mouth for a while as I hiked, and was able to thaw it. The hose had also thawed enough by this time that I could get the water to move. Issues with freezing are the reason why I haven’t cared for bladder systems for water, but apparently a little creativity can deal with situations like this.

The icy ground moved muddy as the day passed, and I decided to try for a 15-mile day thanks to my early start. Toward the tail end I had to cross Albert Mountain, the southern slope of which was the steepest ascent to date. A little scrambling nothing technically difficult, but physically demanding with a full pack. There was a fire lookout tower at the top, but it was closed. I walked the gentle slope down to Long Branch shelter, and just got my tent up before it started to train. I ended the day with a total of about 100 miles on the AT, so I was very pleased with my achievement.

Total time: 00:34:38

Kengät olivat jäätyneet maahan kiinni. Juomarakon letku oli jäätynyt umpeen. Kuivumassa roikkunut bandana oli jäätynyt puikoksi.

Pakkasin tavaroita vauhdilla auringon noustessa ja päätin syödä aamupalan lennossa päästyäni liikkeelle. Oli liian kylmä jäädä istuskelemaan. Illalla luminen, mutta sula maa oli nyt jäässä ja teltan kiiloja sai kiskoa irti ihan tosissaan. Pidin itseni liikkeessä ja muistutin itselleni, että sekä aurinko että alaspäin eteneminen lämmittäisivät varsin pian.

Lähdin laskeutumaan Standing Indian Mountainilta ja sain irroitettua juomaletkun venttiilin. Pidin sitä jonkin aikaa suussani vaeltaessani ja sain sen sulamaan auki. Sillä aikaa myös letku oli sulanut tarpeeksi, että sain veden kulkemaan läpi. Jäätymisongelmien takia en aiemmin pitänyt juomarakoista, mutta näemmä näistäkin tilanteista selviää luovuudella.

Jäinen maa muuttui päivän myötä mutaiseksi ja päätin aikaisen startin ansiosta yrittää noin 15 mailin päivää. Loppusuoralla piti ylittää vielä Albert Mountain, jonka eteläpuoli oli reitin tähänastisista rinteistä jyrkin. Pientä skrämbläämistä, ei teknisesti vaikeaa, mutta repun kanssa fyysisesti raskasta. Vuoren päällä oli palotorni, mutta se ei ollut auki. Kävelin loivaa rinnettä alas Long Branch Shelterille asti ja ehdin juuri pystyttää teltan, kun sade alkoi. Päivän päätteeksi mailisaldo AT:lla päätyi hieman yli sadan, joten olin aika tyytyväinen saavutukseeni.

Day 10: GA-NC

17,10 km (10.6 miles)
87.5 / 2189.8 miles
Standing Indian Mountain, NC

The roof of my tent had bowed inward from the weight of the snow, and I had to poke from the inside to get most of it off. It had snowed 1-2 inches overnight. The air wasn’t terribly cold though. It took some effort to get the frozen dry sack out of the tree and to pack the tent, but I was in a good mood.

As I set off the trail was completely covered in snow, so no one had gone ahead of me. I only saw animal tracks intermittently. All day long there were very few hikers on the trail. I read from a trail register that several people had decided to quit due to the snow. This was disappointing to me because for me a day in the snow felt very familiar, and was one of the best so far. My boots stayed waterproof and I relished the crunching of the snow beneath my feet.

I crossed my first state line today. Meaning I left Georgia and I am now in North Carolina. The AT crosses fourteen states, so only thirteen left to go.

I had planned to spend the night at Standing Indian Shelter, but it was quite full and noisy. Since there was daylight left I went a few miles further to the summit of Standing Indian Mountain and set up by myself. I made food mountain climber style by melting snow. A few more days of hiking to go before a well-deserved rest day.

Day 10: GA-NC
21 photos
  • Day 10
Total time: 00:25:39

Teltan katto oli painunut märän lumen painosta ja jouduin ensin sisäpuolelta tönimällä pudottelemaan suurimmat lumimassat pois. Yön aikana oli satanut 2-5 cm lunta. Ilma ei kuitenkaan ollut kamalan kylmä. Jäätyneen ruokapussin saaminen alas puusta ja jäätyneen teltan pakkaaminen olivat hieman työläitä hommia, mutta olin hyvällä tuulella.

Lähtiessäni vaeltamaan polku oli täysin lumen peitossa eli kukaan ei ollut kulkenut edelläni. Vain eläinten jälkiä näkyi ajoittain. Koko päivän aikana vaeltajia oli liikkeellä poikkeuksellisen vähän. Luin yhdestä trail registeristä, että ihmisiä oli päätynyt lopettamaan lumen takia. Tämä tuntui minusta harmilliselta, koska itselleni luminen päivä oli hyvin kotoisa ja parhaita tähän mennessä. Kenkäni pitivät hyvin vettä ja nautin narskuvasta lumesta.

