Day 4: Hiker Hostel

7,78 km (4.8 miles)
20.6 / 2189.8 miles
Hiker Hostel, Dahlonega, GA

I called the Hiker Hostel last night and was able to reserve a bed for myself for the low price of $19. The price included a ride from Woody Gap to the hostel and back, as well as breakfast. I had planned to get a later start because I only had five miles to go, and the shuttle ride was at 5 PM, but when I woke up in the morning I just couldn’t stay put. So I packed my things and decided to see what I would do in Woody Gap.

It had rained a bit over night, and it also rained for a while in the morning, so I was lucky to not be heading out early. I was rewarded with walking under clear skies, and at some point I even saw the sun. On my way I ran into a couple who had hiked last year, who were creating trail magic. The second, surprising trail magic, occurred when I arrived in Woody Gap. As I stepped out of the tree line onto the road, two cyclists stopped and asked if I was through hiking. One of them offered me a protein bar, which he said he always carried extras in case he met a through hiker.

I didn’t want to stay and wait hours for my ride to the hostel and I also didn’t want to pay an extra $12 for a shuttle, so I decided to throw myself headfirst into the hiker lifestyle and try hitchhiking. I hadn’t even stood by the road for a whole minute when a car stopped next to my outstretched thumb. A friendly woman asked where I was headed and said she would drop me off at the hostel. We chatted during the ride about the area, hiking, and Finland. She brought me all the way to the driveway of the hostel, and I thanked her profusely.

Hiker Hostel is worth the stop. The price point is good, and they have wifi, washing machines, and rides to the grocery store. The only downside was the location of my bed in the ”living room”, which was a very restless location after having spent so much time in the woods. Oh well, back into the woods tomorrow – to hike in the rain.

JFRM-2017-03-6359.jpg

JFRM-2017-03-6361.jpg

JFRM-2017-03-6363.jpg

JFRM-2017-03-6365.jpg

JFRM-2017-03-6367.jpg

JFRM-2017-03-6369-Pano.jpg

Soitin eilen illalla Hiker Hosteliin ja sain varattua itselleni vuoteen huokealla $19 hinnalla. Maksuun sisältyy kyyti Woody Gapista hostellille ja takaisin sekä aamupala. Olin suunnitellut lähteväni vasta myöhemmin liikkeelle, koska edessä oli vain 5 mailia ja shuttle-kyyti hostellille oli klo 17, mutta herättyäni aamulla en malttanut jäädä muhimaan loputtomiin. Niinpä pakkasin tavarani ja päätin katsoa Woody Gapissa mitä tekisin.

Yöllä oli satanut hieman vettä ja myös aamulla satoi hetken, joten onneksi en ollut lähdössä aikaisin liikkeelle. Sain nimittäin kävellä poutasäässä ja jossain vaiheessa aurinkokin tuli taas esiin. Matkalla törmäsin viime vuonna vaeltaneeseen pariskuntaan, jotka olivat tekemässä trail magicia. Toinen, yllätyksellinen, trail magic tapahtui päästyäni Woody Gapiin. Astuessani metsästä tien varteen pysähtyi viereeni kaksi pyöräilijää, jotka kysyivät olinko läpivaeltamassa. Heistä toinen tarjosi minulle proteiinipatukan, joita hän sanoi kantavansa aina ylimääräisiä siltä varalta, että tapaa läpivaeltajia.

En halunnut jäädä odottamaan kyytiä hostellille useaksi tunniksi enkä myöskään maksaa $12 ylimääräisestä shuttlesta, joten päätin heittäytyä suoraan vaeltajien elämäntapaan ja yrittää liftata. En ehtinyt seistä tien varressa minuuttiakaan, kun ensimmäinen ohi ajava auto pysähtyi pystyssä olevan peukaloni kohdalle. Ystävällinen rouva kysyi minne olen matkalla ja lupasi pudottaa minut hostellille. Juttelimme matkalla tästä alueesta ja vaeltamisesta ja Suomesta. Nainen toi minut hostellin pihaan asti ja kiittelin häntä vuolaasti.

Hiker Hostel on pysähtymisen arvoinen paikka. Hintataso on sopiva ja paikasta löytyy niin wifi, pyykinpesumahdollisuudet kuin kyyti ruokakauppaankin. Ainoa huono puoli oli vuoteeni sijainti ns. olohuoneessa, mikä oli metsästä tultua hyvin rauhattoman tuntuinen paikka. No, huomenna pääsen takaisin metsään – vaeltamaan vesisateessa.

Map

Total time: 03:15:29

Day 3: Justus Creek

12,73 km (7.9 miles)
15.8 / 2189.8 miles
Gooch Mountain Shelter, GA

I have taken on a routine of stretching each night before getting into my sleeping bag. I listen to Philip Glass, and as the dusk falls I thank my muscles for a hard day’s work with deep stretches. This act creates quite a stir and gets a lot of attention from my fellow campers. I suppose a hiker leaning against a tree with his leg stretched up above his head is not an everyday sight.

In the morning I was one of the last to set off, and I wondered whether I should be getting moving sooner, be faster, something. I decided though, I am not at work here. I can sleep 12 hours and move at exactly the right pace for me. HYOH, hike your own hike is the motto of the AT.

The first few kilometers went briskly even though they were uphill. Then as I was coming over Sassafrass Mountain and Justus Mountain I started feeling tired and my left knee started to hurt. It has never liked long downhill stretches, and had started to let me know this on the previous days. Now it started twinging even on the uphill stretches. The last 2-3 kilometers, along the picturesque Justus Creek, things started to roll along again, and I got to my intended camping spot. Now after being fed, stretched, and a bit sunburned, it’s nice to go to sleep listening to the owl hooting.

JFRM-2017-03-6346.jpg

JFRM-2017-03-6349.jpg

JFRM-2017-03-6350.jpg

JFRM-2017-03-6352.jpg

JFRM-2017-03-6354.jpg

JFRM-2017-03-6356.jpg

Olen ottanut iltarutiinikseni venyttelyn ennen makuupussiin sujahtamista. Kuuntelen Philip Glassia ja illan hämärtyessä kiitän lihaksia päivän työstä pitkillä venytyksillä. Tämä akti herättää kanssatelttailijoissa huomiota tai huvittuneisuutta. Ehkä puuhun nojaileva ja jalan pään ylle nostava vaeltaja ei ole jokapäiväinen näky.

Aamulla lähdin viimeisten joukossa ja mietin pitäisikö minun olla aikaisemmin liikkeellä, nopeampi, jotain. Totesin, että en ole töissä täällä. Saan nukkua 12 tuntia ja edetä juuri sopivaan tahtiin. HYOH, hike your own hike – vaella omaa vaellustasi, kuuluu AT:n motto.

Ensimmäiset kilometrit menivät ylämäestä huolimatta reippaasti. Sitten Sassafras Mountainia ja Justus Mountainia ylittäessä alkoi uuvuttaa ja särkeä vasempaan polveen. Se ei ole koskaan tykännyt pitkistä alamäistä ja oli huomautellut asiasta jo aiempina päivinä. Nyt tuli vihlaisuja jo ylämäessäkin. Viimeiset 2-3 km, maisemallisella Justus Creekillä, homma alkoi taas rullata ja pääsin tavoittelemaani yöpaikkaan. Nyt ruokittuna, venytelleenä, hieman auringossa palaneena ja pöllön huhuillessa on hyvä käydä nukkumaan.

Map

Total time: 06:58:34

Day 2: Hawk Mountain

10,91 km (6.8 miles)
7.4 / 2189.8 miles
Hawk Mountain camping, GA

The heartburn-inducing pouch pasta from the previous evening rose all the way into my mouth by tonight. Maybe the ready-made foods around here are different than what I’m used to, or maybe I shouldn’t eat right before going to bed.

In the morning the ground was covered in frost and I made my morning preparations leisurely. The sun started to quickly warm me up, and it looked to be a good day. I met the first through hikers on my way, and more as the day progressed. And my first trail magic! A hiker from the class of 2003 and his crew was handing out treats. My spirits were lifted by the positive atmosphere, hot dogs, and mandarins.