Ylitin tänään ensimmäisen osavaltion rajan. Poistuin siis Georgiasta ja olen nyt Pohjois-Carolinassa. AT kulkee neljäntoista osavaltion kautta, joten kolmetoista on vielä vaellettavana.

Olin ajatellut yöpyä Standing Indian Shelterillä, mutta siellä oli aika täyttä ja äänekästä. Päivänvalon vielä salliessa jatkoin pari mailia eteenpäin Standing Indian Mountainin huipulle ja asetuin taas yksin telttailemaan. Tein ruokaa vuorikiipeilijätyyliin sulattamalla lunta. Pari päivää olisi vielä vaellettava ennen hyvin ansaittua lepopäivää.

Day 9: Trail Name

16,14 km (10 miles)
76 / 2189.8 miles
Unnamed camping, GA

I was feeling the 13 miles from the previous day enough that I decided to take it a bit easier. Most of the hikers were heading to Dick’s Creek Gap and then to Hiawassee to spend a zero day, because there was snow in the forecast. The thought was tempting, but I didn’t feel the need for a rest day yet. I wanted instead to get to North Carolina and Franklin, a few days’ hike further.

I passed Dick’s Creek Gap in the cool morning and continued with a camping spot in a nameless hollow in my sights. On the way I started seeing the first signs of the forest fires that had ravaged Georgia, North Carolina, and Tennessee. Some of the trees were completely burned, some only from the base. On the side of the path were ghostly charred stumps.

A little before my destination I crossed a small dirt road on which a couple was creating trail magic. I got a welcome can of coke from them, and we chatted for a bit. The gentleman told me he had through hiked in 2012. We talked about trail names that are used on the AT. Some pick their own name even before they leave, some let it happen along the way. He suggested that since I’m from Finland, a good name for me would be The Finnisher. I thought about it and it started to sound quite good to me.

It had snowed intermittently throughout the afternoon, and as I pitched my tent it started coming down in earnest. It cycled between snow, rain, and slush. I tossed my dry sack into a tree completely by myself for the first time (until now I have stayed in places with cables or bear boxes) and I was pleased with the result. Now I am on the AT completely by myself for the first time at night. Sleeping alone in the woods is nothing new to me, although I do keep thinking about what I heard just today about the first hiker to have encountered a bear this season.

Total time: 23:01:55

Edellisen päivän 13 mailin kävely oli tuntunut sen verran jaloissa, että ajattelin ottaa hieman rauhallisemmin. Suuri osa vaeltajista oli suuntaamassa Dick’s Creek Gapiin ja sieltä Hiawasseen pitämään zeroa eli nollapäivää, koska sääennusteet uhkailivat lumisateella. Ajatus houkutteli minuakin, mutta en kokenut vielä tarvetta lepopäivälle. Halusin mielummin päästä Pohjois-Carolinan puolelle Frankliniin, jonne olisi vielä muutaman päivän matka.

Kuljin viileähkössä aamussa Dick’s Creek Gapin ohi ja jatkoin tähtäimessäni nimettömässä notkelmassa oleva teltta-alue. Matkalla alkoi tulla vastaan ensimmäisiä merkkejä Georgian, Pohjois-Carolinan ja Tennesseen alueella riehuneista maastopaloista. Osa puista oli palanut kokonaan ja osa vain tyvestä. Polun varrella seisoi aavemaisia hiiltyneitä kantoja.

Hieman ennen määränpäätäni ylitin pienen hiekkatien, jolla oli pariskunta tekemässä trail magicia. Sain heiltä hyvin tervetulleen Cola-tölkin ja juttelimme hetken aikaa. Mies kertoi läpivaeltaneensa itse 2012. Keskustelimme trail namesta – vaeltajanimestä – jota käytetään AT:lla lempinimenä. Osa nimeää itsensä jo ennen vaellusta ja osa antaa trail namen tapahtua. Mies ehdotti, että koska olen suomalainen, voisi minulle sopiva trail name olla Finnisher. Jäin miettimään sitä ja se alkoi kuulostaa mielestäni aika hyvältä.

Lunta oli sadellut pitkin iltapäivää hetkittäin ja pystyttäessäni telttaa alkoi tulla enemmänkin tavaraa taivaalta. Välillä lunta, välillä vettä ja välillä räntää. Kävin heilauttamassa ensimmäisen kerran täysin omatoimisesti ruokapussini puuhun (tähän asti olen ollut yötä paikoissa, joissa on ollut kaapelit tai bear box) ja lopputulos oli mielestäni tyydyttävä. Olen nyt ensimmäistä kertaa AT:lla yötä aivan yksin. Minulle yksin metsässä yöpyminen ei ole mitään uutta, mutta hieman toki mietityttää kuultuani juuri tänään ensimmäisen kerran jonkun vaeltajan kohdanneen karhun.