Hiking was feeling lighter, but the terrain was easier, too. All in all a great day! When I stopped for the night Ridgerunner told me that there was poor access to water ahead – I will need to fill up from a stream here. In a couple of days I’ll probably go into a hostel in Woody Gap.

JFRM-2017-03-6336.jpg

JFRM-2017-03-6338.jpg

JFRM-2017-03-6341.jpg

JFRM-2017-03-6342.jpg

JFRM-2017-03-6343.jpg

JFRM-2017-03-6344.jpg

Edellisen illan närästävä pussipasta sai illalla oksennuksen nousemaan suuhun asti. Ehkä täkäläiset valmisruuat ovat erilaisia tai sitten ei pidä syödä juuri ennen nukkumaanmenoa.

Aamulla maa oli jäässä ja tein aamutoimia hyvin verkkaisesti. Aurinko alkoi pian kuitenkin lämmittää ja päivästä vaikutti tulevan hyvä. Kohtasin matkalla ensimmäiset läpivaeltajat ja päivän myötä lisää. Sekä ensimmäinen trail magic! Reitin varrella oli vuoden 2003 vaeltaja seurueineen tarjoamassa herkkuja. Mieli koheni hyvästä meiningistä ja hodareista ja mandariineista.

Vaeltaminen sujui jo keveämmin, mutta maastokin oli helpompaa. Kaikinpuolin hieno päivä! Ridgerunner kertoi yöpymispaikalla, että edessäpäin on huonosti vettä – pitää siis tankata purosta täältä. Menen ehkä parin päivän päästä hostelliin Woody Gapiin.

Map

Total time: 05:44:12

Day 1: Springer Mountain

13,35 km (8.3 miles)
0.2 / 2189.8 miles
Springer Mountain Shelter, GA

https://youtu.be/yhaOMYE1hAk

Noora brought me to Amicalola Falls State Park in the morning, and under the sunshine I started climbing the stairs up to the waterfall. I also made a stop at the lodge’s Appalachian Trail Kick-off event and met Tin Man from AntiGravityGear.

The approach trail is 8.8 miles and on the uphill stretches I cursed the amount of food I had taken with me. On the flatter sections the traveling was quite nice. I reached Springer Mountainin and the southern terminus of the  Appalachian Trail around five in the evening.

Of the AT itself I only hiked about 0.2 miles, before I set up for the night at a shelter near the peak. The caretaker in the area was very friendly and helped me with the ropes for my bear sack, so I was able to get my food up in the air after dinner. As the sun set I gladly crawled into my tent. And I mean crawl, as my solo refuge is not spoiled with extra square footage or volume.

JFRM-2017-03-6305.jpg

JFRM-2017-03-6310.jpg

JFRM-2017-03-6311.jpg

JFRM-2017-03-6313.jpg

JFRM-2017-03-6314.jpg

JFRM-2017-03-6316.jpg

JFRM-2017-03-6318.jpg

JFRM-2017-03-6323.jpg

JFRM-2017-03-6325.jpg

JFRM-2017-03-6327.jpg

JFRM-2017-03-6331.jpg

Noora toi minut aamupäivällä Amicalola Falls State Parkiin ja aurinkoisessa säässä lähdin nousemaan putousten ohi kulkevia portaita. Kävin pyörähtämässä myös Appalachian Trail Kick-off -tapahtumassa lodgella ja tuli tavattua AntiGravityGearin Tin Man.

Lähestymispolku on 8,8 mailin mittainen ja ylämäissä kyllä kiroilin mukaan ottamani ruuan määrää. Tasaisella kulku oli kuitenkin mukavaa. Saavutin viiden aikaan iltapäivällä Springer Mountainin eli Appalachian Trailin eteläisen päätepisteen.

Itse AT:a tuli vaellettua vasta vain 0,2 mailia, kun asetuin yöksi huipun läheisen laavun luokse. Alueen caretaker opasti ystävällisesti karhukaapeleiden käytössä ja sain illallisen jälkeen ruuat hilattua ylös. Auringonlaskun myötä saattoi hyvin mielin kömpiä telttaan. Ja nimenomaan kömpiä, koska soololukaalissani ei turhia neliöitä eikä kuutioita ole.

Map

Total time: 07:08:31

Pre-AT: Gear Video and Sponsorship Announcement

I was pondering for a long time if I should make a gear video, since I feel that I want to make my gear decisions myself – without the sometimes overly helpful internet community. But I have got so much out of other hikers’ gear videos that I finally decided to do one too. The video above is showing nearly everything that will be in my backpack, when I start my Appalachian Trail thru-hike tomorrow on Friday. The base weight (without food and water) is a bit above 12 kg (26,5 lbs), which I’m quite happy with. I’m not really an ultra light enthusiast, but more of an ultra comfort hiker. Of course I try to keep my weight down, but I do consider my options also from the comfort point of view. (A good article of how the ultra light thinking might turn into ultra stupid is in Andrew Skurka’s blog.)

Now that we have the gear talk on, I’d like to make an announcement. A Finnish outdoors retailer called Partioaitta has agreed to be my gear sponsor and they offer two pairs of shoes for my thru-hike. I will begin using the Hanwag Tatra Lady GTX hiking boots that I got from them. (I use the women’s model, since I have small feet.) I know that many AT thru-hikers prefer using lighter hiking shoes. I’m used to hike in sturdy hiking boots and that’s why I thought that these shoes would give my feet some time to adjust, before I move on to lighter footwear. The other pair of shoes is Salomon Speedcross 4 W trail runners. These are then part of that more minimalistic shoe selection that many AT hikers prefer. As a customer, I have always got exceptionally good service from Partioaitta and the company is known for embracing ecological values. That’s why I feel privileged to work with them.

JFRM-2017-02-6290.jpg
The hiking boots sponsored by Partioaitta: Hanwag Tatra Lady GTX
Partioaitan sponsoroimat vaelluskengät: Hanwag Tatra Lady GTX

JFRM-2017-02-6292.jpg

JFRM-2017-02-6297.jpg
The spring is slowly creeping into Georgia
Kevät hiipii pikkuhiljaa Georgiaan

Mietin pitkään haluaisinko kuvata varuste-esittelyvideota, koska koen haluavani tehdä päätökset varusteistani itse – ilman joskus yliavuliaan verkkoyhteisön painostusta. Koska olen itse saanut paljon apua muiden varustevideoista päätin kuitenkin sellaisen tehdä. Tämän postauksen alussa olevalta videolta voi siis nähdä lähes kaiken, mitä repussani on aloittaessani Appalachian Trailin vaelluksen huomenna perjantaina. Repun lähtöpaino (ilman vettä ja ruokaa) on tällä hetkellä hieman reilun 12 kg, mihin olen varsin tyytyväinen. En pidä itseäni erityisen ultra light -intoilijana, vaan kutsuisin varustevalintojani enemmänkin ultra comfort -tyyliksi. Pyrin pitämään repun painon alhaisena, mutta teen harkittuja valintoja myös mukavuusnäkökulmista. (Hyvä artikkeli ultra light -ajattelun menemisestä stupid light -osastolle löytyy Andrew Skurkan blogista.)

Kun varusteista puhutaan niin haluan samalla kertoa iloisen uutisen. Suomalainen ulkoiluliike Partioaitta on ryhtynyt varustesponsorikseni ja tarjoaa vaellukselle käytettäväkseni kahdet kengät. Aloitan vaelluksen käyttämällä Partioaitalta saatuja Hanwag Tatra Lady GTX -vaelluskenkiä. (Käytössäni on naisten malli, koska olen hyvin pienijalkainen.) Monet AT:n läpivaeltajat suosivat kevyempiä kenkiä. Olen itse tottunut vaeltamaan tukevammissa kengissä, joten ajattelin näiden kenkien tarjoavan jaloille hieman sopeutumisaikaa ennen kuin siirryn kevyempiin jalkineisiin. Toinen kenkäpari on Salomonin Speedcross 4 W -polkujuoksulenkkari. Nämä edustavat sitten sitä minimalistisempaa kenkävalintaa ja ovat monien AT-vaeltajien suosiossa. Olen itse aina saanut asiakkaana Partioaitasta erinomaista palvelua ja yhtiö tunnetaan myös ekologisesta ajattelustaan, joten olen etuoikeutettu voidessani tehdä yhteistyötä heidän kanssaan.